perjantai 29. marraskuuta 2013

2 kk neuvola

Käytiin keskiviikkona 2 kk neuvolassa. Meidän pikkuinen oli taas kasvanut ja painokin oli noussut kivasti. Kohta tuo pieni on jo iso!!
Mun imetys on loppunut jo jokin aika sitten, ei siitä mitään tullut. Maitoa ei tullut, jouduin antamaan aina lisänä korviketta ja loppujen lopuksi tissi ei enää kelvannutkaan... Joten imetys on ohi, mutta onneksi ne vauvat kasvaa korvikkeellakin :) Ja meidän pikkuinenhan kasvaa! Hän on kova syömään, korviketta menee päivässä 1-1,5 litraa, oon ihan järkyttynyt tästä :D Kyselinkin neuvolassa, että onko tää ihan ok ja millonkohan sitten alettais antamaan jotain muutakin, sillä välillä tuntuu että mikään ei pienelle riitä... Jos korvikkeen määrä vielä tästä nousee, niin sitten voidaan alkaa miettimään kiinteitä. Mutta odotellaan vielä ainakin kuukausi.
 
 
 
Saatiin samalla rotavirusrokote, mitään oireita ei ole vielä ilmaantunut. Toivottavasti ei tulekkaan. Onko muilla tullut mitään oireita tästä?
 
Tässäpä minimiehen uudet mitat ja suluissa edelliset:
 
  • paino 27.11 5570 g (5.11 4995 g)
  • pituus 27.11 59,5 cm (5.11 57,1 cm)
 
 
 
Tänään pikkuinen menee mummilaan viettämään aikaa mummin kanssa ja me otetaan vähän omaa aikaa. Tämä mami lähtee viihteelle pikkujouluilemaan, vähän jänskättää kyllä! En muista millon olisin ollut baarissa bilettämässä, varmaankin syksyllä 2012? Alkoholia olen juonut viimeksi yli vuosi sitten, mutta ei se ole ollut mulle kovinkaan tärkeää ajanvietettä ennen lastakaan :) Tarkoitus olisi kyllä sitä vähän nauttia, maltillisesti ;) Tärkeintä on hyvä seura, aivojen tuulettaminen ja hauskanpito!
Ihanaa perjantaita kaikille, viettäkää ihana päivä <3
 
Rakkaudella Lola


torstai 28. marraskuuta 2013

Passion for food

Rakastan katsella kuvia ruoasta, syödä hyvää ruokaa ja kokkailla. Oon aina tykkännyt tehdä ruokaa, se on se juttu missä oon hyvä ja mitä haluan tehdä. Välillä meillä voi olla Herra M:n kanssa sukset ristissä, että kumpi saa tehdä ruoan :D Mulle keittiö on mun oma pyhä paikka ja en halua päästää sinne ketään!!! Mutta monesti Herra M vaan menee sinne ja laittaa hyviä ruokia, onhan se ihanaa <3
 
 
 
Sain viikon sisään muutaman ison kirjeen ja ne sisälsivät mun tutkintotodistukset, yhdet sain jo keväällä. Niissä olikin sitten numeraalinen arviointi kaikista kursseista ja oon ihan tosi tyytyväinen! Suurin osa kursseista oli saanut arvosanaksi kakkosen (1 tyydyttävä, 3 kiitettävä), muutama kolmonenkin oli myös mukana. Ja näytöistä kaikista olin saanut kolmoset! Oon selkeesti valinnut oikean alan ruoan parissa ;)

 
 
Muuten tää viikko onkin ollut täynnä sutinaa ja hommaa, viikonloppuna relataan! Ihanaa iltaa kaikille <3
Rakkaudella Lola

perjantai 22. marraskuuta 2013

Elämä on täynnä kohtaamisia

Mulle kävi viikon sisään kumma juttu. Ajattelin kirjoitta tästä, koska se herätti mussa tunteita ja muistoja.
 
