tiistai 27. tammikuuta 2015

Home sweet home

Oon vasta viime aikoina ihan tosissani alkanut innostumaan sisustamisesta. Just kun on huonoin aika sille... Taaperon kanssa sisutaminen on haastavaa, ainakin täällä. Eilenkin saatiin mojova riita ja raivarit aikaiseksi, kun pöydällä olevat kynttilät oli niin kiinnostavia. Huoh.
 
Meidän koti on jatkuvasti kaaoksen vallassa. Ihan suoraan sanottuna oon tosi väsynyt ja en aina jaksa keräillä tavaroita lattioilta. Mulla on ihan tarpeeksi tekemistä, kun kuskaan Jimiä mun vanhemmille, isälleen, tarhaan ja käyn vielä töissä. Kotona pyörii päivittäin pyykkikone ja nyt vihdoin ja viimein se astianpesukonekkin. Tuntuu, että pyykkiteline ja imuri ovat juurtunut osa meidän sisutusta, ja sormiruokailun jäljiltä jopa mun sängystä löytyy ruokaa. Mutta joka viikko, vähintään kerran, raivaan uskollisesti kaaoksen ja tehdään suursiivous.
 Eilen mun ja eityisesti Jimin iloksi, saapui meille vieraaksi Jimin täti. Jimi rakastaa kaikkia tätejään ja varsinkin Herra M:n siskoa A:ta, sillä heillä on aina aikaa leikkiä ja hassutella. Jimi ja A keräsivät yhdessä lelut pois lattialta ja lähtivät pihalle, että hurrikaanimutsi pääsi siivoomaan. Ja tästä inspiroituneena nappasin teille kuvat meidän suht siististä kodista. Tietty sillon oli jo ilta ja pimeää, mutta ehkäpä näistä saa jotain irti.
Me asutaan siis muutaman kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta, 48 neliön kaksiossa. Meillä on oma piha ja sauna.
 
Jimin huoneesta en alkanut enää napsimaan, mutta TÄSTÄ ja TÄSTÄ pääset kurkkaamaan sinnekkin.
 
Aloitetaan eteisestä.



 
Kylppäriä en kuvannut, se on niin kamala ja remontin tarpeessa, ihan niin kuin vessakin. Vessasta nappasin vain muutaman kuvan.



 
Keittiö ja olohuone on yhtä isoa tilaa. Tällä hetkellä mun sänky on olohuoneessa, eli se on myös mun makkari ja toistaiseksi ollaan pärjätty näin oikein hyvin. Jossain vaiheessa aion kyllä myydä tämän asunnon, mutta vielä ei ole sen aika.
 


Taaperoa varten tehty viritelmä mittanauhasta, kun narua ei ollut :D

 
Hellastakin on napit irti! Meillä olis muuten uuni kuumana jatkuvasti.
 


Ruokapöytä ja tuolit on tämän kämpän ainoat uutena hankitut huonekalut.




 
Mun murheenkryyni, kirjahylly johon tungen kaikki tavarat. Alin hylly on Jimin käytössä.


Haaveilen uudesta, valkoisesta tv-tasosta ja olenkin alkanut taas säästämään.


Maton sain joululahjaksi ja se on kyllä niin ihana!



Huono äiti ilmottautuu: oon todella laiska petamaan sänkyjä. Oikeastaan vain jos vieraita on tulossa..
 
Siinäpä se! Mulla on just nyt kauhea suunnittelu käynnissä, kirjahyllyn tilalle nojatuoli ja joku söpö pöytä, Jimin huoneseen uudet tapetit, uudet lattiat... Oikeastaan tekis mieli muuttaa ja alottaa ihan alusta :D.
 


Karstulan käsityötalo

Oltiin tosiaan viime viikolla Karstulassa Jimin mummilassa ja tulin vinkkaamaan teille eräästä paikasta, missä olen useasti vieraillut.
 

 
Aivan Karstulan keskustassa on nimittäin Karstulan käsityötalo, joka on oikea aarreaitta! Itse tykkään kovasti tämän kaltaisista putiikeista ja tuollakin olen usein vieraillut ja tehnyt ostoksia. Kun kävimme tuolla viime perjantaina, olin varastautunut kameralla, mutta tietenkin unohdin muistikortin läppäriin. Ystävällinen omistaja lainasi omaa kameraansa, mutta valitettavasti oli jo niin hämärää, että sisäkuvat olivat suttua. Ensi kerralla otan lisää kuvia sisältä! Kiitos vielä ystävällisyydestä.
 
