maanantai 30. syyskuuta 2013

Home sweet home + eka neuvola

Eilen päästiin kotiin sairaalasta, olin niin iloinen! Vauva sai viimeisen antibiootin ja isin antaman kylvetyksen ennen lähtöä. Mun äiti ja sisko tulivat meitä hakemaan. Aiemmin viikolla he olivat käyneet meillä siivoomassa ja täyttäneet jääkaappia. Mun äiti on vaan paras, oli ihana palata kotiin <3
Puudeli täällä kovasti jo odotti ja yllättävän hyvin se on vauvaan suhtautunut. Kun vauva itkee, niin puudelikin itkee :D Koko ajan se haluaisi vain pusutella pikkuista. Myöskin tutin varastaminen olisi kiva homma.
 
 
 
Kotona olo on ollut kyllä huippua. Tuo mini tyyppi on aika tyytyväinen, kunhan ruokaa saa tarpeeksi. Se tuli todistettua tänään, tuntui että imetin koko ajan ja vauva ei vaan halunnut rauhoittua. Nyt hän nukkuu maha täynnä maitoa, tyytyväisenä :) Viime yönä heräsin vain kerran imettämään, jännittää nähdä, että jatkuuko tämä näin helposti. Toivotaan!
 
 
 
Tänään meillä olikin sitten jo eka neuvola. Mentiin sinne itse, matkaa kun on hurjat 50 metriä. Poika sai kovasti kehuja; hänellä on ollut silmät auki syntymästä ja kovasti tykkää katsella silmiin ja on muutenkin tarkaavainen. Neuvolan täti sanoi, harvoin viikon ikäiset vauvat katselevat noin tarkkaan :) Myöskin syntymäpaino on jo saavutettu, eli mun imetys on onnistunutta, jee! Sain tikit pois ja haava paranee hyvin, ei sektio ehkä sittenkään ollut niin kamala kokemus kun oli etukäteen ajatellut.
 
 
 
Neuvolan jälkeen käytiin vähän kävelyllä, eka ulkoilu siis. Tyytyväisenä mini tyyppi veteli hirsiä, vielä pitkän aikaa kotiin paluun jälkeenkin. Sen takia hän on varmaan ollut niin nälkäinen koko päivän...
 
Taidanpa lähteä tästä vaihteeksi imettämään,
rakkaudella Lola


lauantai 28. syyskuuta 2013

Imetys hommia ja jälkisupistuksia

Täällä sitä vielä ollaan, sairaalassa nimittäin. Vauvan tulehdusarvot eivät olleet vielä eiliseen mennessä laskeneet tarpeeksi, joten antibiootti jatkuu sunnuntaihin asti. Hyvähän se on, että pikkuinen hoidetaan kerralla kuntoon, mutta mua kyllä tämä sairaalassa olo puuduttaa... Haluan omaan sänkyyn, omaan vessaan ja omaan suihkuun, syömään ruokia jotka maistuvat joltain. Onneksi huomenna pitäisi päästä jo pois :)
 Sektiosta saatu haava paranee hyvää vauhtia, sängystä nouseminen ja pitkä istuminen kyllä kirpaisee. Maanataina saan tikit pois, vähän kyllä jännittää!

 
 
Onko muuten muilla tullut noita jälkisupistuksia? Mulla on tullut tosi tosi kipeitä, melkein kun synnytys olisi taas käynnissä. Niitä tulee aina imettäessä tai jos vauva itkee. Imetys muutenkin on ollut aika haasteellista, sillä vauva oli teholla kaksi ekaa päivää ja sai siellä ruokansa pullosta. Antibiootin takia on vauvan saatava tarpeeksi ravintoa ja mun maito ei ole vielä kunnolla noussut. Plus kaverin puruote osastolle tultaessa oli jo todella kova ja vaativa, joten mun tissit on aikas kipeät. Toivottavasti tämä imetys nyt ottaisi onnistuakseen, sillä haluaisin kovasti imettää :)

Muuten kaikki on mennyt ihan hyvin, tietysti tämä valvominen vähän väsyttää, mutta kuuluu asiaan. Varmasti nukkuminen ja muu hoituu kotona paljon paremmin, en malta odottaa huomista! Ja sitä kun pääsen ulos kävelylle :D Viikko sisällä ilman liikuntaa on ottanut jo aika koville. Myöskin puudelia on hurjan kova ikävä; eilen meidän äiti kävi sitä nopsaan tuossa sairaalan pihassa näyttämässä ja voi sitä iloa! Puudeli oli niin onnellinen näkemisestäni, että ilopissithän siinä tuli :)