Olin 13-vuotias kun me muutettiin kaupungista vähän kauemmas. Olin koulussa keskustassa ja en halunnut vaihtaa koulua sinne alueelle mihin muutettiin, enhän edes tuntenut sieltä ketään. Kun tuli riparin aika, mun oli mentävä asuinalueemme seurakunnan riparille. Muistan kuinka paljon mua jännitti mennä sinne, keskelle ihmisiä joita en tuntenut. Ajan myötä mulle selvisi, että ne muut siellä tuntivat toisensa tosi hyvin, osa oli tuntenut toisensa jo tarhasta asti. He kaikki olivat samassa koulussa ja näkivät toisiaan lähes päivittäin.
Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi.
 
Ripari oli ja meni, sain sieltä ystäviä, jotkut niistä ihmisistä on vieläkin mulle tärkeitä. Sitten alkoi isoskoulutus ja osallistuin siihen. Siellä olikin vielä enemmän uusia ihmisiä ja he kaikki tunsivat toisensa, minä vain ne muutamat joihin olin riparilla tutustunut. Pakko sanoa, että heillä oli siellä selkeästi omat porukkansa ja niihin ei mukaan niin helposti päästykkään. Erityisesti mulle on jäänyt mieleen eräs tyttöjen porukka, joka käyttäytyi mua kohtaan aina todella töykeästi ja ylimielisesti. En vielä tänä päivänäkään tiedä miksi.
 
Olisin halunnut olla kaikkien kaveri, mutta en saanut siihen mahdollisuutta. Myöhemminkin näitä naisia kohdatessani, he katsovat minua pitkin nenän vartta. Nyt olen yhden näistä naisista nähnyt kaksi kertaa peräkkäin viikon sisään.
 En ollut ajatellut ketään heistä moneen vuoteen ja näin tämän yhden naisen, hymyilin hänelle.
Hän käänsi katseensa pois.
 
Olin ajatellut, että kaikki tuollainen menneisyydessä tapahtunut olisi jo unohtunut ja kaikki voisivat olla ystävällisiä toisilleen. Olisin voinut jopa moikata iloisesti tälle naiselle, ehkäpä ensi kerralla teenkin niin!
Ihmisen elämässä kaikki kiteytyy rakkauteen ja pelkoon.
 
Rakkaudella Lola
 


torstai 21. marraskuuta 2013

Mammaa nukuttaa...

Oon ollu koko viikon ihan koomassa.. Vaikka oonkin saanut nukkua aamuisin :D Vaavi on alkanut heräilemään siinä aamu viiden pintaa ja ei halua enää sen jälkeen nukahtaa. No, onneks saan nukkua sitten kun Herra M herää. Jotenkin tuo ulkona vallitseva pimeys saa mut niiin väsyneeksi. Onneks sato edes lunta, se edes vähän piristää.

Saatiin kihlajais-lahja, 2 lahjakorttia Buffaan :D SYÖMÄÄN!!
 
 
Tiistaina kävin tosiaan leikkauttamassa otsista ja ostin samalla ihan huipun tuotteen Annelta. Olin nimittäin aikonut ostaa jonkun sävyttävän hoidon ja Anne suositteli tätä Id hairin Colur bombia . Testasin nyt kerran ja oli kyllä ainakin riittoisaa ja vaaleammat latvat saivat mukavasti väriä. Tykkään!
Pyörittiin myös vaavin kanssa keskustassa ja vietiin papereita maistraattiin. Kaupungilta mukaani tarttui yksi toinen pieni hemmottelu mulle...

 
 
Keskiviikkona kyläiltiin mummilassa ja pyörittiin taas kaupungilla, UFF:illa oli 3 euron päivät, jippii. Muuten ollaankin oltu kotona ja yritetty opetella uuteen rytmiin pikkuisen kanssa. Lenkkeily ei ole tällä viikolla myöskään onnistunut, sillä mun lenkkiseuralainen ei ole saapunut oikeaan aikaan paikalle :D Huomenna meen kyllä yksin, pääsenpähän sitten edes lenkille! Kaksi lenkkiä rästissä tältä viikolta, oops.

Tiistain lounas, mun uus lemppari: tonnikala-aura salaatti. Valitettavasti ei kovin terveellinen. Mutta ihan sairaan hyvää!!
 
