perjantai 31. lokakuuta 2014

Päivä elämästä

Vietin eilen mun tän viikon ainoaa vapaata ja ah mikä päivä! Menin edellisenä iltana aikaisin nukkumaan (lue: nukahdin pyyhe päässä, valot päällä ja telkkari auki), sillä kellojen kääntäminen väsyttää vieläkin ihan sikana. Aamulla Jimi heräs ihan liian aikaisin, jo 6.30, kun ollaan nukuttu nykyään kasiin vähintään, kellojen vika sekin. Zombiena hoidettiin kiukkuisen lapsen kanssa aamun hommat, katseltiin muumeja ja luettiin kirjoja. Jimi on ollut todella kiukkuinen, eikä ihme: kuukauden aikana on tullut suuhun VIISI hammasta. TSIISUS. Ja loppua ei näy!

 
Päätinkin ottaa vapiksen rentoilun kannalta ja olin koko päivän yökkärissä. Jimikin oli iltapäivään asti! Nukuttiin yhdessä päikkärit, siivottiin rauhalliseen tahtiin (Jimbo sotki samaa vauhtia) ja odoteltiin kyläilijöitä. Tietty siinä sivussa kiukuteltiin, räplättiin hellan nappeja, purtiin äitiä ja upotettiin tavaraa vessanpönttöön. Nii ja tanssittiin, kuunneltiin Queeniä täysillä, heitettiin yläfemmoja, laulettiin... Touhua on riittänyt.

Kuvat mun instasta, @bigmamaslaura
 
Illasta mun sisko ystävänsä kanssa tuli käymään (eli syömään) ja Jimi sai heistä seuraa, kun häärin keittiössä. Vapaan kunniaksi väsäsin tortilloja, mikä alkaa olla kohta jo mun ja mun siskon perinne. Tosi monesti mun vapailla ollaan syöty niitä ja mikäs siinä: helppoja, herkullisia ja jokaiselle jotakin.


Jimi nukahti nopeasti, kun oli riehunut niin paljon tätinsä kanssa. Yö oli kuitenkin todella levoton ja mäkin valvoin kahteen... Jotenkin en saa unta, kun mua jänittää, että joudunko kohta hyppäämään pystyyn, tiiättekö tunteen?
Päivä meni nopeasti, harmi. On ihanaa kun saa vaan olla ja puuhastella pikkuisen kanssa. Aina välillä sitä ihan yllättyy, että miten nopeasti lapsen kehitys tapahtuu. Eilen aamulla Jimi sanoi mulle: "äiti anna kakaa". Tais tarkoittaa noita karkkeja tuossa keittiön pöydällä, sillä sen jälkeen pontevasti osoitti sinne ja hoki tätä, tätä. Höpsykkä.



torstai 30. lokakuuta 2014

Lokakuussa

Lokakuu on kohta jo ohi! Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä nopeammin aika kuluu. Ja kohta on joulu, JEE!
 
 
Lokakuussa oon:
 
  • nukkunut liian vähän
  • hoitanut öisin pientä hampaiden kasvattajaa
  • saanut esimakua uhmasta !
  • tehnyt töitä
  • leiponut
  • fiilistellyt joulua syömällä konvehteja ja juomalla glögiä
  • keittänyt monta kertaa riisipuuroa
  • suunnitellut remonttia tähän kämpään
  • leikkinyt piilosta ja hippaa
  • laulanut kyllästymiseen asti heppa-laulua
  • yrittänyt siivota (tulokset on olleet vain väliaikaisia)
  • nauttinut ulkoilusta pikku pakkasilla
  • pussaillut paljon Jimbon kanssa
  • yökyläillyt mun vanhemmilla
  • herkutellut ihan liikaa
  • koonnut Ikean huonekaluja hermot kireenä
  • päässyt vihdoinkin kampaajalle ja hemmottelut itseäni shoppailulla
 
 
Pysykääpäs kuulolla, marraskuussa saatte kuulla jänniä paljastuksia ;)

torstai 23. lokakuuta 2014

Pakkaspäiviä!

Eilen saatiin nauttia kirpasakasta pakkasesta ja kauniista auringon paisteesta. Mulla oli vapaata, joten hengailtiin puolille päivin yökkäreissä ja leikittiin. Jimillä on alkanut nyt jäämään päikkärit kokonaan pois, mutta yöt ovat kokonaisia ja kestävät pidempään. Joten skipattiin päikkärit ja lähdettiin ulkoilemaan.
 