Mutta syy miksi sinne oli taas päästävä, oli tämä suloinen heijastin. Viime talvena ostin tuolta vähän saman tyylisen heijastimen ja yhden lahjaksikkin, omani on valitettavasti hukkunut. Joten ei muuta kuin katsomaan, josko vielä olisi heijastimia tarjolla.

Eikö ookkin kerrassaan ihastuttava!
 
Ostin myös meille sopivat kynttilät, juuri oikeat värit!

 
Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa, aivan ihania juttuja tarjolla. Käydessäni olen huomannut, että tuotteet vaihtuvat sesongin mukaan. Tällä hetkellä oli paljon villasukkia ja lapasia, kynttilöitä, saippuoita, mattoja, koristeita, koruja ja ihan perinteisiä tuohi-töitä. Tää on jokaisen Karstulan reissun must see - kohde!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Ja mites sitten kävikään?

Kolme päivää päiväkodissa takana ja fiilis on kerrassaan hyvä!
 
Maanantaina vein Jimin ekaa kertaa päiväkotiin, sinne se poika juoksi muiden lasten luo, eikä peräänsä katsonut. Minä jäin monttu auki oven pieleen vilkuttamaan. Kertakaan päiväkodissa ei ole itketty, vierastettu muita tai ikävöity vanhempia ja ruokakin on maistunut hyvin. Äiti ei voisi olla ylpeämpi! Päiväkotiin meno oli oikea päätös, vaikka välillä vähän epäilyttikin.
 
 
 Tällä viikolla onkin sitten ollut muita stressin aiheita, nimittäin mun ja autojen rakoileva yhteistyö. Kirjoitinkin muutama viikko sitten yhdestä jäätyneestä käsijarrusta, sen jälkeen lainassa ollut auto ei käynnistynyt ja tällä viikolla on mm. loppunut bensa motarille, kaivettu keskellä yötä autoa pois penkasta, työpaikan pihassa lämpötolppa oli lopettanut pyörimisen (eikä lähteny muuten rellu käyntiin) ja akkukin meni tyhjäksi... Oon niin todellakin aivan käsi autojen kanssa ja akka ratissa. Näiden sattumusten jälkeen oon ihan tosissaan alkanut harkita bussikorttia :D Miten voikin olla näin huono tuuri!!
 
 
Ja jotta tää postaus olis vielä vähän sekavampi, niin terveisiä täältä maalta! Mulla on muutaman päivän vapaa ja eilen hurautettiin tänne ex-anoppilaan kyläilemään. Mummilla oli jo kova ikävä Jimiä ja eihän siihen muuta ratkaisua ollut kun reissu maalle. Ihanaa viikonloppua kaikille! Mää lähden ulos nappailemmaan kuvia yhdestä löytämästäni jutusta ;)

maanantai 19. tammikuuta 2015

Tänään päiväkotiin!

Tänään Jimi menee ekaa kertaa päiväkotiin. Perjantaina oltiin tutustumassa siellä ja pienen alku ujostelun jälkeen poika viihtyi aivan loistavasti! Jopa niin hyvin, että kun tuli aika lähteä kotiin sxyömään, Jimi aloitti hirveän huudon. Ei millään olisi halunnut lähteä pois kesken kivojen leikkien.
 
 
Eilisen illan kirjoittelin vaatteisiin nimiä ja pakkailin tarhareppua. Jotenkin tosi haikeaa kyllä... Vaikka uskon tästä olevan meille kaikille iloa. Mutta mun pieni poika on jo niin iso! Onneksi tarhapäiviä tulee viikossa vain noin kolme ja muuten jatketaan samaan malliin, mummi ja isi hoitaa mun muut työpäivät. Ja pätkät on aika lyhyitä, tänäänkin vain pari tuntia.
 
 
Tänään on muutenkin jännä päivä, Jimin tukkaa leikataan. Ite en todellakaan osaa leikata yhtään kenenkään hiuksia ja isänsä leikkaama potta-päässä-kampaus on musta niin karu, että varasin ajan ihanalle Annelle. Vinkkinä, Annelta saa 30% alennuksen kaikki uudet asiakkaat! Teen tästä myöhemmin vielä juttua.
 