 
Viikot menee kyllä nykyään niin nopeasti! Huomenna on jo perjantai, mihin tääkin viikko oikein katosi? Loppu viikolla luvassa kyläilyä entisen työkaverin luona, talkoo hommia ja kotoilua. Nytkin istuskelen villasukat jalassa sohvalla ja suunnittelen hakevani kupposen teetä ja painuvani pehkuihin, ihanaa kotoilua siis.

 
 
Rakkaudella Lola

Mitäs me tehdään lauantaina?

No mennään auttelemaan talkoisiin! Tervetuloa katsastamaan uutta koirakeskus Haukkuvaaraa!
 
 
Tästä Haukkuvaaran sivuille katsastamaan tarjontaa, Haukkuvaaran löytää myös facebookista :)
Tervetuloa tutustumaan!
 
Rakkaudella Lola


tiistai 19. marraskuuta 2013

Itse leivottua leipää

Itse tehty on aina parempaa kuin kaupasta ostettu, varsinkin leipomuksissa. Ja mikä onkaan ihananpaa kuin tuore leipä! Rakastan leipää, varsinkin vaaleaa. Kaikki patongit ja sämpylät on mun suurinta herkkua.
Ennen tuli leivottua useammin, jossain vaiheessa leivoin kaikki vaaleat leivät itse. Mulle on vain valitettavasti tullut työn takia jauhoallergia, joten leipominen ei ole enään niin nautittavaa hommaa. Myöskin joku toinen tässä taloudessa syö kaikki sämpylät niin nopeasti, että yksi pelti on yhden päivän juttu... Eilen tein taas karjalanpaistia ja ajattelin samalla hyödyntää pitkän uunin lämmityksen. Tässäpä ohjetta!
 
Lartsan sämpylät
  • puurohiutaleita 2 dl
  • kuivahiivaa 1 pss
  • kädenlämpöistä vettä 3 dl
  • suolaa 1 tl
  • sokeria 1 rkl
  • sämpylä- tai vehnäjauhoja 6 dl
  • rypsiöljyä 1 dl


 
Sekoita lämmin vesi ja hiiva.
Lisää puurohiutaleet ja anna niiden turvota 5 minuuttia.
Sekoita joukkoon sokeri ja puolet jauhoista, lisää suola, öljy ja loput jauhot.
Vaivaa taikinaa, laita se lämpimään paikkaan kohoamaan puoleksi tunniksi.
Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä pellillä puolituntia.
Paista 175:ssä asteessa, kunnes ovat kauniin ruskeita ja myös pohja on saanut värin.
 
 
 
Ei muuta kun leipomaan!
Rakkaudella Lola

maanantai 18. marraskuuta 2013

Maanantai - viikon aloitus

Nukuin aamulla pitkään! Meillä on sellanen systeemi, että minä hoidan pientä öisin ja herra M aamuisin. Tänä aamuna pikkumies yllätti ja veteli sikeitä puoli yhdeksään asti, itsehän jatkoin uniani vielä senkin jälkeen :D Muuten päivän ollut mukavaa ja tasaista kotimutsin arkea: hengailua vaavin kanssa, siivoilua, pyykkäystä, tiskailua ja yllättys yllätys LENKKI. Oon kyllä nolo, kun lenkki oli mun päivän kohokohta, hahaha. 
Siskoni kanssa päätimme aloittaa yhdessä kuntoilun ja tänään kävimme noin tunnin lenkin vaunujen kanssa. Tarkoitus olisi myös jossain vaiheessa aloittaa salilla käyminen, mutta itse haluan ensiksi kohottaa peruskuntoani. Tämän päiväinen lenkki muistutti, että vaikka liikuinkin koko raskauden ajan, niin kunto on todella huono. Meinasin kuolla yhteen JÄTTIisoon ylämäkeen :D Joku päivä vielä juoksen sen ylös! Sovittiin uudet lenkkitreffit keskiviikoksi :)
 
 
 
