Meidän kämppä räjähtää. Ihan kohta. Oikeesti. Tai sitten mää räjähdän.
Kaikki päivät mää vaan siivoon ja siivoon. Ja tää sotku ei lopu ikinä! Tänäänkin oon imuroinu, tiskannu, pessy kaks koneellista pyykkiä, käyny töissä, vaihtanu lakanat ja kerännyt lelut lattialta about 100 kertaa. Oisin ihan valmis muuttamaan sellaseen kämppään, missä on vaan kaks sänkyä, eikä paljoa muuta. Tai ihan vaan sellaseen missä on tiskikone, haha.
Ennen (lue, ennen lasta) en paljoo välittänyt siivoamisesta. Pari kertaa kuukaudessa siivosin kunnolla ja se riitti. Lattioilla ei ollu jatkuvasti ruokaa, pyykkiä tarvi pestä ehkä kerran viikossa ja astioita oli lavuaarissa hyvin vähän verrattuna nykyiseen. Nykyään hyvä jos mattoja uskaltaa pitää, kun nekin on kohta vaikka minkälaisten murujen peitossa. Ruokaa kun laitat, niin tiskit ei ees mahu sinne hiton altaaseen!
Lapsen saamisen jälkeen musta on tullut jotenkin ihan pimpo. Sotkua siellä, sotkua täällä ja aivan pakko siivota. En kestä enää epäjärjestystä, pyykkejä lattialla ja tiskejä altaassa. En oo ehkä koko elämäni aikana siivonnu niin paljoa, kuin kuluneen vuoden aikana. Ja ei meillä oo ehkä ikinä ollut näin sotkuista, kuin kuluneen vuoden aikana.
Pieniähän tälläiset ongelmat on. Mutta täytyy kyllä sanoo, että äitiys muuttaa. Ihan oikeesti.
Rakkaudella Lola
Ps. Muutaman tunnin päästä on kulunut vuosi siitä, kun mulla hulahti lapsivedet. Siitä alkoikin jännät paikat, lue
tästä miten homma jatkui.