Tässäpä haaste, jonka heitti ilmaan
Tiina Fit Fat Mama - blogissa. Tarkoituksena oli kertoa raskauden ja imettämisen vaikutuksista rintoihin - siitä kun niin vähän missään puhutaan.
No niin, tissit. Nehän on ihan kivat, niitä on erilaisia. Niitä vilahtelee vastaan joka paikassa, telkkarissakin näin just ainakin viidet. Miehet tykkää niistä. Niiden ympärillä pyörii bisnes. Niitä ihaillaan, kadehditaan ja huomioidaan.
Mun oma suhde omiin tisseihin on vähän hankala. Inhoan niitä. Ne on aina olleet isot ja tiellä. Oon saanut niistä kipeät hartiat, kyhmyn niskaan, kivikovat patit olkapäihin, syvät uurteet olkaimista, kasan rumia rintsikoita, 100 epäsopivaa paitaa napeilla ja ilman, monia päälle mahtumattomia takkeja ja kipeän selän. Oon kestänyt kaikki tuijotukset, supinat selän takana, kateellisuuden, tökeröt kommentit ja kopeloinnit, eipäilyt tissien aitoudesta, julkisen puhumisen niistä. Yritin aiemmin puhua niistä itsekkin, sillein hauskasti ja heittää läppää, mutta nyt mua ei vaan enää naurata ja en halua vielä kolmekymppisenäkin olla Tissi-Laura. Kyllä, mullakin on tissit, thats it.
Oon ostanut viimeksi ihan normi rintsikat tai bikinit jostain ketjuliikkeestä varmaan yläasteella tai lukiossa. Ei paljoo mun kokoa oon missään hennesillä. Ja ne hinnat, kun mää ostan rintsikat, niin se on 100 €. Siis yhdet liivit, 100 €. Siksi olinkin vähän innoissani, kun kävin ostamassa neljät liivit Marks & Spenceriltä hintaan 80 €, jeee jeee jeee!
Raskaus ei muuttanut niitä mitenkään, siinä ne hengailivat epämukavasti kasvavan massun päällä. Mullahan oli raskausdiabetes ja Jimi syntyi sektiolla, joten näiden asioiden takia maito ei noussut. Pääsin ekan kerran imettämään kunnolla, kun Jimi oli kolmen päivän ikäinen ja pääsi teholta mun kanssa samaan huoneeseen. Maito nousi lähes viikon kuluttua ja BOOM, näytin Dolly Partonilta. Soitin yöllä kätilön huoneeseen, kun tissit oli aivan VALTAVAT ja kätilö vaan repes päin mun naamaa tuumaten, että nehän on isommat kun sun pää. HAHAHA. Se on ainut kerta, kun ne oli niin pinkeät ja tuntui, että oli pakko imettää. Aina toiset on kertoneet, että kun tissit tuntuu siltä, että PITÄÄ imettää, niin oon tuntenut sen vain kerran.
Koko ajan Jimi sai lisämaitoa ja kotona sitten korvikettakin. Maitoa ei vaan tullut tarpeeksi. Syötiin molemmat tissit parin tunnin välein ja jo muutaman viikon jälkeen lisäksi 100 ml korviketta joka aterialla. Olin pettynyt, eikö näistä isoista tisseistä ollutkaan mihinkään? Aloin luovuttaa ja enemmän ja enemmän meni korvikkeella.
Oltiin paljon pois kotoa ja mua hävetti imettää muiden seurassa. Yritäppä imettää julkisilla paikoilla, niin että et vahingossa vilauta, kun sun kuppikoko on luokkaa ö. Lopetin imettämisen noin puolentoista kuukauden kohdalla. Maitoa tuli todella vähän, Jimi oli jo tottunut pullon helppouteen.
En oikein jaksa ymmärtää vöyhötystä tissien ympärillä. Jotenkin niiden oikea tarkoitus on unohtunut, vauvaa vartenhan ne on.
Vaikka imetys kesti hetken, niin huomaan eron entiseen. Iho on löystynyt. Tissit on aaaiiivan eriparia. Paisuminen ja takaisin palautuminen on aiheuttanut arpia, oon ihan raidallinen kohta. Ne on jotenkin jännästi liikkuneet lähemmäksi napaa... Muutama vuosi tai lapsi vielä ja mä saan tungettua ne tennissukkiin. Monissa blogeissa oli pohdittu silareita pilaantuneiden tissien tilalle. Minä täällä pohdin, että joko uskaltaisin mennä pienennykseen. Älkää hyvät ihmiset menkö ottamaan mitään meloneita, niistä on vaan harmia! Terveisin kaikki paikat rempan tarpeessa ja kohta saan tissit olalle.
Ps. Vuosia sitten, kun olin myyntityössä, eräs työnantajani sanoi seuraavan kommentin: "Jos mulla olis tollaset tissit, niin möisin niillä täältä hyllyt tyhjiksi". Jestas.