sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Aurinkoinen päivä

Tänään oli ihana päivä, kun aurinko paistoi! Menin aamulla viiteen töihin ja pääsin yhdeltätoista, katsoin ulos ja näin auringon <3 Ulkona oli mukavan kirpsakka keli ja huristelin iloisin mielin keskustaan hankkimaan yhden paketin joulupukin konttiin ja siitä hakemaan Jimiä isältänsä.
 
Nappailin vähän kuvia Jimin huoneesta.

Sinne muutti tällä viikolla uusi asukas, ihana pöllö-lamppu!
 
 Jimin flunssa ei ole valitettavasti vielä parantunut ihan täysin.. Korvatuledushan se taas tulla tupsahti ja nokka vuotaa. Kova touhu on silti päällä, nukkumaankaan ei jouda (oli heränny jo neljältä aamulla hauskuuttamaan isäänsä!). Kotona me nukuttiin vierekkäin ihanat kolmen tunnin päikkärit ja ilta puuhasteltiin kotihommia.
 
Jimi-herra lempi puuhassaan, eli kiipeilemässä.

 
 
Tänään mietin, että miten arki alkaa sujua aina vaan helpommin ja helpommin. Esimerkiksi autoon meneminen, Jimi kävelee autolle itse ja pitää mua kädestä kiinni. Välillä jäädään matkalla ihmettelemään naapureita tai lintuja. Tai syöminen, sitä me nyt opetellaan. Tyyppi hakkaa niin pontevasti haarukalla lautasta, että kohta varmaan hajoaa jotain! Ja sotku on kyllä mahtava :D Oikein haikein mielin muistelen sitä pikkuista vauvaa, joka vain söi ja nukkui, mutta toisaalta oon iloinen, että enää ei olla siellä. On kivaa, että saa nukkua kokonaisia öitä itsekkin ja ruoankin voi nauttia lämpimänä.
 


 
Marraskuu onkin kohta jo taputeltu ja huomenna saan avata ekan luukun joulukalenterista! Huomenna laittelen kuvia lopuista joulu-hömpötyksistä, mukavaa viikon aloitusta kaikille!

torstai 27. marraskuuta 2014

Tip tap tip tap osa 1.

Jouluiset-jutut vaan jatkuvat ja jatkuvat, mutta lupaan lopettaa ensi vuoteen mennessä! Tää on ihan eka vuosi, kun laitan joulua kotiin ihan tosissaan. On mulla koristeita ja muuta sellaista ollut aina, mutta tänä jouluna laitan myös ruoan. Tää joulu vietetään kolmistaan: minä, mun sisko ja Jimi. Vitsit miten kivaa! Ollaan meillä, syödään, joulupukki tulee, avataan lahjoja ja rentoudutaan saunoen ja leffoja katsellen.
 
Joulukoristeet kaivoin kaapista jo lokakuussa (:D), mutta vasta tällä viikolla ne pääsivät esille. Onhan sunnuntaina jo ensimmäinen adventti! Kuusta meille ei valitettavasti tänä vuonna tule, sillä täällä ei pysy pyykkitelinekkään pystyssä... Ostin kuusen kaipuuseeni tuollaiset oikeat mini kuuset Plantagenista. Toivon vaan, että ne pysyvät hengissä jouluun asti, oon ihan kamala kukkien kasvattaja. Kukkien murhaaja suoraan sanottuna.
 

 
 


Kauankohan hyasintti säilyy mun käsittelyssä...


Meillä on joulukalenteri, MULLE!



