lauantai 31. elokuuta 2013

Kiva päivä

Herätiin aamusta aikaisin, vaikka valvottiin myöhään... Leia oli ihan intopiukeena mun kainalossa ja nuoli naamaa. Turhauttavaa, koska oon just saanut sen opetettua pois sängystä ja nyt se on palannut takaisin vanhoihin tapoihinsa, hmph. Herra M hoiti puudelin aamutouhut ja mä nautin pitkästä kuumasta suihkusta, on kaikki paikat niin jökissä, että ilman suihkua makaisin vieläkin punkassa :D
 
Ihana aloitus aamulle, tuoretta ananasta ja appelsiinia!
 
 
Päivemmällä lähdin sitten synttäreille ja siellähän oli menoa ja meininkiä! Lapsia kulki lattioita pitkin, osa vielä kontaten, osa jo käveli. Oli kiva katsella pikkuisten touhuja, mulla on lapsista niin vähän kokemusta. Synttäri sankarillakin oli vauhti päällä, hienoja lahjoja oli neiti saanut, kateelliseksi ihan tulin pinkeistä Converseista! Määkin haluan sellaset, itelleni ja vauvalle! Mulla ei ollut mitään hajua mitä veisin lahjaksi, mutta löysin niin söpön kirjan, että otin sen. Löysin kyllä itsellenikin sieltä lastenosastolta montakin kirjaa, varsinkin kaikkia ihania Muumi-kirjoja. Aionkin hankkia joitain meille kotiin, sillä suunnitelmissa olisi lukea pienokaiselle heti syntymästä asti.
Talon emäntä ja isäntä olivat loihtineet ihania herkkuja, oli ainakin varaa mistä valita! Kiitokset vaan kivoista kemuista ja onnittelut vielä sankarille <3
 
Loppu päivän oonkin sitten vain ollut. Nukuin monen tunnin päikkärit, jotenkin on väsyttänyt aivan jäätävästi. Toiset sanoo, että loppuraskaudessa jo valmistautuu tuleviin yövalvomisiin, mutta ei kyllä meillä! Aikaisin saatan herätä, mutta muuten nukun kuin tukki (jos ei supistusten takia tarvii herätä). Ja musta tuntuu, että tää väsymys on vaan pahentunu... No, täytyy nyt vain nauttia näistä hyvistä unista :) Toivottavasti kaikilla on ollut kiva lauantai!
 
Rakkaudella Lola

perjantai 30. elokuuta 2013

Kuulumisia ja rv 37!

Huomennahan se alkaakin jo rv 37, enää kolme viikkoa laskettuun jäljellä. Mutta jotenkin mulla on sellanen olo, että ihan sinne asti ei tarvitse odotella, ainakaan toivottavasti. Eilen illalla taas jatkui supistelut, nyt jo kipeämpinä ja yölläkin heräilin vähän väliä supistuksiin. Sängystä nouseminen alkaa olla jo todella kivuliasta ja selkä huutaa hoosiannaa. Tulisi jo pikkuinen <3
 
Meillä oli tänään aika sairaalaan pelkopolille ja lääkärille sen jälkeen. Pelkopoli helpotti kyllä mun omaa oloa ja ei jännitä enää niin paljoa. Myöskin varmuus ajatuksesta synnyttää alateitse vahvistui, kätilö kertoi paikalla olevan useampia lääkereitä ja kätilöitä ja vauvan vointia seurattaan tarkasti kaikkien riskien eliminoimiseksi. Myöskin perätilassa olevan vauvan synnyttäminen pitäisi olla helpompaa ja ei niin kivuliasta. Lääkäri tutki vauvaa ultralla ja antoi uuden arvion koosta, noin 3 kiloa. Lapsivettä oli niukasti, joten ensi viikolla taas sinne uudestaan, JOS en ole vielä synnyttänyt. Ainakin merkkejä lähenevästä synnytyksestä oli jo :)
 
 
 
Tällä viikolla oon ollut niin väsynyt ja kipeä, joten en oo jaksanu paljoa postailla. Ideatkin on ollu vähän vähissä, jos on heittää ideoita, niin tänne vaan! Huomenna minut on kutsuttu erään pienen neidin 1-vuotis synttäreille, mukava päivä siis tiedossa :) Ja jos saisin aikaiseksi, niin voisin napsia vähän puudelista kuvia, se sai eilen uuden kampauksen ja ei näytä kyllä enää koiralta ollenkaan... Nyt käperryn peiton alle ja alan katselemaan ohjelmia. Ihanaa viikon loppua kaikille <3
 
Rakkaudella Lola

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tukalat olot

Viikon aloitus on ollut mulla ainakin tuskainen! Nimittäin nyt on kovasti supistellut.
Sunnuntaina mua alkoi supistelemaan, selässä oli kova polte ja paineen tuntu ja reisissä sellainen fiilis, että joku tehojumppa olis tullut vedetteyä. Soitin sitten synnytysvastaanottoon ja tiedustelin, että mitähän tässä nyt sitten tekis, kun a.) vauva on perätilassa ja b.) meillä on suvussa paljon ennenaikaisia synnytyksiä (itsekkin oon tullut kuukautta etukäteen) ja c.) suvussa on myöskin nopeita synnytyksiä (mm. musta sanottiin meidän äidille, että ei synny vielä pariin päivään, olen tullut maailmaan 26 minuuttia myöhemmin...).
 
Komennettiin sinne näytille ja tutkittiin, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Vauvaakin katseltiin ultralla ja hän on jo laskeutunut asemiin, yhä edelleen perätilassa. Tai oikeastaan linkkuveitsi-asennossa, pylly edellä jalat ylöspäin. Lääkäri totesi, että ei todennäköisesti enää kyllä siitä käänny, joten teki sitten arvion koosta ja mun lantio kuvattiin. Nyt kaveri olisi noin 2,6 kiloa ja hyvät edellytykset olisi synnyttää alateitse :) Jos nyt lähtee syntymään, niin ei estellä!
 
