lauantai 18. toukokuuta 2013

Kun kroppa pettää

Eilen lähdin kosmetologin jälkeen ulkoilemaan. Mitään hiki treeniä en halunnut vetää, vaan rauhallisen ja rentouttavan ulkoilun. Ulkona oli niin ihana keli taas ja olis ollut niin sääli viettää sitä sisällä!
 
 
Joten nappasin koirat messiin ja painelin metsään. Nautin täysin rinnoin hiljaisuudesta, auringosta ja luonnosta, kunnes tuli tunne, että mitä h*lvettiä, MISSÄ MÄ OIKEIN OON??!! Vaikka olen kulkenut lenkilläni samaa tuttua, 5 kilometrin reittiä metsässä, niin eksyin. Olin aivan hukassa ja paniikissa. Kävelin samaa kohtaa polulla edes takaisin lähes itkun partaalla. Koirat katsoivat minua ihan ihmeissään. Olin aivan varma,että nyt kuolen tänne ja miks ihmessä en ottanut edes vesipulloa mukaan?? Kun sain itseni rauhoteltua, löysin taas tutun reitin polulta, olin jotenkin unohtanut yhden kohdan aivan täysin. Raskausdementtia?
 
Lenkki venähti lähes kaksi tuntiseksi ja illalla menin vielä erääseen tapahtumaan istumaan. Voin kertoa, että tänään on ollut ihan kaameaa. Selkä, maha ja lonkka ovat aivan TULESSA. Lääke ei auta, olo on niin turha. Aamusta päätin kuitenkin, että en anna kivun lamauttaa täysin ja lähdin pihalle puuhastelemaan. Olen päässyt tänään myös koiran kanssa jonkinlaiselle lenkille. Muuten on pitänyt himmata, lonkka on todella kipeä ja mikään asento ei ole hyvä :(
 
 Mutta nyt kyllä alkaa pelottaa loppu raskaus, en halua olla näin kipeänä! Koirakin on ihan masentunut kun mami ei jaksa. Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi, vaihdetaan yksi huijarikroppa uuteen kiitos!!
 
Rakkaudella Lola


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta mua ja jätä kommentti!