Paluu matkalla Jyväskylään, vauva möyrii mahassa. Tuntuu siltä, että se tekisi kuperkeikkoja <3 Kun pääsen Jyväskylään, niin en menekkään kotiin, vaan otan siltä seisomalta suunnaksi anoppilan, herra M ja puudeli ovat jo siellä ja käly nappaa minut kyytiinsä. Kutsun kälyäni Onslowiksi, hänellä on mielestäni vähän sama "meiniki" elämässä, kuin Pokka pitää-sarjan Onslowilla :D Kaupassakin huutelen hänelle: "Onslowi, tuu kattoon mitä täällä on...".
Oon tässä tajunnut viime viikkoina, että aika on menny nopeesti, ihan liian nopeesti. Kohtahan vauva syntyy jo ja nyt tuntuu siltä, että en oo yhtään valmis! Voisin olla tässä tilassa vielä vähän pitempään, en halua vielä synnyttää. APUA. Kyllähän se mieli varmaan kohta jo muuttuu, mutta nyt on ollu aika "hyvät" olot jo pitemmän aikaa, joten en voi uskoa, että raskaus on kohta jo ohi. Mitä nyt pientä vaivaa on ollut: pissittää jatkuvasti, olo on jo aikas muhkea ja kankea, varpaat on niin turvonneet, että kengät puristaa, soijaa pukkaa kuin rekkamiehellä ja kaikki ruoka närästää. Små potatis, piece of cake, helppo nakki. Mua vähän pelottaa se synnytys, ei kylläkään se kipu, uskon kyllä, että sattuu h*lvetisti. Mua pelottaa enneminkin kontrollin menettäminen, se kun et voi enää pitää itseäsi kasassa. Nyt kun oon kattonu joitain synnytys juttuja telkasta, niin mietin, että nuo naiset on ihan sekasin ja pimahdankohan itekkin noin... Varmasti. HUI. Oon myös aina alkanu itkemään kun oon noita kattonu, outoa?
Täytyykin pyytää herra M kuvaamaan mun massua, siitä on niin vähän kuvia. Se on kasvanu hirveesti ja vaikka oon sitä ahkerasti joka päivä rasvaillu, niin muutama raskausarpi on jo koristeena. Toivottavasti en ala pian muistuttamaan maantiekarttaa :D Ensi viikolla kun meen kotiin, niin teen postauksen tavaroista mitä oon hankkinu vauvalle ja mitä aion äitiyspakkauksessa tulleista käyttää. Tällasta toivottiin,kiitos vielä toiveen esittäjälle!
Rakkaudella Lola
Rakkaudella Lola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta mua ja jätä kommentti!