Pääsin kotiin, mutta illalla supistuksia tuli useammin ja jouduimme lähtemään takaisin. Vieläkään ei ollut edistystä tapahtunut, mutta meidän suvun synnytysten takia ottivat mut osastolle yöksi, ihan varmuudeksi. Sain lääkkeitä, jotta pystyisin nukkumaan. Nukuin kyllä varmasti huonoiten ikinä! Aamulla taas tutkittiin, ei mitään. Lääkäri huomasi kuitenkin ultrassa, että lapsivettä on niin vähän, että vauvaa ei voi yrittää enää edes kääntää. Mua kyllä nyt mietityttää, että mihin sitä lapsivettä on kadonnut? Unohdin kysyä... No, kotiin pääsin ja päätin, että hitto vie, tuonne en enää mene ennen kun on pakko! Sairaalassa on kaameaa nukkua.
 
Nyt oonkin ollut kotona ja kipeänä. Nuo vaivat eivät hävinneet ja olo on aika tuskainen. Turhauttaa koko raskaus aika pahasti nyt! Mutta toivon, että tää tästä kohta lähtis liikkeelle... Perjantaina päästään taas katselemaan vauvaa ultraan, tehdään ilmeisesti uusi arvio koosta ja katsotaan, että onko lapsivettä tarpeeksi. Ei mitään hajua mitä tapahtuu jos ei ole? Ainakin oon ymmärtänyt niin, että perätilasynnytystä ei käynnistetä mielellään? Korjatkaa jos olen väärässä.
 
Kuvia en oo napsinu, joten niitä ei ole. Taidankin mennä tästä takaisin nukkumaan, tuli taas yö valvottua. Kivaa keskiviikkoa,
 
Rakkaudella Lola

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rakkaudesta keittokirjoihin

Keräilen keittokirjoja. Tykkään kovasti lueskella niitä ja soveltelen niistä saatuja ideoita ja ajatuksia omiin kokkauksiini. Suoraan kirjasta tulee harvoin valmistettua mitään, lähinnä leipomuksia, muuten kokkailen ilman ohjeita. Tännekkin kirjatut ohjeet ovat omasta päästäni, itse testattuja ja hyviksi havaittuja.
Ihan mitä vaan kirjoja en kuitenkaan hyllyyni kelpuuta. Koska tykkään kaikesta kauniista ja rakastan kuvien katselua, niin on kirjojenkin kuvat oltava minua miellyttäviä. Ajattelinkin esitellä teille mun hyllystä löytyvät lemppari kirjat ja siinä samalla omat suosikki kokit. Jospa joku päivä olisi itselläkin oma ravintola :)

 
Ehdoton top 3!
Hans Välimäen Mummola on viimeisin hankinta ja uusin lemppari. Ihanan nostalginen, perus ruokaa ja hyviä klassikoita, tietysti myös kauniit kuvat. Ennen en pitänyt Hans Välimäestä, mutta viimeistään tän myötä on mielikuva muuttunut!
Sara La Fountainin Passion for food on myös aivan ihana! Kirja täynnä värejä ja monipuolisia reseptejä ja upeita jälkiruokia, kuitenkin hieman fine dinnig tyyliin. Aivan mielettömiä kuvia tässä kirjassa, love it! Reseptit on jaoteltu kuukausien mukaan.
Nigella Lawsonin Nigella express on kivasti tehty kirja: se on jaettu osioihin ruoan valmistus nopeuden ja "juhlavuuden" mukaan. Tykkään muutenkin Nigellasta, ohjeissa ei ole pihistelty raaka-aineissa ja leidi näyttää siltä, että on omia ruokiansa syönyt, toisin kuin monet tunnetut naiskokit.
 
 
Oi Jamie, oi Jamie. Ihania reseptejä, taitava kokki ja kerrassaan ihana velmuilija (ei tosin poikaystävä ainesta, liian lälly mun makuun :D). Tykkään myös Jamien ideologiasta, että ihmiset söisivät paremmin, paremmista raaka-aineista valmistettua kotiruokaa. Myöskin miehen pyrkimykset edistää kouluruoan terveellisyyttä Briteissä ja Jenkeissä ovat mielestäni hyvinkin tärkeitä. Ehdotinkin Herra M:lle, että annetaan meidän lapsen nimeks Oliver, Jamie Oliver. Ei se lämmenny :D
 
 
Gordon Ramsay, mikä ihana skotti! Telkkarissa välillä niin tuima ja tyly, välillä niin omistautunut työllensä, todella alansa huippu. Hänen kirjoissa on reseptejä laidasta laitaan ja hyvät kuvat. Yhden Gordonin reseptin olenkin täällä jakanut ja se on tässä, löytyy kirjasta Maailma keittiössä. Gordon on ehdottomasti yksi mun lemppari kokeista, oikeastaan idoli!
 
 
Täydellinen päivä-kirjassa on reseptejä neljältä pohjoismaiselta kokilta: Sara La Fountain, Claus Meyer, Tina Nordström ja Andreas Viestad. Näistä mun lemppari on ehdottomasti Tina Nordström! Hänellä on jotenkin kiva tyyli kokkailla, sen mitä olen telkkarista seurannut ja kirjojaan lukenut. Tässä kirjassa on ruoan lisäksi asiaa matkailusta ja kuvat upeista kohteista ovat mahtavia! Kirja on tehtykkin saman nimisen tv-sarjan pohjalta.
Eipä mennyt niin kuin Strömsössä! Aivan ihana ohjelma, ainakin mun mielestä :) Sain tuon kirjan aikoja sitten lahjaksi ja vaikka se ei pelkästään kokkaukseen liitykkään, niin pakko nostaa esille Michael Björklundin reseptit! Aivan mielettömän ihania kuvia ja reseptejä, tästä kirjasta olen tehnyt monta reseptiä ihan ohjetta noudattaen ja Strömsö oli varmastikkin Jamie Oliverin rinnalla yksi asia, joka sai innostumaan kokikin ammatista. Tosin koulutuksen hankkimiseen meni melkein 10 vuotta...
Tässä kirjassa on jaettu kaikki vuodenaikojen mukaan. Omat lemppari reseptit on ehdottomasti vaniljapannacotta ja suklaa-saksanpähkinäbrowniet.
 
 Onko joku muu keittokirjojen rakastaja? Tai ruoanlaiton ystävä?
 
