torstai 1. elokuuta 2013

Ajatuksia syyllisyydestä

Olen tässä pohtinut hieman syyllisyyttä. Nimittäin äitien kokemaa syyllisyyttä ja siinä sivussa myös toisten äitien syyllistämistä.
Musta äidit potevat aivan turhaa syyllisyyttä kaikesta turhasta: onnistuuko imetys, mitä jos ei, käyttääkö rintakumeja vai ei, syötän lastani korvikkeella hyi, lapseni juo tuttipullosta ja syö tuttia, lapseni saa vain kaupan valmiita soseita, APUA! Ja vielä pahempaa mun mielestä tästä tekee toiset äidit, jotka syyllistävät toisia äitejä (ja ei se aina rajoitu pelkästään äiteihin, myös lapsettomat naiset ilmaisevat välillä mielipiteensä). Esimerkiksi: raskauteni alussa mietin täällä, että mitä vauvaa varten täytyy hankkia (minulla ei ole yhtään lasta, VIELÄ, ja en tiedä lapsista oikeastaan yhtään mitään) ja millaisia määriä sitä tavaraa tulisi olla. Olin muotoillut lauseen näin: mietinkin, että kuinka paljon esimerkiksi vaatteita pitää olla? Tai tuttipulloja? Ja millaisia?

Leia haaveilee vauvan leluista.
Vastaukseksi tähän sain seuravaa: "Ilmeisesti et aikonut imettää tulevaa vauvaasi, kun heti ensimmäisenä olet hankkimassa tuttipulloja?". Siis anteeks mitä?? En ollut puhunut imetyksestä yhtään mitään koko tekstissä ja ainut mitä lukija sai (anonyymisti) mulle sanottua oli tuo, tulevan äidin syyllistäminen. Ihan olin ajatellut (ja ajattelen vieläkin, huomio kaikki syyllistäjät!), että myös vauvan isä voisi haluta osallistua syöttämiseen ja ilman pulloa se voi olla haasteellista. Ajatuksissani siintää myös mahdollisuus kaupassa käyntiin tai lenkkiin ilman vauvaa ja vauvahan voi olla nälkäinen silläkin aikaa. Kyllä, ajattelin imettää, luulin että kaikki äidit siihen pyrkivät? Mutta en aio (tai ainakin kovasti kovasti yritän) tuntea siitä syyllisyyttä, JOS se ei onnistukkaan tai maito ei riitä kuin muutamaksi kuukaudeksi. Eiköhän se ole tärkeintä, että lapsi saa ruokaa?
Aion myös tarvittaessa käyttää rintakumeja. Miksi kärsiä pitkän aikaa imetyksen tuottamasta tuskasta (jos se edes sellaista on, mistäs minä tiedän), kun on olemassa apu? Muutamasta blogista olen lukenut, että jotkut ovat imettäneet kumien kanssa lastanasa yli vuoden ikäiseksi asti! Miksi tuostakin nyt sitten pitäisi tehdä ongelma, eikö se ole positiivinen juttu, että lapsi ja äiti molemmat nauttivat imetyksestä :) Sitten se varmasti onnistuukin paremmin ja jatkuu pitempään.

Ja onko ne äidit parhaimpia, jotka syöttävät lapsellensa vain itse tehtyjä soseita? Enpä usko. Tai haluaisin ainakin nähdä, kuinka hyvin valmistuu itse tehty mangosose. Aion tehdä omalle vauvalleni joitakin soseita itse, koska se on taloudellisempaa, mutta en aio tästäkään ottaa turhaa stressiä. Jos ei jaksa tai ehdi, niin ihan hyviä valmiita eväitä sieltä kaupastakin saa. Varmasti on kotona tähdellisempääkin tekemistä, kuin stressata tuosta. Ja yhä edelleen tärkeintä on se, että lapsi saa ruokaa.
Mitenkäs työssä käyvien äitien syyllistäminen, anyone?? Mun ainakin on mentävä aika nopeasti töihin, asuntolaina ei ihan valtion tuella lyhene. Tai kyllä lyhenee, mutta sitten syödään nuudelia. Ja musta siinä ei ole mitään vikaa, jos äiti käy töissä.
 Luen Katriinan pitämää Hetkiä-blogia, hän on pienen tytön äiti ja huolehtii lapsestaan pääosin yksin, käy töissä ja on juuri saanut uuden rakkauden elämäänsä. Musta on ihan järkkyä, että kun Katriina esimerkiksi oli viikonlopun poikaystävänsä kanssa reissussa, niin blogiin sateli kommentteja. Negatiivisia sellaisia, missä arvosteltiin nuoren äidin ajan käyttöä, kun lapsi oli hoidossa. Hei haloo, ei voi olla kovinkaan tervettä pitemmän päälle, että äidillä ei ole yhtään omaa aikaa. Ja kyllä äiti ansaitseekin omaa aikaa, siinä missä isäkin. Koska myös äidin jaksaminen on tärkeää, jos äiti ei voi hyvin ja on väsynyt ja kiukkuinen, niin silloin se kyllä heijastuu koko perheeseen. Joten relax mammat, se on teille vain hyväksi!

Nämä on vain mun mielipiteitä, enhän voi tietää, että kuinka ne vielä muuttuvatkaan. Voi olla, että imetän lastani fanaattisesti 3-vuotiaaksi. Voi olla, että paheksun ura-mutseja ja surruuttelen soseita pakkaseen kaikki päivät. Voi olla, että poden paljonkin syyllisyyttä. Mutta nyt musta tuntuu tältä. Älkää äidit syyllistäkö toisia äitejä heidän valinnoistaan, jokainen äiti on varmasti omalle lapsellensa se kaikkein parhain <3

Rakkaudella Lola


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta mua ja jätä kommentti!