Ruokailun suhteen tsemppasin heti aamusta ja söin puuroa ja yhden kiivin. Tiesittekös muuten, että kiivi on yksi maailman terveellisimmistä hedelmistä? Yhdessä kiivissä on lähes koko päivän c-vitamiinin tarve, kaliumia enemmän kuin muissa hedelmissä, hiilareita saman verran kuin omenassa ja kuitua enemmän kuin omenassa. Todellinen superhedelmä siis! Tykkään itse tosi paljon kiiveistä ja aionkin alkaa syömään niitä päivittäin, mielummin vitamiinit ruoasta kuin purkista ;)
 
Huomenna pääsenkin taas ihanan Annen käsittelyyn, otsista leikataan. Samalla reissulla olis tarkoitus viedä maistraattiin vauvan nimipaperit. Joulukussa vietämme nimiäisiä, niistä juttua lähempänä!
Ihanaa iltaa kaikille,
Rakkaudella Lola

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikonlopun hommailut

Tulimme Karstulasta keskiviikkona kotiin ja heti torstaina saimme taas laatuaikaa kahdestaan. Siskoni, joka on myös tuleva kummi, on jo pitempään pyytänyt, että saisi pikkuisen hoitoon. No, väsymyshän on jo kroonista, joten pieni hengähdys teki taas terää :) Hirveä ikävä oli, mutta kun oli mukavaa puuhastelua aikuisten kesken, niin mieli rentoutui. Kiitokset vaan taas hoitajalle!
 
 
 
Kävimme ystävien kanssa ulkoilemassa ja paistamassa makkaraa, illan vietimme leffoja katsellen ja herkutellen, HÖM HÖM. Ostimme myös joulukinkun... Eli joulun odotus on alkanut! Ekat glögit juotu ja kinkkua + perunalaatikkoa on täällä suunnalla vedetty napaan.
 Kohtahan on jo joulukuu ja pitäisi miettiä että mitähän sinne pukin pakettiin hankkisi. Viime vuonna ostin lähes kaikki lahjat kirpparilta, niistä kun voi tehdä upeita löytöjä (esittelen jossain vaiheessa viimeisimmät löydöt). Päätettiin, että omalle lapsellemme haluaisimme ostaa joka joulu vain yhden lahjan, haluaisimme että hän oppii arvostamaan laatua, ei määrää. Saas nähdä miten käy!
 
 
 
Perjantaina käytiin toisen siskon kanssa kirppareilla ja pikkuisen kanssa mummilassa. Oon alkanut rytmittämään vauvan unta ja perjantaina tuli nukkumaan meno liian myöhään, mummilassa meni vähän pitempään. Huutokonsertti kesti reilun tunnin... Opittiinpahan, että sängyssä on oltava tiettyyn aikaan tai muuten menee herne nokkaan :D Tästä eteen päin lupaan pysyä rytmissä!
 
 
 
Lauantaina vietettiin lähes koko päivä pojan kanssa kahdestaan, kun Herra M oli omien harrastustensa parissa. Täytyy kyllä sanoa, että en taida olla sellanen kotimutsi, joka hengailee kotona koko päivän pieruverkkareissa. Olin eilen illalla ihan masentunut ja surullinen. Tarviin actionia! Alakulo jatkui tähän aamuun asti, kunnes päätin ryhdistäytä. Herra M lähti pojan kanssa asioille ja minä tein kasvonaamion, kuorin ihon, laitoin hiusnaamion ja söin vähän lisää kinkkua. Sain kämpänkin imuroitua, JES!
 Illasta lähdettiin ystäväni ja kummityttöni kanssa katsomaan joulukaupunkia. Porukkaa olin ihan älyttömästi ja 1-vuotiaan uhmaikäisen kanssa ilman rattaita se oli kokemus :D Mutta kivaa oli!
 
 
 
Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu!
Rakkaudella Lola
 
Ps. pömpön sulatus talkoiden eka viikko takana. Tavoitteena oli urheilla tällä viikolla 2 kertaa ja sain sen pidettyä. Ensi viikolla nostan sen kolmeen. Ruokailua en ole vielä alkanut vahtaamaan, onhan meillä jääkaapissa joulukinkku.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Kuka pelkää pimeää?

MINÄ !!!