Aaltoon sujahti mummon leivosmuotit.
Huomenna saatan eksyä hankkimaan pukille tuomisia, osan oon jo hoitanutkin. Jimi saa multa vain 3 lahjaa (jos en ala vielä hulluttelemaan), jotka kerron myöhemmin. En halua ostaa enempään, kun kuitenkin kummit ostaa, isänsä ostaa, mummit ja vaarit ostaa.. Enkä halua opetaa, että joka joulu saa 20 pakettia, ostan muutaman kivan lahjan ja niistä sitten nautitaan yhdessä. Sillä tärkeintä ei ole ostaminen, vaan yhteinen aika.
Jokos siellä ruudun toisella puolella on tohinat käynnissä?


maanantai 24. marraskuuta 2014

#Äitin tissit

Tässäpä haaste, jonka heitti ilmaan Tiina Fit Fat Mama - blogissa. Tarkoituksena oli kertoa raskauden ja imettämisen vaikutuksista rintoihin - siitä kun niin vähän missään puhutaan.
No niin, tissit. Nehän on ihan kivat, niitä on erilaisia. Niitä vilahtelee vastaan joka paikassa, telkkarissakin näin just ainakin viidet. Miehet tykkää niistä. Niiden ympärillä pyörii bisnes. Niitä ihaillaan, kadehditaan ja huomioidaan.
Mun oma suhde omiin tisseihin on vähän hankala. Inhoan niitä. Ne on aina olleet isot ja tiellä. Oon saanut niistä kipeät hartiat, kyhmyn niskaan, kivikovat patit olkapäihin, syvät uurteet olkaimista, kasan rumia rintsikoita, 100 epäsopivaa paitaa napeilla ja ilman, monia päälle mahtumattomia takkeja ja kipeän selän. Oon kestänyt kaikki tuijotukset, supinat selän takana, kateellisuuden, tökeröt kommentit ja kopeloinnit, eipäilyt tissien aitoudesta, julkisen puhumisen niistä. Yritin aiemmin puhua niistä itsekkin, sillein hauskasti ja heittää läppää, mutta nyt mua ei vaan enää naurata ja en halua vielä kolmekymppisenäkin olla Tissi-Laura. Kyllä, mullakin on tissit, thats it.
Oon ostanut viimeksi ihan normi rintsikat tai bikinit jostain ketjuliikkeestä varmaan yläasteella tai lukiossa. Ei paljoo mun kokoa oon missään hennesillä. Ja ne hinnat, kun mää ostan rintsikat, niin se on 100 €. Siis yhdet liivit, 100 €. Siksi olinkin vähän innoissani, kun kävin ostamassa neljät liivit Marks & Spenceriltä hintaan 80 €, jeee jeee jeee!
Raskaus ei muuttanut niitä mitenkään, siinä ne hengailivat epämukavasti kasvavan massun päällä. Mullahan oli raskausdiabetes ja Jimi syntyi sektiolla, joten näiden asioiden takia maito ei noussut. Pääsin ekan kerran imettämään kunnolla, kun Jimi oli kolmen päivän ikäinen ja pääsi teholta mun kanssa samaan huoneeseen. Maito nousi lähes viikon kuluttua ja BOOM, näytin Dolly Partonilta. Soitin yöllä kätilön huoneeseen, kun tissit oli aivan VALTAVAT ja kätilö vaan repes päin mun naamaa tuumaten, että nehän on isommat kun sun pää. HAHAHA. Se on ainut kerta, kun ne oli niin pinkeät ja tuntui, että oli pakko imettää. Aina toiset on kertoneet, että kun tissit tuntuu siltä, että PITÄÄ imettää, niin oon tuntenut sen vain kerran.
Koko ajan Jimi sai lisämaitoa ja kotona sitten korvikettakin. Maitoa ei vaan tullut tarpeeksi. Syötiin molemmat tissit parin tunnin välein ja jo muutaman viikon jälkeen lisäksi 100 ml korviketta joka aterialla. Olin pettynyt, eikö näistä isoista tisseistä ollutkaan mihinkään? Aloin luovuttaa ja enemmän ja enemmän meni korvikkeella.
Oltiin paljon pois kotoa ja mua hävetti imettää muiden seurassa. Yritäppä imettää julkisilla paikoilla, niin että et vahingossa vilauta, kun sun kuppikoko on luokkaa ö. Lopetin imettämisen noin puolentoista kuukauden kohdalla. Maitoa tuli todella vähän, Jimi oli jo tottunut pullon helppouteen.