Rakkaudella Lola 
 

lauantai 24. elokuuta 2013

Lauantai aamun fiiliksiä, kuvia uusista tuunauksista

Muutaman yön oon nukkunut todella huonosti. Jatkuva kipu ja särky vaivaavat: tuntuu mm. siltä, että mulla olis jalkapallo haarojen välissä... Viime yönä palasi myös vanha tuttuni, helvetillinen närästys. Tietenkään mulla ei ollu mitään lääkettä siihen ja ravasin pitkin yötä juomassa vettä ja maitoa (liialla juomisella on myös muita valvottavia seurauksia). Olo on kuitenkin ihan virkeä, vaikka unet on jääneet vähiin, posittivista ajattelua nyt vaan kehiin :)
 
 
 
Muutenkin oon ottanu rennosti: oon muuttanu meidän sänkyyn pötköttämään kyljelleni (ainut hyvä asento). Täällä minä vaan kyhnötän, läppärin, kirjan ja lehtikasan kanssa. Välillä poistun keittiöön hakemaan syömistä tai intoudun siivoamaan. Eilen sain imuroitua ja pestyä vessan, jos tänään sitten vaikka pesis lattiat! Onneksi puudeli on taas kotona, en pääse ihan mökkihöperöitymään ja saan ulkoiltuakin. Tänä aamuna Leia herätti mut pusuttelemalla ja tuomalla mulle leluja sänkyyn, höpsö puudeli.
 
 
 
Laittelin tähän kuviksi mun uusimpia tuunauksia. Jotenkin koko kämppä kyllästyttää mua nyt... Valokuvankehykset eteisessä alkoivat ärsyttää ja ne saivat uuden värin (ennen ruskeat). Myöskin hattuhyllyn korit oli niiiiin tylsät, jotainhan niillekin oli tehtävä! Mitähän seuraavaksi laittais uusiksi?
 
Meillä on tänään tarkoituksena mennä mun vanhempien luo syömään (pizza-päivä) ja ehkäpä leffaan. Keli ulkona on upea! Saattaa olla myös metsäretki ajatuksissa. Kivaa lauantaita kaikille!
 
Rakkaudella Lola
 
Ps. Vauva ei ole vieläkään kääntynyt, tunnen sen. Ja tänään taas uusi viikko, rv 36 alkoi.

perjantai 23. elokuuta 2013

Vispipuuro: helppoa ja hyvää

Tykkään sellaisista perinteisistä ruoista (vai ruuista??), kunnon koti fiilistelystä. Oon siitä varmaan aikaisemminkin kyllä maininnut :) Jotenkin nykyään tuntuu siltä, että ne perus ohjeet on jääneet unholaan ja ihmiset kokkailee valmiista eineksistä. Kyllä itsekkin välillä käytän eineksiä, mutta pyrin välttämään.
 
Viime viikolla himosin kovasti vispipuuroa. Meidän äiti tekee aina välillä sitä ja se on kyllä yksi mun lemppari puuroista. Ostin kaupasta sellaista valmista, kun en muka jaksanut alkaa tekemään itse... Ja eipä ollut muuten kovinkaan hääppöstä! Se puuro oli kuin hyytelöä :D Eilen korjasin virheeni ja tein itse, laitan teillekin ohjeen, ei ole vaikea valmistaa :) Nyt on vielä puolukkoiden aika, juurikin sopivasti!
 
Vispipuuro
  • 2 dl puolukkasurvosta ( n. 3-4 dl puolukoita)
  • 4 dl vettä
  • 0,5 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 1 dl mannasuurimoita
 
 
 
Sekoita vesi ja survos kattilassa ja keitä noin 10 minuttia. Kaada seos siivilän läpi ja pelkkä suodattunut neste takaisin kattilaan ja liedelle. Sekoita nesteeseen sokeri ja suola. Kun neste on kiehuvaa, sekoita siihen mannasuurimot ja keitä hiljalleen 10 minuuttia. Vispaa lopuksi puuro kuohkeaksi!
 
 
Tätä aion tehdä tänä syksynä vielä monta kertaa!
 
Rakkaudella Lola


torstai 22. elokuuta 2013

Tylsistymistä

Herra M ja puudeli ovat vieläkin reissun päällä. On ollut ihanaa olla yksin, tehdä mun omia salaisia juttuja, nauttia hiljaisuudesta ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Mutta jotenkin en ehkä kuitenkaan osaa olla yksin, ainakaan näin pitkää aikaa. Onneksi huomenna nähdään taas!
 
Mulla oli eilen ja tänään niin tylsää. Kävinkin eilen moikkaamassa ystävää ja porukoilla, tänään olin neuvolassa ja kaupungilla. Muuten mun maha ja selkä on olleet niin kipeänä, että lähinnä oon pötköttäny läppärin kanssa ja katellu ohjelmia. Tylsistyksissäni aloin katsomaan Serranon perhettä alusta :D Tänään oon kyllä onnistunut jatkamaan siivous projektia, hieman tuunaillut tavaroita ja tehnyt itselleni ihanaa vispipuuroa. Huomenna ajattelin tehdä omenasosetta ja siivota loput tästä kämpästä, miten siivous onkin ikuisuus hommaa?
 
1. Itse tehtyä vispipuuroa, nautin aina maidon kanssa. 2. Ihanaa kun kaupoissa on syyskauden hedelmiä, luumut on ihan mun lemppareita. 3. Käväisin keskustassa Punnitse ja Säästä -kaupassa, sieltä saa ihan parhaimpia suklaarusinoita ja mun suurta herkkua: hunajalla kuorrutettuja ja paahdettuja manteleita. Mammalla on siis karkkipäivä! 4. Samalla reissulla nappasin tämän teen, Hetkiä-blogin Katriina suositteli, auttaa kuulemma imetys touhuihin :)
 
 
Neuvolassa katsottiin vauvan asentoa ja perätilassahan hän vieläkin oli... Ensi viikolla onkin sitten aika sairaalaan kääntöä varten, toivottavasti se ei ole mikään karmaiseva kokemus. Muuten pikkuisella on kaikki hyvin :) Hyvää yötä kaikille, nukkukaa hyvin <3


Omput odottavat soseeksi pääsyä!
 
 
Rakkaudella Lola

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ihan kamalaako ?