Pelkään ihan kuollakseni pimeää, en tiedä edes miksi... Se on nyt täällä maalla anoppilassa muodostunut ongelmaksi. Paikkahan sijaitsee mun mielestä keskellä ei mitään (citygirl kun olen!!) ja täällä on ehkä tässä 5 kilsan säteellä viisi katulamppua ristissä. HUI. Plus tämän talon pihavalot sammuu klo. 24.



Ongelman tästä saa kun a) koira pitää pissittää vikana ennen nukkumaan menoa ja ekana herätessä (aamullakin on pimeetä), b) haluttais muuttaa tänne, c) joka puolella on metsää ja niissä mahdollisesti kaikkia pelottavia juttuja.



Mitenhän pääsisin tästä pelosta yli? En haluais siirtää näitä mun pelkoja lapselle. Ja mun pelkojen listaan pimeän lisäksi kuuluu myös se iki-ihana oksentaminen, hammaslääkäri (liittyy tod.näk. edelliseen) ja lukit (ei hämähäkit, vain lukit). Osaisiko joku neuvoa miten peloista pääsee? Mitä te muut pelkäätte?

Rakkaudella Lola

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pömpön sulatus talkoot

Kohta on kulunut jo kaksi kuukautta synnytyksestä ja muistoksi siitä jäi reilu 20 cm pitkä arpi. Ja ihana vauva tietty.
 
Tiesin kyllä, että maha ei palaudu ihan hetkessä entiselleen, mutta en osannu odottaa miten se tapahtuisi sektion jälkeen. Melkein kuukausi meni jäätävään turvotuksen kanssa. Haava kiristää mahaan mukavan loven. Kipuja ei enää ole erityisemmin, mutta tiedän kyllä, että jotain siellä on tapahtunut... Sain viime viikolla luvan aloittaa liikunnan jälkitarkastuksessa ja voi pojat, sitä olin odottanut! Paitsi että en oo saanu oikeastaan mitään aikaseksi :D
 
Koko aikuisikäni oon ollut ylipainoinen ja ehkäpä jollakin tavalla kärsinyt siitä. Mulla ei ole huono itsetunto, mutta tiedän painon vaikuttaneen moniin asioihin elämässäni. Olen raskausaikana käynyt läpi koko elämän tapahtumat ja tajunnut, että lievitän omaa pahaa oloani syömällä. Toiset juo, toiset käyttää muita päihteitä, minä syön täyttääkseni tyhjyyden sisälläni. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen mukana sellaisessa "normaalissa" perheidyllissä ja mietin, että tämä on ehkä se juttu, minkä olen itse kokenut puuttuvana palasena. Olisiko nyt oikea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja karistaa menneisyys pois hartioilta (?), ihan niinkuin kirjaimellisesti.


1. Kuppi ihanaa teetä lenkin jälkeen lämmittää mukavasti! 2. Bertan ruoka- ja liikuntapäiväkirja 3. Herra M osti mulle uuden lenkki pipon :) 4. Lenkkarit kaivettu kaapista! 5. Sain myös Herra M:ltä näin hienon heijastimen, nyt näkyy mammakin pimeellä.
 
 
En yhä edelleenkään toivo olevani mitenkään laiha, haluaisin olla muodoiltani kuitenkin naisellinen. Pidän kurvikkaista vartaloista ja sellaiseen aion tähdätäkkin, tiimalasiin! Haluaisin pudottaa painoani, jotta pysyisin terveenä ja voisin opettaa lapselleni terveelliset elämäntavat. Raskausdiabetes oli kuitenkin varoittava esimerkki, että kaikki ei ole ok. Nyt pelkäänkin, että joko olen tehnyt itselleni jotain peruuttamatonta ja en voi enää vaikuttaa siihen valinnoillani. Toivottavasti en :)
 
Nyt olen vakaasti päättänyt aloittaa treenaamisen ja oikeanlaisen syömisen. Ehkäpä näiden ajatusten jakaminen tänne saa mut pysymään ruodussa ;) Nyt alkaa pömpön sulatus talkoot! Tänään kävinkin jo koiran ja vaunujen kanssa 4 kilsan lenkin. Tietty pitäis vielä syödäkkin oikein, se on liikuntaa tärkeämpää. Kesäkuntoon 2020! Vitsi vitsi ;)
Rakkaudella Lola

perjantai 8. marraskuuta 2013

Love is the thing, you know.