En oikein jaksa ymmärtää vöyhötystä tissien ympärillä. Jotenkin niiden oikea tarkoitus on unohtunut, vauvaa vartenhan ne on.
Vaikka imetys kesti hetken, niin huomaan eron entiseen. Iho on löystynyt. Tissit on aaaiiivan eriparia. Paisuminen ja takaisin palautuminen on aiheuttanut arpia, oon ihan raidallinen kohta. Ne on jotenkin jännästi liikkuneet lähemmäksi napaa... Muutama vuosi tai lapsi vielä ja mä saan tungettua ne tennissukkiin. Monissa blogeissa oli pohdittu silareita pilaantuneiden tissien tilalle. Minä täällä pohdin, että joko uskaltaisin mennä pienennykseen. Älkää hyvät ihmiset menkö ottamaan mitään meloneita, niistä on vaan harmia! Terveisin kaikki paikat rempan tarpeessa ja kohta saan tissit olalle.
Ps. Vuosia sitten, kun olin myyntityössä, eräs työnantajani sanoi seuraavan kommentin: "Jos mulla olis tollaset tissit, niin möisin niillä täältä hyllyt tyhjiksi". Jestas.


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Räkää räkää

Tänne rantautui torstaina flunssa. Jimin nenä on vuotanut kuin seula, kuumettakin on ollut. Onneksi nyt näyttää siltä, että voiton puolella ollaan! Ja onneksi oon ainakin toistaiseksi pysynyt itse terveenä ja toiminta kuntoisena :D Jimi kun on kova pussailemaan, niin ollaan varmaan kaikki kohta räkätaudissa, haha.
 

 
Muuten ei ookkaan tapahtunut mitään jännää. Joululahja shoppailuja, askartelua, räkää, töitä ja räkää. Huomenna aion julkaista EHKÄ yhden postauksen, jota olen pyöritellyt mielessä jo jonkin aikaa. JOS vain uskallan ;) Mummot ja papat, älkää järkyttykö!

torstai 20. marraskuuta 2014

Kenellä on oikeus olla "isä"

Mua on jäänyt vaivaamaan yksi juttu.
 
Joku aika sitten luin Katriinan Hetkiä-blogista juttua isänpäivä lahjan hankinnasta Katriinan miehelle Timolle. Timo ei ole Katriinan tyttären Nean biologinen isä, ja tämäkös oli saanut palkokasvit ihmisten nenukkeihin. Kuinka joku kehtaa ostaa lahjan ihmiselle, joka ei ole edes isä!! Jos siellä ruudun toisella puolella olet myöskin tätä mieltä, niin ole hyvä ja jätä lukematta. Luulen, että tääkin on vain sellainen juttu, jonka voi ymmärtää, kun sen on itse kokenut. Ja mä olen.
 
Mun vanhemmat erosivat vuonna 1990, olin 2-vuotias. Kun olin noin neljä (tai kolme?), niin mun äiti meni uudestaan naimisiin isäpuoleni kanssa. Mun oma isä asuu ja asui sillonkin Oulussa, joten nähtiin tosi harvoin.
Asuttiin kolmistaan, perheenä. Myöskin isäpuoleni vei tai haki mua tarhasta, antoi iltapalaa, laittoi nukkumaan tai herätti aamuisin. Viikonloppuisin tehtiin jotain porukalla ja matkusteltiin lomilla yhdessä. Siis ihan tavallista arkea, paitsi hän ei ollut mun oikea isä ja tiesin sen kyllä. Mun isä asui Oulussa ja näkisin häntä kun näkisin. Silti isäpuoleni hoiti ja huolehti minusta, ihan kuin olisi ollut isäni. Teininä kapinoin kovasti isäpuoltani vastaan, mutta niin niistäkin selvittiin. Vanhemmiten ollaan tultu aina hyvin juttuun ja on ollut ihanaa nähdä kuinka aidosti hän Jimistä välittää.
 