 
Mutta kaikin puolin jännä päivä siis tulossa! Itse painun vielä illaksi / yöksi duuniin, joten päiväkoti kuulumiset kuulen vasta huomenna aamulla. Ihanaa viikon aloitusta kaikille! Me lähdetään tästä ulkoilemaan ja kauppaan, moikka!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Teenage dream

Mulla on sellanen hullunkurinen olo. Sisällä kuplii, jotain jännää tapahtuu kohta. En tiedä vielä mitä sen on, mutta se on tapahtumassa. Olo on kuin teinillä, tekis mieli hihittää.
 
Viime päivinä oon miettinyt ikää, että onko se oikeesti vaan numero? Kun tajusin muutama päivä sitten, että mulle on tullu ryppyjä ja tänä vuonna täytän jo 27. Ja sen, että sehän on jo melkein kolmekymmentä. KOLMEKYMMENTÄ. Hui.
Ei musta tunnu yhtään vanhalta vielä. Lakkasin eilen kynnet turkoosilla ja lauloin radion kanssa kilpaa Robinin uutta biisiä (jonka nimeä en edes tiedä vielä). Valvon iltaisin myöhään ja aamulla pääsen vielä helposti ylös. Krapulaa en ole varmaan oikeesti ikinä kokenut ja jaksaisin tanssia aamuun asti, ainakin hyvillä kengillä! Haluun haaveilla hurjista jutuista ja karata kotoa :D Jälkimmäistä en vaan enää voi tehdä, kun "kotona" oon asunut viimeksi yli 10 vuotta sitten... Mutta tiiättekö mitä tarkoitan? Haluun olla taas vähän aikaa teini.
 
 
Hinku siihen aikaan tuli, kun näin tänään kaupassa mun teini-iän suuren rakkauden, jonka kanssa leikittiin kotia melkein neljän vuoden ajan. Ei enää sykähdyttänyt, huvittaa ajatuskin niistä vuosista. Erottiin sinä keväänä kun kirjoitin ylioppilaaksi, oltiin asuttu yhdessä ja kihloissakin. Kuinka hassua jutella hänen kanssaan, meidän lapsista ja kuinka nopeesti ne kasvaa yms. Ihminen, jonka tunnet niin hyvin, mutta joka kuitenkin on niin vieras. Tuli kyllä haikea olo, siitähän on jo ikusuus ja silti se tapahtui vasta. Yhdessä kasvettiin aikuisiksi ja nyt ei tiedetä toisistamme mitään.
 
 
Teini-ikävä on tän illan mittaan vaan kasvanut ja kasvanut, kun mun pienin sisko on meillä yökylässä. Ihanaa kuunnella toisen haaveista, että mihin kouluun sitä haetaan ja mitä aikoo isona tehdä. Ja kuinka ihanan naivia kaikki on, kun ei oo huolta huomisesta! Ei tarvii stressata kuin koulusta...
 Teini-ikävää helpottaakseni leivoin iltapalaksi piirakkaa (ruoka auttaa kaikkeen!!), päätin ottaa tatuoinnin, otettiin tyhmiä kuvia, syötiin päälle vielä itsemme sokerihumalaan irtokarkeista ja katsottiin hömppä leffoja. Se nuorempi teini lähti jo aikoja sitten nukkumaan, mutta isompi teini valvoo ja kuuntelee musiikkia fiilistellen.
 


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Työmutsi vs. Kotimutsi

Voi että voi ihmistä ärsyttää!!!
Yks kaveri oli jakanut facessa tämän (linkki) tekstin ja perässä oli hänen mielipiteensä siitä, että kuinka pienet joutuu kärsimään yms. Ymmärrän ihan täysin tekstin pointin ja kaverini ajatuksen, onhan se päiväkoti-elämä varmasti rankkaa lapselle. Keskustelu ajautui kuitenkin (munkin osalta) nopeasti työmutsit vastaan kotimutsit asetelmaan. Ylläri.
 
Kotimutsit hehkutti, kuinka ihanaa olla kotona ja että kulkisivat vaikka alasti kadulla (rahan puutteen takia), kunhan saa vain olla lapsen kanssa kotona. Kaikissa asioissa voi säästää, toitotti kotimutsi. Mitäs ootte ottaneet niin suuret lainat, huikkasi vielä perään.
Työmutsien kanta oli puolusteleva, no mutta kun no mutta kun ei oo varaa olla kotona ja ja ja seinät kaatuu niskaan. Monet olivat asian suhteen myös sitä mieltä, että pakkohan sitä töissä on olla! Kotimutsi sanoi, että kyllä tää kotona oleminen on niin rankkaa, että työmutsit haluu vaan töihin lepäämään. Tai ette ole valmiita tinkimään elintasostanne.
 