Huomista odottaen,
Rakkaudella Lola

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hän on nyt täällä

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui, nimittäin lapsivesi meni. Menin nukkumaan puoli yhden aikoihin ja heräsin puoli kahden jälkeen. Mahassa tuntui kummalta, mutta päätin jatkaa unia. Ehdin kylkeä kääntää, kun vedet menivät. Soitin synnytysvastaanottoon ja huristelimme sinne. Lähtö oli kyllä yhtä sähläystä, puudeli oli ihan ihmeissään ja olisi kovasti halunnut mukaan.
 
Sairaalassa päästiin heti käyrille ja siitä suoraan saliin, missä supistukset alkoivat neljän aikaan aamulla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut tarpeeksi, joten mut siirrettiin osastolle syömään ja lepäämään. Osastolta pääsin takaisin saliin su iltana viiden aikoihin ja aloitettiin oksitosiinin tiputtaminen. Yritin lievittää supistuksista tullutta kipua ihan lämpöpusseilla, kuumalla suihkulla ja särkylääkkeillä. Jossain vaiheessa olin jo niin kipeä, että luulin kuolevani :D Itkin ja huusin, onneksi Herra M oli koko ajan mun kanssa ja yritti lievittää mun oloa hieromalla selkää, tsemppaamalla ja pitämällä kädestä. Ilman hänen tukea en olisi kyllä jaksanut.
 
 
 
Sain onneksi epiduraalin ja voi tsiisus miten ihanaa kaikki oli sen jälkeen! Ihan parasta koko touhussa oli tuo epiduraali :D Oksitosiinin määrää nostettiin ja sain aina lisää epiduraalia. Mutta mitään ei tapahtunut, maanantai aamuna ennen yhdeksää olin vasta 4 cm auki. Supistukset tulivat vain oksitosiinin takia, joten lääkärit antoivat kaksi vaihtoehtoa: sektio tai odotetaan jos supistukset alkaisivat luonnostaan. Olin aivan poikki, koska olin viimeksi nukkunut pe-la välisenä yönä, joten päätin, että sektioon mennään. En varmasti olisi jaksanut synnyttää pikkuista alateitse jos olisin päättänyt vielä odottaa.
 
 
 
Meidän pieni poika syntyi 23.9.2013 kello 9.39. Painoa oli 3560g ja pituutta 52 cm. Valitettavasti pienelle tuli synnytyksessä infektio ja hän on ollut koko ajan vastasyntyneiden teholla :( Mutta hyvin hän voi ja nyt odotellaan vain tulehdusarvojen laskemista. Äitillä on ihan hirveä ikävä pikkuista! Kun oon vielä niin kipeänä sektiosta, että yksin en sinne pääse, niin kyllä harmittaa. Onneksi Herra M on ollut täällä lähes koko ajan ja ollaan yhdessä käyty pientä katsomassa. On se vaan ihmeellinen <3 Kummatkin ollaan niin onnellisia ja lumoutuneita pikku herrasta. Ja se täytyy kyllä sanoa, että ilman Herra M:n tukea ja kannustusta, en millään olisi jaksanut tätä kaikkea. On mulla vaan ihanat miehet <3
 
 
Onnesta sekaisin,
Rakkaudella Lola


lauantai 21. syyskuuta 2013

Tänään on SE päivä

Enpä olis uskonut, että 21.9 tulee näin nopeasti! Raskaus on oikein vilahtanut silmissä, vastahan sain tietää olevani raskaana ja oli eka neuvola. Tänään täyttyi siis rv 40 ja vauva voi olla täällä hetkenä minä hyvänsä (tai sitten ei :D). Herra M:n 19. päivän veikkaus meni jo, mun veikkaus on tänään ja huomista on veikannut mun käly, muutama ystävä on laittanut veikkauksen su-ma välille ja meidän äiti sanoi, että vasta ensi viikon to tai pe. Mitäs te veikkaatte?
Eilen lähdin heti aamusta kaupungille Katriinan kanssa. Oli vielä ihana pyörähtää vähän kaupoissa ja käydä ulkona syömässä, höpötellä tyttöjen juttuja ja tulevaisuuden suunnitelmia, tässä kun alkaa olemaan last days of freedom. On myöskin ihanaa, että on sellainen ystävä, joka osaa kertoa arjesta pienen lapsen kanssa! Ihailen kyllä kovasti Katriinaa, hän on todellinen teho mimmi!
 