En edes osaa varmaksi sanoa, että oonko lapsena lähettänyt oikealle isälleni isänpäivänä korttia. Siitä en voi syyttää kyllä itseäni, sillä olin lapsi. Oman isäni elämä oli mitä oli silloin, onneksi hänellä on nyt ihana puoliso ja meidän välit on paremmat kuin koskaan. Muistan kyllä tehneeni kortin isäpuolelleni, olihan hän läsnä mun jokapäiväisessä elämässä. Näin vanhemmiten olen myöskin joka vuosi muistanut molempia isejäni niin isänpäivänä ja jouluna.
Isäpuoltani en ole koskaan sanonut isäksi, paitsi pienemmille pikkusisaruksilleni puhuttaessa. Varsinkin sen jälkeen, kun sain siskoja (siskopuolia),olisi ollut aika outoa olla olematta mukana vaikkapa näissä isänpäivä puuhissa. Katsoa vierestä, kun muut juhlivat isää, jota itsellä ei tavallaan ole.
 
Tää isä-juttu on saanut mut miettimään, olisiko mun äidin pitänyt kieltää mua tekemästä kortteja, kun hän ei ole mun oikea isä? Koska kyllähän mää halusin niitä tehdä. Tai jos olisin halunnut sanoa häntä isäksi, olisiko se pitänyt kieltää? Mitenkäs adoptoidut lapset, saavatko he kutsua "vanhempiaan" isäksi ja äidiksi ja tehdä kortteja, kun kyseessä ei ole ne biologiset vanhemmat? Onko biologisuus mittari sille, että vain ne tietyt tyypit voi olla jonkun isi ja äiti? Mun mielestä ei.
Jos itse tästä vielä pariudun, niin Jimi saa itse päättää, en aio häntä kieltää. Sama toimii toiseenkin suuntaan, jos isänsä pariutuu, niin mulle se on ihan fine, jos joku muukin saa äitienpäivänä kortin.
 
Perheitä on erilaisia. Tilanteita erilaisia. Vanhempia on erilaisia. Mä oon onnellinen, että mulla on kaksi isää ja Jimillä mun puolelta kaksi pappaa. Kyllä, Jimille opetetaan, että on Jyväskylän pappa ja Oulun pappa. Jyväskylän pappa kun on myös Jimin tätien isä, kyllähän siitä lapsen pää menee pyörälle, näin on helpompaa. Loppujen lopuksi, tärkeintä on se, että lapsella on rakastavia aikuisia ympärillä. Ja niin mulla aina on ollut.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mamma reivaa

Huh huh mikä olo! Kyllä taas muistaa (ehkä) ensi kerralla, että kannattaa juoda ihan vaan vettä.
 
 
Meillä oli eilen työpaikan virkistys iltamat. Oli kivaa kerrankin vetää päälle sitä parempaa seppälää ja sutia naamaan muutakin kuin ripsaria. Jimi lähti mummilaan yökylään ja minä otin suunnaksi jäähalllin, missä meille oli luvassa hockeynight. Ensiksi nautittiin kuitenkin Ravintola Hurrikaanin ruoasta. Ja juomasta.
En muista taas, että millonka sitä olisi tullut juotua, joten parin siiderin jälkeen olin jo huppelissa :D Juttu luisti, ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti ja oon nauranut vatsalihakset kipeäksi eilen. On mulla vaan hauskoja työkavereita, kiitos teille vielä eilisestä!
 