Tämän semi yh-mutsin oli pakko heittää oma lusikkansa soppaan jo heti alkuun. Mä en vaan voi käsittää, että missä laalaa-maassa nää kotimutsit oikein elää? Argumentti "kyllä kaikilla on varaa jäädä kotiin lasten kanssa" saa mut näkemään punaista ja verenpaineen nousemaan nollasta sataan.
Ensinnäkin, kaikilla ei ole hyvätuloista tai edes keskituloista puolisoa. On ihan perheitä, missä molemmat "joutuvat" käymään töissä. Ja toiseksi, kun kaikessa voi kerta säästää... Ai syömällä joka päivä makaronia ja kaurapuuroa?? Tai laittamalla laskut ulosoton kautta?

 
On oikeesti asioita, missä voi säästää. Mäkin olen siihen pystynyt, sillä ostin säästöilläni astianpesukoneen. Mutta jos lapsia on useempia, aikuisia on useempia, niin miten se toinen niistä voi aina vuodesta toiseen olla vaan kotona?? Kun kaikki on nykyään niin saakelin kallista.
OK, asuntolaina on valinta. Toimiva auto on valinta. Lämmin koti on valinta. Hyvä ruoka on valinta. Ainakin henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, en haluaisi menettää mun kämpää ja syöttää huonoa ruokaa lapselleni, vain sen takia, että voin päteä muille olevani kotiäiti. Koska esimerkiksi mulla ei ole mahdollisuutta olla lapsen kanssa kotona. En mitenkään pystyisi maksamaan meidän kahden elämistä kh-tuella. Ja tämä ei nyt tarkoita, etteikö joku muu (varsinkin sellainen jolla on mies) siinä onnistuisi.

Mulle se oma rakas lapsikin on ollut valinta. Valinta jota en ole koskaan katunut. Valinta, joka on tuonut valtavasti vastuuta. Mulle on todella tärkeää, että pystyn meidät elättämään, haluan tarjota lapselleni vain parasta. En ehkä ole aina paikalla, kun Jimi oppii uusia asioita tai jotain sattuu. Tähän asti on onneksi aina joku läheinen ollut tukena ja turvana, mummi tai isi.

Ihan  varmasti jokainen vanhempi haluaisi olla lapsen kanssa kotona, minä ainakin uskon niin. Mutta jos joku vielä sanoo, että kotiäitiys on rankaa, niin kokeilkaapa välillä niitä työmutsin kenkiä jalkaan. Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että vuorotyö + kaikki muu aika lapsen kanssa kahdestaan + yksin pyörität koko huushollia. Jep jep, rankkaa on. Ja valintahan se tämäkin! Lähdenkin tästä kohta töihin "lepäämään".

Ps. Joko kerroin? Jimi lähtee päiväkotiin.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Arvonnan voittaja!

Arvoin tuoksupaketin voittajan random.org sivulla ja voittaja on kommentti numero 29! Onnea ninuzki90 :)

Otan suhun yhteyttä! Kiitos osallistujille!

Ei niin mitään jännää - viikonloppu

Pakkasesta kesän muistoja


Jimin lempparia, mannapuuroa! Mua naurattaa kun tätäkin myydään kaupassa valmiina, valmistus itse kestää hurjat 10 minuuttia.

Jimi on sisustanut meillä...

mmmm

Osasinpas leipoa pullaa! First time ever!

HOP - HOP - LOP - LOP


Vessan peili selfie. Kuvassa näkyy mun uusi tukka, oon ihan in love tohon väriin!
 


maanantai 5. tammikuuta 2015

Voi jestas sentään

Jopas on ollu päivä... Ja ei mikään hyvien sattumuksien sellainen.

Aamulla heräiltiin ja touhuiltiin kotosalla. Oltiin lähdössä kauppojen auettua katselemaan vähän alennuksia ja jospa sieltä jotain meille löytyisi. Jimille piti hankkia ainakin vähän uusia vaatteita.. 80 senttiset alkaa olla jo liian pieniä ja 86 käytetään nyt, mutta niitäkin alkaa olla jo aika vähän kaapissa. Kirppareilta ei oikein enää oo löytyny hyviä (tai hyvässä kunnossa olevia), mutta jatkan vielä metsästystä. Onkohan se tuo ikä, että rymytään jo niin paljon, että kaikki kulahtaa :D.