Parisuhde.
Ensimmäistä kertaa olen ollut rakastunut. Aikaa ensimmäisestä kohtaamisesta on kulunut 1,5 vuotta. Joku kumma juttu se vain jaksaa toisessa viehättää ja vaikka kuinka olemme "sarvet" vastakkain (kaksi härkää), niin silloinkin ajattelen, että kuinka paljon tuota pöhköä rakastankaan. Olemme helposti erimieltä asioista, koska olemme todella erilaisia ja silti niin samanlaisia. Itse olen äänekäs, villi, temperamenttinen ja sosiaalinen. Hän on rauhallinen, tulinen toisinaan, ajattelija ja lahjakas musiikissa.
 
 
 
Olen oppinut häneltä monta asiaa, jotkut ovat tärkeitä ja toiset taas eivät.
 
  • Se mitä ei saa Lidlistä, niin sitä ei tarvii
  • Ota löysin rantein, älä jännitä
  • Toisen takia ei tarvitse muuttaa itseään, ainakaan kokonaan
  • Älä yritä miellyttää muita
  • Raha ei ole elämässä tärkeintä
  • Luontoa pitää kunnioittaa
  • Omat harrastukset ja jutut on molempien etuoikeus
  • Yksin oleminen ja oma aika tekevät hyvää
Jotenkin vasta nyt olen oppinut arvostamaan häntä. Olen ymmärtänyt, että kuinka paljon hän on tehnyt asioita minun ja vauvan takia. Kuinka paljon hänen on pitänyt antaa periksi omista jutuistaan mun takia. Olen pohtinut näitä ja ollut onnellinen. Että kuinka tuosta ihanasta miehestä onkin paljastunut tuollaisia piirteitä! Hän on aivan ihana isä.
Tänään keskustelussamme tuli ilmi, että en kehu häntä koskaan. Olen jotenkin sellainen, että en vain osaa... Mulle elämä on tähän asti ollut suorittamista ja kunnianhimoista asioiden tavoittelua. Jotenkin osaan kehua muita vasta kun he ovat "saavuttaneet" jotain. Tämä postaus olkoon nyt ensimmäinen kehu ja otankin nyt tavoitteeksi sanoa päivittäin jotain positiivista! Helposti kun käy niin, että pirttihirmu minussa ottaa vallan :D
 
Molemmat kuvat Google.com
 Jotenkin viime päivinä, viikkoina ja kuukausina on kuulunut lähipiiristä kurjia asioita. Täytyy vain yrittää uskoa parempaan huomiseen, nauttia kaikista pienistä hetkistä rakkaiden kanssa ja pyrkiä olemaan onnellinen. Me mentiin viime viikolla kihloihin.
 
Rakkaudella Lola


torstai 7. marraskuuta 2013

Torstai on toivoa täynnä

Maanantaina mulla oli vielä omaa aikaa ja käytin sen lähtemällä tapaamaan Katriinaa kirppistelyn merkeissä. Kumpikin teki löytöjä ja itse olin super tyytyväinen näihin löytämiini nilkkureihin, hintaa 10 €. Mitäs olette mieltä? Olivat ihan uudet ja super mukavat jalassa.

 
Tiistaina meillä olikin sitten oikea hulina meininki.
Mulla oli aamulla jälkitarkastus. Kaikki oli hyvin ja voin aloittaa kevyesti liikunnan, kaivoin jo lenkkarit esille :) Nyt kun sais vielä tsempattua itsensä liikkeelle... Sohvan vetovoima on vastustamaton ;D. Myöskin herkuttelu on jäänyt vähän päälle. Oon yrittänyt sanoa herra M:lle, että meidän pitäis syödä terveellisesti, mutta se vaan tuo mulle suklaata. Tuhma mies :D
 
Seuraavaksi menimme vaavin neuvolaan. Minimies oli kasvanut hurjasti! Nyt pituutta 6 viikon ikäisenä on 57 cm ja painoa 4995g. Mihin mun pikku vauva on oikein hävinnyt? Kohtahan hän painaa jo enemmän kuin hullupuudeli :D. No, ainakin vauvan hillitön syöminen tuottaa tulosta.