Jyp - Saipa, peli päättyi 3-3
 
 
Lätkän jälkeen otettiin suunnaksi Revolution ja nestemäiset eväät. Jossain vaiheessa meno alkoi olla jo aika villiä (ainakin mulla, haha) ja siirryttiin yökerhoon laulamaan karaokea ja bailaamaan. Tai huojumista se taisi olla.
 
 
 
Lähdin onneksi ihan suht ajoissa kotiin (kolmen aikoihin, ups), nappasin mukaani pizzan ja hyppäsin taksiin. Kotona mua odotti ihanat puhtaat lakanat joihin kääriytyä unille. Tää päivä on ollut yllättävän iisi, mitä nyt päätä jomottaa ja janottaa ja särkee kaikkialta. Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään pahoja darroja, mutta näin vanhemmiten olo on alkanut olemaan kuitenkin ihan karsea. Hitto kun sitä ei muista sillon jo yöllä ja vaihda suosiolla vesilinjalle.
 
Kivahan se on vällillä käydä jossain! Ja vähän heittää aivot narikkaan. Tässä vaiheessa iltaa päässä ei kyllä pyöri muuta kuin silmät, joten sweet dreams!!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ruuhkavuosiväsymystävol.267

Hiton pimeys! Vie voimat ihan täysin!!! Viime päivät on ollu taas yhtä hulinata ja mulla on olo, että voisin vaan nukkua ja nukkua. Tää postaus onkin nyt sellaista väsyneen ihmisen tajunnan virtaa...
 
Ihan ekaks, hampaita tulee taas ja sekös kiukuttaa. Päivät menee ihan hyvin, mutta yöt onkin sitten juttu erikseen. Panadolia joutuu valitettavasti antamaan, sillä muuten itketään (HUUDETAAN) loputtomasti. Oon yrittäny aina viimeiseen asti olla antamatta, mutta kun keskellä yötä on huudettu 50 min ja mikään ei vaan auta, niin mitäpä siinä voi? Olisko hyviä vinkkejä, muita kuin lääke? Jotenkin vierastan tota särkylääke rumbaa, kun itse en ota mitään, ennen kuin on ihan ihan pakko. Tietty pieni lapsi on vähän eri juttu, kuin aikuinen. Mua vaan pelottaa, että niihin jää koukkuun :D Jännä miten jotkut ei reagoi hampaiden tulemiseen juuri ollenkaan ja joillekkin se on todella kivuliasta. Jimi harvoin on itkuinen, joten kyllä huomaa kun toiseen sattuu.
 
Tällä viikolla koin taas oikein jee jee-elämyksen, kun huomasin, että kappas, ei tuu lämmintä vettä. Lämminvesivaraaja oli taas hajonnut (vuosi sitten hajosi kolme kertaa parin kk sisään) ja kyllä pisti pientä ihmistä kiukkuttamaan. Mun päivän kohokohta on kuuma suihku! Ja kuinka hankalaa yhden vaipallisen kanssa, kauhulla odottelin niitä niskapaskoja. Pari päivää ramppailtiin mun vanhemmilla pesulla. Tänään korjaaja kävi ja sanoi sen olevan ainakin toistaiseksi kunnossa, takuuta kestosta ei antanut. GREAT. Kun olin niin ärsyyntynyt koko hommasta, niin aloinkin miettimään, että no, onneksi meillä edes tulee vettä. Ja meidän vesi on puhdasta, joten turha tässä on valittaa. Tänään kun sain mun kuuman suihkun takasin, olin niin onnellinen! Life is good after all! Kaikesta sitä jaksaa itelleen ongelmia tehdä.
 