Ostin ekaa kertaa koko raskauden aikana Vauva -lehden. En ole aiemmin kokenut tarvetta alkaa lueskelemaan aiheesta, sillä mulla on yksi paha tapa: halu onnistua täydellisesti. Ja se mitä lasten saamisesta ja vanhemmuudesta jo etukäteen tiedän, on se, että kukaan ei aina onnistu täydellisesti. Jokainen on varmastikkin se paras vanhempi omalle lapselleen, mutta täydellisiä vanhempia tuskin on olemassakaan. Parhaansa jokainen antaa varmasti. Jatkossakin aion jättää kaikki kasvatusoppaat kukkahattutädeille. Yritän luottaa omiin vaistoihini, omiin arvoihini ja maalaisjärkeen tässä asiassa, en usko, että lapsia millään oppailla kasvatetaan.
 
Yksi ajatus mikä mulla on ollut mielessä jo hetken aikaa, on se, että onko lasten saaminen oikeasti ihan kamalaa? Kuinka siitä selviää? Odotan vauvan syntymää ilolla ja jännityksellä, mutta myös kauhunsekaisn tuntein, aivan varmasti moni muukin vanhemmaksi tuleva kokee samaa. Mietin, että kuinka osaan hoitaa sitä pientä? Kuinka jaksan kaiken valvomisen? Mitä jos vauvalla on vaikkapa koliikki? Miten ehdin tekemään mitään muuta? Jotenkin tuntuu, että tähän elämänmuutokseen en pysty valmistautumaan, se pitää vain kai kokea. Ja onhan siitä selvitty, mullakin on kaksi siskoa, joten ihan kamalaa se ei voi olla, eihän?
 
 
 
Nauratti lukea Vauva -lehdestä Maria Veitolan kolumni aiheesta. Jotenkin siinä tuli omia ajatuksia asiasta, asiaa muutoksesta ja onnellinen loppu. Ajatukseni saivat uuden suunnan: elämä muuttuu varmasti ja kerta heitolla ikuisiksi ajoiksi, piste. Se miten itse suhtaudut muutokseen, on avain onnellisuuteen. Jos ajattelee menettämiään asioita, tulee muutoksesta varmasti negatiivinen. Jos taas ajattelee muutoksesta tulevia positiivisia asioita, ne kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja auttavat niiden vaikeiden asioiden yli.
 
Minusta tulee äiti. Saan arvokkaimman lahjan elämältä. Saan kokea suurta rakkautta, sellaista mitä keneltäkään muulta en voi saada. Saan elämälleni tarkoituksen.
 
Herättääkö ajatuksia tai mielipiteitä? Maria Veitolan kolumneja voi lukea osoitteessa www.vauva.fi/veitola, tätä kolumnia ei vielä ollut siellä luettavissa.
 
Rakkaudella Lola

tiistai 20. elokuuta 2013

Mun omaa aikaa

Mulla on ollut pitkästä aikaa ihan mun omaa aikaa (tulipa tyhmän kuulonen lause..). Vaikka en oo edes ajatellut että tällaista tarvitsen, niin nyt tajuan, että oon ollut niin tän tarpeessa. Vaikka en ole ollut töissä aikoihin, niin koko kesän oon töhöttänyt paikasta toiseen ja menoja on ollut vaikka muille jakaa. Myöskin viime viikojen aikana tapahtuneet asiat painavat takaraivossa. Koko kesään mahtuu ehkä 5 päivää, että en olisi lähtenyt yhtään mihinkään ja olisin viettänyt päivän täysin kotona.
 
Herra M lähti eilen puudelin kanssa maalle ja siksi olen saanut olla aivan yksin ja vain rauhoittua. Harmi vain, että mulla on vähän kipeä olo :( Koko eilisen päivän kolotti paikkoja ja en tehnyt oikeastaan mitään: katselin telkkaria, söin, nukuin ja lueskelin. Ainut hyvä asento oli kyljellään, sillä vauvan pää painaa johonkin hermoon mun ylämahassa ja siksi istuminen tekee tiukkaa. No, jospa hän suvaitsisi kääntyä pian...
 
1. Ihanaa kun illat pimenevät, hyvä syy polttaa kynttilöitä! 2. Ostin ekaa kertaa Vauva-lehden, yksi juttu siellä oli, mistä aion kirjoitella. 3. Mulla on tullu himo vispipuuroon! Ärsyttää kun kaupan versio jää ihan kökköiseksi, taidanpa tehdä sitä tällä viikolla itse.
 
 
Tänään ajattelin siivota koko kämpän (hieman hitaaseen tahtiin) ja raivata taas tavaraa pois. Ihanaa kun alkaa paikat tyhjenemään! Myöskin vauvan sängyn ajattelin laittaa kuntoon; nyt oon vaan kerrännyt sen täyteen kaikkea tavaraa. Kohtahan pikkuinen voi jo olla täällä ja mammalla on kaikki ihan kesken. Tänään tunsin ekaa kertaa (niin että tajusin) vauvan hikan. Mietin, että ompas hassua, kun hän noin paljon hytkyy, kunnes tajusin, että hikkahan se on. Oli kyllä kummallista.
Kivaa viikon alkua kaikille!
 
Rakkaudella Lola

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kohtaamisia ja kiitollisuutta

Olen nauttinut tästä viikonlopusta niiiin paljon, että en voi tarpeeksi hehkuttaa! Monta ihanaa kohtaamista on mahtunu näihin päiviin ja olen niin onnellinen, että mulla on näin paljon huippuja ihmisiä ympärillä!
 
Yksi onnellinen mama!
 
 
Kiitos siis aivan huipusta viikonlopusta:
  • iso kiitos sulle T, olet(te) mulle tuki ja turva <3
  • iso kiitos Katriina, oli ihana nähdä, pian uusiksi <3
  • kiitos Onslow, pitkästä aikaa hömppää ja asiaa yhdessä paketissa, oli huippua <3
  • ÄITI <3
  • Herra M <3
Oon ollu koko viikonlopun täynnä rakkautta, joten tässä postauksessakin on vaan paljon <3!!! Ihanaa huomista maanataita kaikille <3
 
Rakkaudella Lola
 
Yritin porukoilla napata itse mun mahasta kuvaa, pöljältähän tää näyttää.. Rv 35.
 