 
 
Kokosin tähän postaukseen kuvia koko raskauden ajalta, tältä päivältä ei vielä mahasta kuvaa, kuvaaja vetää vielä lonkaa. Näitä katsellessa en voi vieläkään uskoa, että kohta tämä on ohi ja uusi arki alkaa. Eräs ystävä aina sanoo, että kun hän syntyi, niin satoi vettä, koska taivas menetti kauneimman enkelinsä :D Tänäänkin on sateinen päivä...
 
 

 























 
Oikein ihanaa lauantaita kaikille! Pitäkää peukkuja, että kohta pääsis tämä mama synnyttämään :)
Rakkaudella Lola
 
 


torstai 19. syyskuuta 2013

Pika moikat

Käytiin eilen illalla yhdessä lenkillä rannassa ja otettiin vähän kuvia. Tai kaikki kuvat on herra M:n ottamia, joten kunnia hänelle! Muutenkin eilen oli mukava päivä, oikeastaan koko päivän olin liikkeellä. Kiertelin kälyn kanssa kaupoissa ja kävimme syömässä :)
 Supistukset ovat olleet aika vaisuja muutaman päivän, mutta olo on jotenkin kumman levoton. Monta yötä mun on ollut todella hankalaa nukkua ja oonkin saattanut herätä keskellä yötä valvomaan moneksi tunniksi. Ja aamulla tietty herään tosi aikaisin... Oon todella huono nukkumaan päivisin, joten tässä on menty jo monta päivää vähillä unilla, mutta ei se haittaa! Olo on energinen ja hyvä.
 
 
 
 
"AI AI AI, nyt supistaa"
 
Tänään olin taas pystyssä heti aamusta ja aloin puuhaamaan viikko siivousta. Jo kello 11 oli tiskit tiskattu, lakanat vaihdettu, vessa pesty, matot ulkona hakattuna ja kämpä imuroitu ja mopattu! Nää on jo ihan uudet enkat :D Loppu päivän voikin vaan ottaa rennosti ja pestä pyykkiä. Kohta pyyhkäsen tästä lenkille Leian kanssa ja ehkä lähden kiertelemään kirpparia. Illalla meille tulee vieras ja tehdään ruoaksi tortilloja, ne on kyllä niin kivoja tehdä! Helppoa ja nopeita, kaikki saa laittaa väliin mitä haluavat :) Huomenna olis tarkotus käydä kaupoilla hamstraamassa kaappeihin tavaroita ja hankkia vielä muutama juttu vauvaa varten. Ajattelin myös täyttää pakastinta ruoilla, on sitten valmiina evästä, kun vauva syntyy ja ei tarvitse ihan heti kauppaan kirmata.
 
 
 
Kivaa torstaita kaikille!
Rakkaudella Lola

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Envy

Oon tässä useempana päivänä miettiny, että kuinka kateellisia ihmiset on toisia kohtaan. Jos joku onnistuu jossain, saavuttaa unelmiaan tai hankkii jotain arvokasta, niin heti aletaan selän takana haukkumaan ja vähättelemään. Miksi ihmeessä? Eikö olisi ihanenpaa iloita toisen puolesta?

Bloggareille se tulee ainakin ilmi anonyymeinä kommentteina ja haukkumisina keskustelupalstoilla. Jos joku bloggaaja on ostanut jotain kallista tai laihduttanut, niin heti alkaa kuhina. Jotenkin mulla on sellanen fiilis, että miehet ei ole tän takana, musta kateus on ehdottomasti naisten juttu. Ilkeillään ja halutaan aivan täysin tahallisesti pahoittaa toisen mieli. Ainut asia mikä tuollaisesta paistaa läpi, on kateus.

Itse maalatut taulut koristavat olohuoneen seinää.