Maanataina käytiin uimahallissa. Jimi ei tainnut oikein välittää, sillä tärisi koko uimisen ajan. Joko Jimillä oli liian kylmä tai sitten se oli pelottavaa. Välillä käytiin kyllä lämmittelemässä, mutta silti toinen vain tärisi. Polskittiin joku 40 minuttia eri altaissa ja loppua kohti Jimi vähän innostuikin leikkimään. En aio lannistua tästä, vaan mennään piakkoin uudestaan! Muistan ite lapsena, kuinka kivaa oli käydä uimahallissa. Käytiin aina AaltoAlvarissa, mikä taisi silloin olla ainut uimahalli Jyväskylässä. Koulussa meidän liikkatunnitkin oli siellä ja aina oli pakko jäädä tunnin jälkeen laskemaan liukumäkeä ja odottamaan tasatunnein tulevia aaltoja aaltoaltaaseen. Käytiin nytkin testaan aallot :D Uinnin jälkeen kahviosta sai sellaisen suklaamunkin, jonka välissä on kermaa ja hilloa ja se kruunasi koko reissun. Nytkin ostin sellaisen, mutta se oli niin ällön makea, että ei sitä kokonaan voinut mitenkään syödä. Viimeksi maistoin moista herkkua, kun Jimi syntyi. Olin ollut pitkän tovin ilman herkkuja raskausdiabeteksen takia ja vihdoinkin sain syödä mitä halusin! Seuraavana yönä sitten oksensin sokerihumalaani pois..
 
Diabeteksesta puheen ollen.. Mun pitäis mennä sinne sokerirasitukseen uudestaan, koska mulla oli se raskausdiabetes. Aika ei valitettavasti ole kullannut muistoja senkään suhteen, viimeksi olin ihan varma että kuolema tulee, niin kamala olo mulla oli siellä. Tuntui kuin olisi juonut pullon viinaa, silmät haritti, oksetti, en pystynyt puhumaan enkä liikkumaan, sydän löi tuhatta ja inhoittava kylmä hiki puski iholle. Yäk. Tässä on viime aikoina ollu fyysisesti jotenkin tosi huono olo ja oon alkanut pelkäämään, että mitäs jos mulla on se? YHYYY, en halua!!! Geneettistä taipumusta on ja myöskään elintavat ei oo ihan parhaimmasta päästä tota ajatellen. Syön ihan miten sattuu, ihan mitä sattuu yms. Huomenna aion rohkaistua ja varata ajan ens viikolle. Pitäkää peukkuja mulle.
 
Tällaisia ajatuksia mulla pyöri päässä. Nyt painun pehkuihin. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Piparia piparia

Mun joulu-hulluttelu vaan jatkuu. Oon jouluun menessä varmaan kurkkuani myöten täynnä koko joulua :D. Tällä kertaa me leivottiin pipareita Jimin kanssa, tai Jimi maisteli muotteja ja taikinaa ja minä leivoin. Kaikista jännintä koko hommasta taisi olla takinan haku reissu pulkalla lähikauppaan. Pieni elosalama jaksoi istua paikallaan ja rauhassa.
 
Innostuin myös vähän koristelemaan..
 



Maailman söpöimmät piparimuotit!



Osa pipareista valitettavasti vähän kärähti, kun Jimi piti mut kiireisenä.




Sieniä syönyt orava!





lauantai 8. marraskuuta 2014

First snow

Eilen aamulla kun avasin verhot, niin silmät rävähtivät kyllä kunnolla auki kertalaakista. Ulkona oli aivan valkoista! Katseltiin Jimin kanssa lunta ikkunasta ja ihmeteltiin aura-autoa meidän pihassa.
 
Aamiaisen jälkeen lähdettiin takapihalle tunnustelemaan lunta. Minä hypin ja pompin, heittelin lunta ja tein lumipalloja. Jimi vain seisoi paikoillaan ja katseli maahan. Yritti ottaa askeleita, mutta pyllähti istualteen ihmettelemään. Hetken kuluttua rohkaistui taas uudestaan, haki lapion ja alkoi leikkimään lumessa. Ja pitihän sitä tietty maistaa...
 