 
Ps. En ole ehtinyt pitää Baby showereita ja en oikein tiennyt, että haluanko sellaisia. No, nyt haluaisin, mutta aika alkaa loppumaan... Joten, päätimme mun siskon kanssa, että pidämme sitten sopivassa välissä after baby showerit :D Siellä on tarkoitus ihastella tulokasta, syödä hyvin ja illan päälle nauttia mahdollisesti muutama lasi boolia (vauva saa viettää aikaa isin kanssa, äiti rentoilee). Jännittävää nähdä, että meneekö näihin kemuihin vuosi vai kaksi :D Sais nyt ekaksi sen vauvan tähän maailmaan :)

Raskausdiabetes: mun ruokapäiväkirjakuvina: iltapala

Mulla on käynyt niinkin hassusti, että jos en syö illalla hyvin, niin aamulla mun verensokeri on liian korkea. Se johtuu neuvolan tädin mukaan siitä, että kun olen pitkään syömättä, niin mun maksa alkaa tuottamaan sokeria. Myöskin raskaudessa tapahtuva hormonitoiminta auttaa tätä ilmiötä,mun sokerit saataa olla korkeat ihan päivälläkin, jos oon ollu syömättä yli 4 tuntia. Siksipä oon yrittänyt syödä 2-3 tunnin välein ja sehän olisi suotavaa ihan kaikille :) Napostelen muutenkin pitkin päivää hedelmiä ja kasviksia aterioden välissä ja juon paljon vettä.
Iltaisin syön kunnon iltapalan, näin mun sokerit pysyy hyvinä aamuun asti. Suositus iltapalalle oli 20g hiilihydraattia, oon syöny vähän yli sen ja se on auttanut. Enää ei ole tullut aamuisin yhtään ylitystä :) Useasti syön iltapalaksi kaksi siivua jälkiuuniruisleipää + päälliset ja kipollisen maustamatonta ja rasvatonta jugurttia + sokeritonta mehukeittoa. Mun ruokapäiväkirja päivänä meillä oli riisipiirakoita (harvinaista herkkua!) ja keitettyjä munia, joten söin sitten sitä. Yhdessä riisipiirakassa on lähes samanverran hiilareita, kuin kahdessa siivussa ruisleipää!
 
Mun herkku-iltapala, noin 30g hiilihydraatteja.
 
Tässäpä mun ajatukset raskausdiabetes ruokavaliosta. Ei se nyt niin kauheen vaikeaa ole, vai vaikuttaako siltä?
 
Rakkaudella Lola

lauantai 17. elokuuta 2013

O-la laa mikä lauantai (ja perjantai) ja last days of freedom

Mulla on ollut kaksi aivan huippua päivää! Eilen kävin rakkaan ystävän kanssa kaupungilla ja oli ihanaa olla siellä yhdessä. Aika meni nopeasti, kierreltiin kaupoissa ja kävimme syömässä, pääsin hieman herkuttelemaan. Söimme kesän aikana avatussa Revolutionissa ja tykkäsin kyllä! Valitsin annoksekseni kanahampparin ja se oli todella hyvä, yllättäviä yhdistelmiä, jotka toimivat.
 
Katselin kaupungilta vauvalle vilttiä, tajusin sellaisen uupuvan. Tai on mulla sellainen minkä meidän mummo on tehnyt mun siskolle, mutta se on vähän turhan iso, esim. kaukaloon laitettavaksi. Löysinkin pari hyvää, mutta olivat turhan kalliita. Sitten sattui kiva ja hinnaltaan oikea vastaan hennesillä, oli vielä viimeinen kappale. Muutama asia vielä uupuu, mutta kaikki ajallaan. Oon jotenkin jo kyllästynyt tähän tavaran haalimiseen :D
 
 
Tänään vaihtui taas uusi raskausvikko, 35. Enään 5 viikkoa laskettuun, oh my. Jännittää niin kamalasti! Olo on mitä kummallisin, toisaalta tuntuu siltä, että syntyis jo ja toisaalta tuntuu siltä että ei vielä kiitos. Kroppa alkaa kyllä jo ärsyttämään, joka paikkaa kolottaa ja uusia vaivoja tulee lähes päivittäin... Nyt tiedän mitä ne liitoskivut on.
Oltiin tänään herra M:n kanssa synnytysvalmennuksessa keskussairaalassa, oli ihan mielenkiintoista. Paljon tuli asiaa ja monta meni varmasti ohikin. Onneksi kuitenkin meidän neuvolan täti antoi lähetteen sinne pelkopolille, niin pääsen sinne vielä juttelemaan synnytyksestä :) Ihan pelkän tän päiväsen perusteella vois olla aikas paljon pelottavampaa.
 
Uudet lemppari eväät, persikkaa ja rypäleitä.
 
 
Muuten ollaan tänään nautittu toistemme seurasta, mua on hemmoteltu herkuilla ja ollaan köllötelty sohvalla leffoja katellen. Leiakin on ihan masentunu tuosta kelistä, se ei paljoa pihalla ole viihtynyt :D Ajateltiin vielä lähteä ilta ajelulle. Nyt täytyy vielä nauttia vapaudesta, kun se on mahdollista. Kohta meitä on jo kolme ja liikkuminen voi olla jo hieman hankalampaa, ei tosin kyllä mahdotonta. Mutta aion ottaa tästä loppu ajasta kaiken irti, sillä elämä ei enää ikinä tule olemaan tällaista! Erillaista se varmasti on, en usko kuitenkaan, että yhtään sen huononpaa kuin nytkään. Ystäväni sanoi, että lapsi on paras asia mitä hänelle on tapahtunut ja sen kyllä ainakin hänestä huomaa, ätiys sopii sulle T <3 Jännityksellä odotan omia fiiliksiäni!
 
Ihanaa loppu iltaa kaikille!
 
Rakkaudella Lola


Sairaalakassi ja sen sisältö

Tutkailin netistä aihetta sairaalakassi, siitä löytyi varmaan tuhat ja yksi blogipostausta. Muutaman jaksoin lukea, keräsin sieltä mun omasta mielestä ne oleelliset ja kirjoitin ylös. Mitään turhaa en sinne halua raahta, joten meikkipussia, suoristusrautaa, ipodia tai läppäriä en aio sinne kyllä viedä, nämä joidenkin listoilla kun tuntuivat olevan kovinkin tärkeitä... Tietysti jokainen omalla tyylillään. Ja jos niin hullusti käy, että siellä useamman viikon joutuu ennen ja jälkeen syntymän olemaan, niin sittenhän voin pyytää tuomaan mulle tekemistä (vaikka luulen että vauvassa on ihan tarpeeksi tekemistä).
 