No enivei, kahdentoista jälkeen starttasin auton ja puhuin samalla handsfreen kautta puhelimeen. Peruutin pihasta pois, koukasin tielle ja sanoin puhelimessa kaverille, että tuntuupa tää auto oudolta... Kunnes auton näyttöön (vai mikä se nyt on) pamahti valoja ja auto jäi keskelle vilkkaasti liikennöityä tietä, eikä muuten hievahtanut siitä mihinkään. Apua. Pienen pähkäilyn jälkeen sain ajettua autoa vähän matkaa eteen päin, etten olisi ihan keskellä tietä. Soitan ekaks äitille ( :D ), että apuaaaaa, mitä mää teen ja voitko tulla auttaan. Sitten Jimin isälle, että voitko tulla auttaan. Ja sitten omalle isälle, joka on autoasentaja (välimatkaa valitettavasti yli 300 kilsaa....), että tämmöset valot palaa ja yksi takarengas ei pyöri mihinkään. Tultiin siihen tulokseen, että käsijarru on jäässä. Eilen aamulla oli vetistä ja ihan sulaa ja nyt pakkasta, että se siitä sitten..

No, jotenkin se auto piti saada siitä kuitenkin liikkeelle. Onneksi mun apulaiset saapuivat nopeesti, Jimillä kun oli alkanut mennä palkokasveja nenään ihan urakalla siinä vaiheessa. Pienen tutkailun jälkeen, tultiin siihen tulokseen, että se on pakko hinata pois siitä ja lähin paikka on mun oma piha. Köydet kiinni, lapsi pois autosta ja akka eli minä rattiin. Siinä sitten minä ajelin, yks veti ja muut työnti (kiitos vaan kaikki avuliaat ohikulkijat, ois rellu parka jääny muutamaan mäkeen jumiin).

Huomenna sitten katellaan, että mites sen käsijarrun saa sulaksi.. Jospa se siitä vappuun mennessä :D Mitä tästä opimme, älä laita käsijarrua jos sataa vettä ja seuraavana päivänä on pakkasta. Mutta mulle se ainakin on niin vaistomainen reaktio, että täytyy ihan keskittyä tästä eteen päin, kun sammuttaa autoa. Välillä kyllä mietin itekkin, että mitähän mää siellä autokoulussa oon oikein oppinu, hahaha.

Päästiin kuitenkin sinne kaupungille ja Jimillekkin löytyi vaatetta. Kaikki hyvin, loppu hyvin. Jännityksellä odotan, että saakohan ton rotiskon kuntoon tiistaihin mennessä, kun töihin pitäs päästä. Oops.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Se arvonta!

No niin, se lupaamani arvonta!
 
 
Arvon Tommy Hilfigerin Cheerfully Pink Holiday lahjapakkauksen, joka sisältää tuoksun (30 ml EDP) ja hajustetun vartaloemulsion (100 ml).
 
 
Arvontaan osallistuaksesi, jätä kommentti, jossa on toimiva sähköpostiosoite.
 
Arvonta suoritetaan 10.1! Onnea matkaan ;)

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi

Uusi astiapesukone on paikallaan ja sitä on jo testattu, toimii! Jimi nukkuu jo, mulla on pussissa karkkia ja katselen tässä samalla kuvia muutaman päivän takaa. Tänään olis tullu telkasta 21 tapaa pilata avioliitto, mikä on musta ihan hauska leffa ja odottelin, että pääsen sitä kattomaan. Jimillä on oikeesti joku tutka, millon yritän saada hänet nopeasti unille ja tänäänkin se oli päällä. Näin nimittäin leffasta vaan lopputekstit.
 
 
Olin töissä uutena vuotena ja Jimi isällänsä. Kun pääsin illalla töistä suuntasin käymään vanhemmillani, sillä mitään suunnitelmia en ollu tehny - menin aamulla takaisin töihin. Jumituinkin sitten sinne koko illaksi ja yöksi. Syötiin, juteltiin, valettiin tinoja, käytiin yöllisellä ajelulla ja kuunneltiin ulkoa kantautuvaa pauketta. Mun tinat näytti ihan selkeesti flamingolta, kynältä, ruusulta ja vauvalta. Siis VAUVALTA??! Toivottavasti kuitenkaan ei ihan tänä vuonna vielä :D
 
 
 
Aamulla heräsin silmät kierossa töihin... Ja sitä olis luvassa vielä huomennakin! Huomenna olis tarkoitus pyöräyttää käyntiin myös arvonta, joten pysykääpä kuulolla! Nyt mulla liikkuu päässä tasan silmät, joten öitä!