 
 
Illalla lähdettiin vielä syömään hyvän ystävän kanssa. Paikaksi valikoitui Rosso, koska siellä ainakin on lasten lista, missä on tarjolla muutakin kuin nakkeja ranskalaisilla. Niin ja leluja tietty! Aiemmin päivällä meillä oli leikkikaveri kylässä ja Jimi oli tosi väsynyt, joten illallinen oli todellinen sirkus, joka onneksi vedettiin kunnialla loppuun asti. Itselleni tilasin valkosipuli broileria, joka oli aaah niin hiton hyvää ja Jimille lihapullia muusin ja tomaattikastikkeen kera. Hyvin upposi pöperöt koko porukkaan ja otettiin vielä jälkkäriksi jätskiä. Jimikin sai maistaa ja tunki omaa lusikkaansa meidän annoksiin vuorotellen :D
 
 
 
Ruokailun jälkeen otettiin vielä riski ja käytiin kiertelemässä Sokoksella. Sain lahjaksi aivan ihanaa suklaata Marks & Spenceriltä ja ostin meille ihan ekan joulukoristeen tälle vuodelle. On meillä koristeita joitakin jo ennestään, mutta tää me valittiin Jimin kanssa yhdessä: Villeroy & Bochin joulukuusi rasia. Vuosi takaperin Katriina kirjoitti, että kuinka he aloittavat koriste perinteen ja ostavat joka vuosi yhden uuden koristeen. Kopioin idean ja tää on nyt se meidän eka :). Haluaisin kyllä vielä jonkun jouluisen soittorasian, sillä oon aina rakastanut niitä ja ihailen aina kun sellaisen nään.
 
 
 
Kotiin tultuamme Jimi meni suoraan nukkumaan ja minä pötkähdin omalle sängylleni maha pullollaan hyvää ruokaa, lemppari lakanoihin ja villasukkiin kääriytyneenä. Oli niin onnellinen fiilis lumesta, ihanista ystävistä, omasta maailman rakkaimmasta Jimistä, hyvästä ruoasta, tulevasta joulusta ja ihanasta päivästä.
 


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pika terkut !

Hellurei! En oo ehtinyt paljoo päivitellä, kun on ollut töitä aikas mukavasti nyt. Sunnuntaista tiistaihin menin aamulla viiteen, tänään vietin vapista ja huomenna meen taas viiteen. Eli mun pitäs jo olla nukkumassa, huuups.

Vähän aikaa sitten tulin kotiin, kun vein Jimin isällensä yökylään. Muuten ollaan oltu aika paljon mun vanhempien luona, kun on noita aikasia aamuja. Meidän elämä on kyllä välillä sellasta kassialma meininkiä... Tänään kuitenkin oltiin vapaalla ja vietettiin oikein mukava päivä! Aamusta käytiin muskarissa Mäki-Matin perhepuistossa ja sen jälkeen jäätiin sinne leikkimään. Jimiä taisi vähän jännittää muut lapset, sillä herra ei uskaltanut kovin kauaksi vanhemmistaan. Muskari kesti puolisen tuntia, mikä oli oikein hyvä aika noin pikkuiselle. Loppua kohden alkoi jo vähän kiukuttaa.

Muskarin jälkeen jäätiin vielä puistoon leikimään kirpsakassa pakkasessa. Mistä tulikin mieleen, että kyllä munkin tartteis hankkia jotkut lämpimämmät housut tai ainakin kalsarit, oli nimittäin pelkissä farkuissa vähän pylly jäässä! Leikittiin autoilla, keinuttiin (mikä on Jimin lempparia), testattiin liukumäkeä ja oltiin vähän piilostakin. Tuo puisto on kyllä niin kiva paikka, että keskiviikoiset muskarit tulee varmastikkin tavaksi. Olin pakannu meille mukaan glögiäkin ja mukavaahan sitä oli siinä nautiskella ja katsella pikkuisen touhuja.