Vaunujen mukana tuli näin hieno hoitolaukku!
 
Vauvalle pakattavat:
  • vauvan kotiutumisvaatteet
  • tutti ja tuttinauha (näistä en ole kyllä ihan varma...)
  • jokin lelu vauvalle
  • jokin "rätti" vauvalle, annetaan Leialle haisteltavaksi ennen kun tullaan kotiin
  • turvakaukalo (ei lähtiessä vielä ihan tarpeellinen, mutta kotiin palatessa kyllä)
  • turvakaukaloon vauvalle peitto
 
 
 
Äidille mukaan:
  • Vaatteita, kotiutumista varten ja jos haluan vaikka hengailla omissa vaatteissa
  • Mukavat alusvaatteet, imetysliivit, villasukat, omia sukkia (sairaalassa on ihan karmeita sukkia!)
  • joku imetykseen soveltuva paita
  • liivinsuojukset
  • nännikumit ja nännirasva
  • hammasharja ja tahna, shamppoo ja hoitoaine, hiusharja, ponnareita ja pinnejä, saippuat ja kosteusvoiteet, deodorantti, huulirasva
  • eväitä synnytyssaliin
  • kännykän laturi
  • juomapullo
  • vihko ja kyniä
  • odottelu tekemistä: lukemista ja pelikortit (tiedä vaikka olisivat pian tarpeen...)
  • NEUVOLAKORTTI
Isille mukaan:
  • Vaihtovaatteet, jos likaantuvat
  • kamera ja sen laturi
  • eväitä ja juotavaa
  • käteistä rahaa parkkihalliin
Kirpparikamoista löytyi tämmöinen laukku, päätin ottaa sen hoitolaukuksi. Täytyy vielä käyttää se suutarilla korjattavana, vetskari on rikki.
 
 
Onko teillä lisättävää, ehdotuksia? Tai jotain mikä on turhaa? Onko vauvalle tarpeeksi vaatetta?
 
Rakkaudella Lola
 


perjantai 16. elokuuta 2013

Raskausdiabetes: mun ruokapäiväkirja kuvina: lounas ja päivällinen

Ennen olin tosi huono syömään lämmintä ruokaa kahdesti päivässä. Tän diabeteksen myötä, oon siihenkin oppinut, mutta vieläkin ihan liian usein tulee syötyä vain yksi lämmin ateria. Ihan kaikille olisi tärkeää syödä säännöllisesti ja järkeviä annoskokoja, lautasmallin mukaan. Itse pyrin aina siihen, että puolet lautasesta olisi kasviksia tai salaattia. Jos koko annos on pelkkää salaattia, niin huolehdin, että siinä on riittävästi proteiinia ja hiilihydraatteja.
 Ruokavaliosta proteiinia tulisi olla 10-20%. Itse olen huomannut, että jos ruoka on kovin hiilihydraattipitoista ja sisältää vain vähän proteiinia, niin tulee helpommin retkahdettua herkkuihin. Omassa ruokavaliossa saan proteiinia lihasta, kalasta ja kanasta, kanamunista, maidosta, jugurtista ja rahkasta. Mistään keinotekoisesta en oikein välitä ja monissa paljon proteiinia sisältävissä tuoteissa on myös paljon sokeria, esimerkiksi Valion Profeel-tuotteissa.

Ruokapäiväkirja päivänä söin vain yhden lämpimän aterian ja se ompi tässä:

 
Muutama desilitra peruna-liha-kasvis-pesto-vuokaa ja puolikas kurkku, lisäksi iso lasillinen rasvatonta maitoa ja yksi siivu ruisnäkkäriä. Ohjeistuksessa oli, että hiilihydraatteja tulisi olla sekä lounaalla, että päivällisellä 40-50g. Tässä se toteuu hyvin, hiilihydraattien lähteenä on pääosin peruna ja näkkäri. Kasviksia on ylipuolet ja lihan lisäksi proteiinia tulee maidosta. Loppuun vielä vertailun vuoksi toisenlaiset eväät ja niden hiilarit, olkaapa hyvät!
 
Tein kerran töissä työkaverille pizzan! Tässä hiilareita n. 90-100g ja rasvat päälle.
 
2 desiä kalakeittoa, n. 10-15g hiilihydraatteja. Kuva pansuola.fi
 
Yksi kerroshampurilainen n. 40-50g hiilihydraatteja ja rasvat päälle.
 
Kivaa perjantaita kaikille!
Rakkaudella Lola
 

Päivä äidin kanssa

Eilisen neuvolan jälkeen äiti soitteli mulle ja pyyti seurakseen mökille. Mulla oli kuitenkin edessä ulkoilu Leian kanssa vesisateessa, joten tuumasin, että tottahan toki! Saa koirat juosta vapaana ja leikkiä, minä saan ihailla luontoa.
Lähdettiin äitin ja koirien kanssa sinne ja tässä kuvia meidän mökillä tapahtuneista puuhasteluista:
 
Tiellä näkyi tällainen kyltti, juuri ennen lehmien laidunta!
 
Pikku pikku porkkanoita äidin pikku penkistä.
 
Isäpuolen istuttamat perunat, ekaa kertaa tänä kesänä, mutta varmasti tämä jatkuu!
 
Äiti keräsi perunat, minä ja Bono vahditiin työn laatua.
 
Sade jatkui koko reissun, synkältä näytti maisemat. Se on syksy nyt!
 
Kotiin viemiseksi aivan parhaimpia pottuja, nam!

Omenat vielä odottavat kypsymistä, mutta paljon niitä oli.
 
Hullu-puudeli päätti vielä uida.

Reissun jälkeen porukoille syömään äidin hyviä pöperöitä, omasta kasvimaasta tulleista aineksista...

...ja jälkkäriksi tehtiin oman pihan ompuista piirakkaa :)
 
Tänään on vielä paljon menoja ja ihan parasta aikaa ihan parhaan ystävän kanssa <3 Palataan!
 