Miksi toisen onni tai saavutukset ovat joltain muulta pois? Kuvittelevatko ihmiset oikeasti, että jos tuo ei olis nyt ostanut tuollaista autoa / laihduttanut 15 kiloa, niin minä olisin sen itse tehnyt? En oikein enää ymmärrä kateutta tai sen pointtia. Ennen olin kateellinen monillekkin ihmisille ja monistakin asioista. Jälkeen päin olen tajunnut, että asiat mitä muissa kadehdin, olivat sellaisia mitä en edes ikinä olisi voinut saada tai halutessani olisin varmasti saavuttanut, elämä kun on täynnä valintoja. Raskauden myötä olen muuttunut todella paljon, oloni on itsevarmempi ja rauhallisempi. En tarvitse enää muita tai materiaa tunteakseni itseäni hyväksytyksi, kelpaan varmasti juuri tälläisenä. Oon myöskin ymmärtänyt, että miksi kadehtia muita, mullahan on jo kaikkea: ihana perhe, mies, vauva tulossa, oma koti ja oma lemmikki. Oikeastaan ne kaikki perusasiat mistä olen haaveillutkin. Pientä viilausta ja haaveilua voi aina olla, mutta tähän hetkeen en kaipaa muuta.

Unohdetaan turha kateus toisia kohtaan. Onnellisena on hyvä olla,
Rakkaudella Lola


Supistuksia pukkaa...

Järkytys tänä aamuna, kun kello soi 7.00. Nyt oon yrittäny nukkua joka päivä mahdollisimman pitkään, vielä kun siihen on mahdollisuus. Joten aamun lääkäriin lähteminen oli todella kankeaa...
Vauvan uudeksi koko arvioksi tuli 3,6 kg ja vielä pitäisi pystyä synnyttämään normaalisti. Kätilö oli ihanan iloinen ja innostunut, kun oon niin motivoitunut synnyttämään perätilassa olevan lapsen normaalisti. Itse vaan mietin, että kuka nyt leikkaukseen vapaaehtoisesti menee? Minä en ainakaan. Ja kummassakin on yhtä suuret riskit, ainakin kätilön mukaan.
Vauva on jo niin alhaalla, että kohta hän voi jo olla täällä. Kohdun suukin oli jo auki, jännittävää. Koko päivän on supistellut ja viime yönä luulin jo että nyt tuli lähtö, sen verran kipeää teki. Viikkojahan mulla on nyt 39+3 eli lauantaina on laskettu aika :)  Jospa se nyt tästä, lääkäri ainakin sanoi, että on hyvin epätodennäköistä, että menee yliaikaiseksi. Mutta mikäänhän ei ole varmaa...

Leia vahtii mammaa kuin hai laivaa! Edes vessaan en pääse yksin.
 
 
Muuten päivä on mennyt kokkaillessa, löhöillessä, supistuksissa ja ulkoillessa. Syksy on vaan niin kivaa aikaa ulkoilla <3 Kävin puudelin kanssa hyvän lenkin ja pitkästä aikaa se ei tuntunut missään, eli ihanaa oli! Se myöskin helpotti kipeitä supistuksia, taidan pakata lenkkarit sairaalakassiin ;) Lenkin jälkeen saunottiin koiran kanssa, se rakastaa saunomista! Monesti kun menen suihkuun, niin puudeli menee saunan lauteille odottamaan, että jos se vaikka lämpiäisi... Loppu ilta on mennyt herkkuja maistellen ja leffaa katsellen.
 Nyt taas mukavasti supistelee ja en todellakaan pysty nukkumaan. Alankin katselemaan ohjelmia ja odottelemaan tilanteen kehitystä. Herra M veikkasi vauvan syntyvän 19. päivä ja minä veikkaan, että 21. päivä.

Rakkaudella Lola

Ps. Mun maha on tänään "naksunut" ihan urakalla, todella oudon tuntuista / kuulosta :D