Käytiin vielä hakemassa kaupasta Jimille omat värikynät ja täällä on väritelty kortteja papoille ja isille. Myöskin meidän uusi valkoinen pöytä sai kirjavat raidat. Onneksi on taikasieni :D. Ihan paras juttu koko päivässä oli päikkärit vierekkäin ja Jimi piti mun kädestä kiinni koko unien ajan ♥. Asiasta sivuraiteille, ekaa kertaa ikinä Jimi itki mun perään, kun oltiin mun vanhempien luona. Ei millään olis halunnut päästää mua menemään, hyvä etten minäkin alkanut itkemään.

Loppuun vielä kuvia mun instasta tältä päivältä. Jimi ei halunnut tulla kuvatuksi, käänti heti päänsä pois.. ja ilme on sen mukainen!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Uusia makuja keittiössä

Oon vähän ennakkoluuloinen kaiken uuden ruoan suhteen. Toisaalta tykkään ostella kaupasta uusia juttuja ja maistella. Perusluonteeltani olen kuitenkin hiton valikoiva ja nirso, oiva kokki siis, hahaha. Vanhemmiten oon jo rohkaistunut ja uskallan maistella, mutta paria juttua en vaan voi sietää: sipulia (narskuu ikävästi hampaissa, hyh), suolakurkkuja / kurkkusalaattia (vähintäänkin epäilyttäviä) ja melkein kaikkia kaloja ja äyriäisiä. Oon kerran syönyt kaviaaria ja mätiä, melkeinpä kauheinta mitä oon kokenut :D.

 
Monta vuotta oon tehnyt smoothien aina samalla tavalla: puolikas banaani, maustamatonta jogurttia, marjoja ja hedelmiä fiiliksen mukaan, sekä pellavansiemen rouhetta lusikallinen. Nyt ajattelin testata jotain vähän uutta, kun kaupassa silmiini osui GoGreenin hasselpähkinä-riisijuoma.

 
Todella, hmmm, erikoisen makuista etten sanoisi! Tykkään tosi paljon pähkinöistä ja kyllä se tässä maistui, mutta vähän kummalliselta tosin. Todella makeaa. Ei siis ollut mitenkään pahaa! Vain erilaista ja vaatii ehkä totuttelua, nyt maistelua on takana vain yksi kerta. Jimi tykkäsi tosi paljon ja vaati saada oman osansa mun juomasta.
Smoothieen meni siis seuraavaa:
  • Hasselpähkinä-riisijuomaa
  • puolikas banaani
  • kourallinen mustikoita
  • ruokalusikallinen pellavansiemen rouhetta

Tää olis ainakin makeanhimon karkoittajana oikein sopiva.
 
Aloin tutkailemaan hasselpähkinä-riisijuoman ravintosisältöä ja sieltä paljastui seuraavaa:
100 ml
  • kcal 70 (kevyt maidossa 39, rasvattomassa + maustamattomassa jogurtissa 37)
  • rasvaa 2,6 g, tyydyttynyttä 0,2 g (maidossa 1,5 g/ 0,8g ja jogurtissa 0g)
  • hiilihydraatteja 11 g, joista sokereita 6,1 g (maidossa 3,1g/3,1g ja jogurtissa 4,7g/4,7g)
  • proteiinia 0,7 g (maidossa 3,3g ja jogurtissa 4,5g)
 
Verrattuna maitoon ja jogurttiin, on kaloreita hurjasti enemmän, melkein puolet! Rasvaakin enemmän, mutta vähemmän tyydyttynyttä kuin maidossa, siitä plussat. Mutta tuo sokeri... Siis 100 ml sisältää noin 2,5 sokeripalaa, eli litrassa on noin 25 sokeripalaa, hui! Proteiinin osiltakaan ei paljoo juhlita, maitotuotteet vievät voiton silläkin saralla.
 
Joten summa summarum, vanhassa vara parempi!


Kivaa viikonloppua kaikille!