Rakkaudella Lola
 
 
 
 


torstai 15. elokuuta 2013

Sadetta, kuulumisia ja neuvolaa

Ulkona sataa jo toista päivää, mutta mua ei haittaa :) Oon pääsyt käyttämään mun kumppareita, ulkoillut sateessa koirien kanssa, poltellut kynttilöitä ja käpertynyt sohvalle teekupin kanssa. Syksy on kyllä mun lemppari vuodenaika!
Muuten nyt on ollut vähän stressaavaa. Lähipiirissä on sairautta,mikä vaikuttaa munkin elämään. Hirveästi haluaisin toisia auttaa, mutta tän mahan kanssa liikkuminen hieman rajoittaa ja kaikkia hommia en ihan pysty tekemään. Sinnikkäästi olen kuiteskin lenkkeillyt joka päivä! Ja on siitä näköjään ollut hyötyäkin, sokerit on olleet hyvät ja mun paino on tippunut muutamassa viikossa 1,5kg! Vaikka vauva onkin kasvanut... En tosin ole tällaiseen edes pyrkinyt. Yritän vain liikkua ton diabeteksen takia ja toivon että tästä olisi hyötyä sitten synnytyksessäkin :)
 
Yksi iso stressin aihe tässä muutaman viikon sisään on ollut tuo puudeli. Leialla on tosiaan ollut korvissa hiivaa ja tulehdus. Ekaksi laitettiin korvatippoja 2 viikkoa, 2 kertaa päivässä ja pestiin korvia kotona. Kun menin kontrollikäynnille, niin eläinlääkäri oli aivan ihmeissään: tulehdus oli poistunut, mutta korvat oli aivan täynnä skeidaa. Viime keväänä meillä oli tämä sama rumba ja sillon korvat putsattiin nukutuksessa ja se jouduttiin tekemään taas, mikä on kuulemma harvinaista. Saatiin uusi korvatippa (onneksi vain 1 kerta päivässä...) 10 päiväksi ja myöskin silmätipat, 7 päivää 4 kertaa päivässä ja sen jälkeen 7 päivää 2 kertaa päivässä. Nyt kun on tämä raskaus näin loppusuoralla, niin a) en meinaa enää taipua tuon koiran tasolle ja lattialta ylös pääseminen ottaa koville ja b) mun pää on nykyään niin laho, että unohtelen asioita... Tähän päälle, on koiralla aloitettu tuo barffaus ja ainakin tähän alkuun on vielä opettelemista, että muistaa ottaa sille soseita sulamaan yms. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Leialla alkoi juoksut, viimeksi täällä oli seinätkin veressä :D Ostin sille juoksuhousut, saan nyt sitten vaihtaa sille vielä vaippojakin, JEE :DDD Onneksi en vielä ole synnyttänyt, se tästä puuttuu... No tärkeintä on, että koira paranee.
 
Mamman herkku välipala, oon ihan himona ruisleipään!
 
 
Tänään kävin neuvolassa ja kaikki oli ihan ok, paitsi... Vauva on vieläkin perätilassa. Ensi viikolla katsotaan uusiksi, jos vielä sama meininki, niin sitten käännellään ja väännellään. Voipi olla nyt sekin mahdollisuus, että mun ei edes tarvii synnyttää. Kun vielä tuo diabetes vaikuttaa tohon kokoon, niin nyt on kyllä jännät paikat! Ja vaivat vaan lisääntyvät, uutuutena jatkuva joka paikan kolotus ja mahakipu. Tämä raskaana oleminen on nähtävästi oikeaa draamaa :D Mutta tässäpä neuvolan kuulumiset:
  • viikot 34+5
  • verenpaine 126/85
  • kohdunpohjan korkeus 34
  • sydämen syke +130
  • liikkeet ++
  • painon muutos viikoilta 8+4 viikoille 34+5 +3,9kg
Kaikki pitää nykyään kirjottaa muistiin, muuten unohtaa...
 
 
Alan tässä tutkailemaan mun listaa sairaalakassista ja sitä jo hieman valmistelemaan, sitä luvassa vielä tällä viikolla. Myöskin ruokapäiväkirjat jatkuvat ja lauantaina me mennään synnytysvalmennukseen, kerron siitä lisää myöhemmin. Myöskin kivojen ihmisten ja ystävien tapaamisia on luvassa!
 
Rakkaudella Lola

tiistai 13. elokuuta 2013

Pesto-peruna-kasvis-liha-vuoka

Kokkailin yhtenä päivänä tämmöistä vuokaa, yritän saada Herra M:n syömään kasviksia ja ujutankin niitä salaa kaikkiin ruokiin. Kun kysyn, että oliko hyvää, niin vastaus on yleensä, että joo liikaa kanin ruokaa oli mukana :D
Lihana mulla oli taas sitä sika-nautajauhelihaa. Se oli joku aika sitten k-kaupoissa tarjouksessa 250g/ 1€, joten halpa hinta houkutti ostamaan sitä reilusti pakkaseen. Ja näköjään kaikkeen tottuu, ennen vastustin, ostin aina vain naudanpaistijauhelihaa, nykyään se on jo niin kallista, että jää kyllä ostamatta.
 
Laitoin neljä kuorittua perunaa viipaleiksi ja heitin kattilaan porisemaan. Sekaan lähti myös kasvissekoitusta n. 500 g. Keitinveden maustoin suolalla.
 
Keittelin potut ja kasut kypsiksi, paistoin jauhelihan ja maustoin. Mausteita upposi seuravaa:
  • jauhelihamaustetta 1 tl
  • paprikajauhetta 2 tl
  • pippuriseosta 1 tl
  • pestoa 3 rkl
Itse tykkään pestosta kuin hullu puurosta, sitä olisi voinut olla enemmänkin!
 