Loppu päivä meni kyläillessä ihanien ystävien luona <3 Eilen ajelimme aamusta koko poppoon voimin anoppilaan lomailemaan. Tai en tiedä voiko tätä ihan lomailuksi kutsua. Rentoutumaan olkoon parempi sana. Huomenna aiomme ulkoilla, pikkumies nukahtaa aina heti vaunuihin :) Sunnuntaina onkin eka isänpäivä, mitähän jännää sitä herra M:lle keksisi? Meidän lahjat taitaa olla syötäviä... Tänään leivoinkin jo hieman Aura-kinkkupiirakkaa, mutta se on jo syöty!

Sain tämmöisen aamulla sänkyyn, kyllä mua nyt vaan hemmotellaan!

Vauva nukkuu ja me aletaan viettämään iltaa yhdessä. Hyvää yötä kaikille <3
Rakkaudella Lola


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Viikonloppun puuhastelut

Taas on ollut hommaa ja en oo ehtinyt koneelle.
 Perjantaina mun isä ja hänen avopuolisonsa tulivat Oulusta Jyväskylään vaavia tapaamaan. Oli ihana nähdä heitä pitkästä aikaa ja päästä ylpeänä näyttämään pikkuista.
 
Papan sylissä <3

 
Lauantaina olikin pyhä ja halusimme edes jossain käydä. Lähdimme koko porukalla Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseoon. Se olikin paikka missä en ollut käynyt koskaan ja tosi hieno paikka olikin! Pojat varsinkin oli innoissaan, paitsi tuo pienin, joka nukkui koko reissun. Suosittelen käymään jos yhtään aihe kiinnostaa :)
 
 
 
Vieraamme lähtivät sunnuntaina ja päätimme herra M:n kanssa ottaa hiukan aikaa itsellemme. Äitini mielellään otti minimiehen hoiviinsa yhdeksi yöksi, onhan vauvalla jopa oma huone mummilassa :D Me käytiin kavereiden kanssa ajelulla ja nukuttiin 10 tunnin unet yhteen kyytiin. Voin kertoa, että kyllä teki hyvää! Itse olen ajatellut niin, että välillä täytyy vanhempienkin nollata ja levätä, jaksaa sitten taas olla parempi vanhempi :) Hirveä ikävä oli kyllä, mutta siitä selvittiin.
 
Pimeä hautausmaa ja herra M:n tekemät lämppärit. Vain mies tekee tälläisiä: HK:n sinistä ja koskenlaskijaa, hyviä olivat!
 
 
Tässäpä koottuja kuulumisia, huomenna luvassa asiaa neuvolasta!
Rakkaudella Lola

perjantai 1. marraskuuta 2013

Oot kuin karkkia mulle !

Mutsiudessa on puolensa. Ei paljoa jaksa välittää, että mitä sitä on päällensä vetänyt ja vaatteissa onkin kaikkia kummia tahroja. Naamaan tulee sudittua lähinnä kosteusvoidetta ja tukka on kuin petolinnun peräsin. Mutta ei se mua ainakaan ole hirveästi haitannut, oon tehnyt oman pikku rituaalin itselleni. Nimittäin kynsien lakkaus.

 
 
Jo raskaana ollessani lakkailin ihan hulluna kynsiäni, se kun oli mulle lähes uutta hupia. Kokin työssä ei paljoo lakkoja saa olla, itseasiassa ei yhtään. Nyt lakkailu onkin lähes ainoata kaunistautumista, satunnaisesti saatan meikata jos lähden johonkin. Mulle tulee heti jotenkin huolitellumpi olo jos on kynsissä lakkaa. Muuten näytänkin ihan puliakalta :D.

 
 
Innostuin tekemään itselleni bling bling-kynnet. Nää on kyllä ehkä jopa liian överit jopa mun makuun. Mitäs mieltä olette?
 
 Rakkaudella Lola