tiistai 17. syyskuuta 2013

Karjalanpaisti

Kokkaavatko monet itse ruokansa alusta asti? Mulle kun ruoan valmistus on lähes terapiaa, niin on täysin selvää, että meillä syödään itse tehtyä ruokaa. Silloin kun olin töissä, niin söin aina siellä ja kotona ei sitten tullut enää mitään erikoista laitettua. Nykyään laitan oikeastaan joka päivä ruoan, ei meillä erään herran toimesta mikään ruoka yli vuorokautta säily... Mutta hyvä vaan että ruokaa on ja se maistuu!
Tykkään yhä edelleen perinteisistä ruoista ja ne meillä uppoavatkin hyvin. Jotkut valittavat, että on hankala keksiä mitä tekisi ruoaksi, mutta musta se on ihan helppoa! Kaupassa käydessäni katson aina, että mitä on tarjouksessa ja siitä sitten suunnitelen eväät moneksi päiväksi. Viimeisen viikon sisään meillä on syöty tortilloja, perunamuussia ja uunimakkaraa, broilerin koipireisiä salaatin ja riisin kera, kalaa, kinkkukiusausta ja karjalanpaistia. Oikeastaan ainoita eineksiä mitä keittiöstä löytyy, on makkara, kalapuikot / fileet ja pinaattiletut, muuten kaikki tehdään itse :)
 
Tekaisin eilen karjalanpaistin ja voi pojat, se on kyllä niin hyvää! Varsinkin talvisin, pitkän ulkoilun jälkeen karjalanpaisti maistuu lähes taivaalliselta. Kuten jenkit sanovat, mun mielestä karjalanpaisti on todellista "comfort foodia"!
 
Karjalanpaisti
  • 1 kg karjalanpaisti lihaa (500g nautaa / 500g possua)
  • 2 sipulia
  • 3 porkkanaa
  • 4 laakerinlehteä
  • 10 maustepippuria
  • 1 tl valkosipulijauhetta
  • hieman pippurisekoitusta
  • 2 lihaliemikuutioita tai fondia 2 rkl
  • (suolaa, ei välttämätöntä)
  • voita paistamiseen
Ihan ekaksi lihat huoneen lämpöön noin puoleksi tunniksi ja uuni lämpiämään 175 asteelle.
Paistoin lihoihin värit nopeasti pannulla voissa, ei ole tarkoitus kypsäksi asti paistaa, vain väriä pintaan! Voita meni 1 rkl / rasia. Ruskistuneet lihat kippasin uunivuokaan odottelemaan.
 
Samalla pannulla paistelin myös pilkotut sipulit ja porkkanat, niihinkin taas hieman väriä pintaan. Porkkanoihin lisäsin hieman voita paistamisen aikana.
 
Heitin vielä kuumalle pannulle muutaman desin vettä ja annoin kiehahtaa. Näin saa kaikki hyvät maut talteen! Liemen ja kasvikset sekoittelin vuokaan lihojen kaveriksi. Lopuksi lisäsin mausteet ja lihafondin sekä vettä niin paljon, että lihat ja kasvikset peittyivät. Ja ei muuta kuin uuniin!
 
Karjalanpaisti oli uunissa neljä tuntia ja lihasta tuli niin mureaa, että se hajosi ihan suikaleiksi, nam! Muutaman kerran kävin sitä sekoittamassa ja jos näyttää siltä, että neste on paljon haihtunut, niin sitä saapi lisätä :) Tämä on musta hyvinkin helppo ruoka ja todella maukas!
 
Rakkaudella Lola
 


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sekalaisia kuvia viikonlopulta

Lauantaina pyörähti käyntiin rv 39. Aamusta eräs vanha ystävini kävi meillä kylässä ja kävin puudelin kanssa lenkillä, keli oli kyllä aivan mieletön! Kävin päivällä UFF:illa ja muuten vaan hölläilin loppu päivän. Alkaa tämä toimettomuus ottamaan päähän ihan kunnolla, mitään ei pysty tekemään ja seinät kaatuu päälle. Nään unia autolla ajamisesta :D
 
Paparazzi yllätti :D
 
Ollaan otettu rennosti, syöty hyvin ja fiilistelty viimeisiä hetkiä ennen synnytystä. Ensi viikolla päästään taas ultraan näkemään vauvaa. Toivoisin, että synnytys nyt vain käynnistyisi, sillä mitä pidemmälle tämä menee, niin sitä suurempi on mahdollisuus joutua sektioon.
 
 
Herra M on ahkerasti laittanut pihaa kuntoon, siivonnut autoa ja varastoa, minä oon vaan röhnöttänyt sohvalla. On se vaan hyvä mies <3
 
Tutkailtiin kuinka tämä hökötys nyt sitten toimii ja kuinka sen saa autoon kiinni..
 
 
Toivottavasti muillakin oli mukava viikonloppu!
Rakkaudella Lola