Sitten vain kaikki hyvin sekaisin. Tämähän olisi ihan valmista syötäväksi näinkin, mutta laitoin vielä 175 asteiseen uuniin noin vartiksi muhimaan. Kermalla höystettynä voisi saada vielä vähän parempaa ;)
 
Rakkaudella Lola
 
 


maanantai 12. elokuuta 2013

Raskausdiabetes: mun ruokapäiväkirja kuvina: välipalat

Ennen tuli helposti vetästyä välpalaksi joku suklaapatukka tai karkkia. Raskausdiabeteksen myötä on tähänkin tullut stoppi! Neuvolan ohjeena oli, että välipala saisi sisältää 15 g hiilihydraattia.
 Mulla vähän vaihtelee nuo välipalat ja niiden sisällöt. Jos syön päivän aikana lounaan ja päivällisen, niin nautin välipalaksi yleensä hedelmiä tai kasviksia. Jos syön vain yhden lämpimän ruuan, niin välipalana on leipää. Jos lounas tai päivällinen on salaatti, niin välipaloja saattaa olla useampia päivän aikana. Tietysti diabeetikon täytyy myös vältää turhia kovia rasvoja! Meillä juodaankin rasvatonta maitoa, jogurtti on rasvatonta tai vähärasvaista (ja maustamatonta) ja levitteenä on kasvismargariini. Ainut mitä en vaihtanut, on juusto. Se on Oltermannia! Mutta syön yleensä muutaman palan leipää päivässä ja laitan kaksi siivua juustoa...
 
Tässäpä taas hieman välipala ajatuksia:
 
Kaksi siivua leipää, kasvismargariinia, kaksi siivua juustoa, kurkkua, lasi rasvatonta maitoa, noin 30g hiilihydraattia. Tällaisen välipalan nautin päivänä, jolloin söin vain yhden lämpimän aterian.
 
Tai
 
Yksi omena, noin 15g hiilihydraattia. Kuva kotiliesi.fi
 
Tai
 
2 täytekeksiä, noin 20g hiilihydraatteja ja rasvat päälle. Kuva kotivinkki.fi
 
Tai
 
Maustettu jogurtti, noin 20-30g hiilihydraatteja. Sattui löytymään tälläinen kuva, missä on vieressä jogurtin sokerit :) Kuva keittiokaveri.fi
 
 
Herättääkö ajatuksia?
 
Rakkaudella Lola




sunnuntai 11. elokuuta 2013

Meidän rakkauspakkaus Leia - Woolly Bohemia´s Princess Leia

Täälläkin useasti mainittu puudeli, Leia, ansaitsee ehdottomasti oman postauksen.
Musta on hauskaa lukea toisten lemmikeistä, varsinkin koirat ja kissat ovat ihan perheen jäseniä ja niin se on meilläkin. Välillä musta tuntuu, että Herra M huomioi tuota koiraa useemmin kun mua :D Mutta Leian rakkaus ja huomion osoitukset meitä kohtaan on niitä pyyteettömiä, niin eihän sitä voi olla hellimättä ja rakastamatta.

Leia testasi vauvan pukua ennen kun se meni pesuun. Ei tainnu olla kauheen hyvä...
 
 
Minä (ja meidän äiti) olen se joka on asettunut Leialle säännöt ja rajat. Kun mamma komentaa, niin puudeli juoksee Herra M:n luo "turvaan" :D. Leia on meillä sijoituksessa ja se on mun ja meidän porukoiden yhteinen. Tai se siis asuu meillä, mutta harrastaa niiden kanssa, Leiaa treenataan agillityssä. Ja hyvä siitä vielä tuleekin, se on nopea liikkeissään (sähkö jänis!!!), nopea oppimaan ja älykäs.
 Nyt sillä on ikää 1 vuosi ja 3 kuukautta ja se osaa jo vaikka mitä! Hauskimpia on ne temput mitä en ole opettanut, mm. auton hätävilkkujen päälle laittaminen, vessan roskisten avaaminen polkimista, lattiakaivojen suojusten irroittaminen ja tiettyjen sanojen tunnistaminen. Leia tunnistaa nimeltä neljä eri lelua (ankka, pallo, lintu ja apina) ja sitä en ole sille opettanut, se tuo kyseiset lelut kun niitä pyydän tuomaan. Tietysti olisi vielä paljon opeteltavaa, Leia on todella innokas ja utelias, se on välillä lenkillä ärsyttävää, samoin sillon kun vieraita tulee... Se on hyvin lelu-orientoitunut ja varastaa mielellään kaikki lelut mitä vain näkee. Mitenhän käy vauvan lelujen, jo nyt ne olis aika kivoja.
 
Joku on hiipinyt salaa sänkyyn nukkumaan ja jäi siitä nyt kiinni!
 
 
Luonteeltaan Leia on kiltti, sosiaalinen, energinen, pieni kiusankappale kun sille päälle sattuu ja hyvin kovapäinen. On välillä otettu puudelin kanssa ihan tosissaan yhteen (pentuna), kun omia ja meidän rajoja on pitänyt testata. Nyt on ollut ilmassa hieman taas dominointia, taitaa neidillä alkaa murkkuikä, huoh :D. Myöskin tuo energisyys on välillä aika rankaa, varsinkin silloin kun virikkeitä on ollut vähän. Koko ajan täytyisi olla tekemistä ja jos sitä ei ole, niin Leia kyllä keksii sitä ihan itsekkin, se ei vain ole aina mun mieleen. Onneksi iän myötä on jo opittu VÄHÄN rauhottumaan, sade päivät sujuu helpommin, viimeksi teurastettiin vain 3 pehmolelua.

Aikas tylsää, plääh...
 
 
Nyt Leiaa on jo muutamaan otteeseen kiusannut hiivatulehdus korvissa. Se onkin kuulemma harvinaista, että uusii näin tiheään (4kk väliä edellisestä) ja nyt ensi viikolla tehdään jo toista kertaa korvien puhdistus nukutuksessa. Ollaankin tästä johtuen aloittamassa barffaus eli raakaruokinta, jos toistuvat tulehdukset johtuisivat ravinnosta. Jos jollakin on kertoa omia kokemuksia tuosta tai hyviä vinkkejä, niin niitä saa laittaa joko kommentti boxiin tai suoraan sähköpostilla mulle (lolajaleia@gmail.com)! Muuten Leia on ollut ihan terve koira.

Hyvää huomenta Mamma!
 
 
Jännityksellä odotan, että miten Leia suhtautuu vauvaan. Hieman esimakua saatiin muutama viikko takaperin, kun kummityttöä käytiin katsomassa, ainakin se meni hyvin. Onneksi meillä on perheessä näitä koira ihmisiä useempia, joten apua saa, jos sitä vain haluaa!
Ja rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, niin myös Leialla: nokkaeläin, hullu puudeli, nyytti, peruukki, punkki, blackmetal puudeli, lenttu, anarkisti puudeli... Lista vain jatkuu!
 
Rakkaudella Lola