 
 Tykkään, eikun rakastan,ulkoilua hyvällä kelillä! On ihanaa mennä metsään tai laavulle ja syödä eväitä, haistella raikasta ilmaa ja katsella kivoja maisemia. Vähän käppäillä ja ihastella näkemäänsä. Eräjormailla.
 


 
 
Jimi vallan riehaantui juoksentelemaan ulkona. Harmi, että ihan ei ollut vielä tottunut kävelemään uusilla kengillään ja nyt nenä on saanut kivan punaisen värin lähikontaktista maan kanssa. Mietin Jimiä pystyyn nostellessani, että miksi taaperoiden haalareiden selässä ei ole sellaista lenkkiä, niin kuin kahva, mistä voi nostaa pystyyn :D Helpottais kummasti! Kun spagettiraivarit saa lapsen valtaansa ulkoilessa tai kaupassa, niin kuinka kätevää. Ei tarviis raahata sätkyilevää lasta sylissä (mikä siinä veltoksi menemis vaiheessa on todella hankalaa), kun kahvasta kantais vaan pois... No ei, huumoria!
 


 
Illasta käytiin vielä mun vanhempien luona saunomassa. Kun koko päivä meni ilman päikkäreitä,niin voitte vaan kuvitella miten väsynyt Jimi oli. Aamulla herättiin vasta 9.30, mitä luksusta!! Nyt alan siivoamaan ja odotellaan erästä vierasta, joka tulee meille leikkimään. Kivaa päivää kaikille!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Taaperon talvikamppeet

Oon ihan unohtanut kertoa, mikälaiset talvikamppeet me valkatiin Jimille täksi talveksi. Nyt kun jo kävellään ja leikitään, piti mun paneutua asiaan vähän enemmän. Lähes kaikki Jimi vaatteet on kirppareilta, mutta ulkovaatteisiin halusin panostaa ja kengät aion ostaa mahdollisuuksien mukaan uutena.
 
Puvun Jimi sai mummilta ja vaarilta syntymäpäivälahjaksi, mikä oli kyllä kiva, sillä ne on todella kalliita uutena. Mulle tärkeimmät kiriteerit olivat lämpöisyys, tuulen ja veden pitävä, kestävä ja tietty kivan näköinen.
 
 
Toinen puku on viime talven ale-löytö, muutaman kerran ollaan käytetty ja mietinkin sen tarpeellisuutta... Vähän turhan pienikin se on, joten tämän taidan myydä pois. Mutta onhan tuo aika kivan näköinen!
 
 
Tykästyin niin paljon Polarn O. Pyretin ulkoiluvaatteisiin, mitkä meillä oli välikaudella, että teinkin sieltä hankintoja. Ostin tämän villapuvun, ystäväni lapsella oli sama viime talvena ja kehui todella hyväksi. Valitsin koon 86/92, ihan siinä toivossa, jos vaikka vahingossa menisi vielä toisenkin talven :) Materiaalina on 80% merinovillaa ja 20% puuvillaa.
 
 
Popilta ostin myös merinovillaisen kypärämyssyn ja hatun. Tuo hattu on musta jotenkin niin symppis! Vähän sellainen juntti, mutta trendikäs :D Meillä on kyllä sitten muitakin pipoja ja hattuja, mutta tää hattu on varmasti paras kovilla pakkasilla.
 
 
Kengät olikin hankala valita. Olin katsonut yhtiä Vikingin kenkiä, mutta kaupassa ne paljastui ihan kamalan hankaliksi pukea. Nyt syksyllä Jimillä oli Vikingin gore tex-lenkkarit ja ne oli musta tosi hyvät. Talvikenkien tuli olla lämpimät, vettä pitävät, helpot pukea ja riisua, sekä mielellään varsista säädettävät. Mentiin mun äidin kanssa Prismaan ostamaan niitä mitkä olin jo valmiiksi katsonut, mutta ne eivät olleet hyvät... Pällisteltiin vaihtoehtoja, kunnes myyjä löysi nämä Eccon saappaat. Helpoimmat pukea ja kaikki haluamani ominaisuudet löytyy! Aika hintavat olivat, mutta onpahan nyt ainakin kunnon kengät ja varpaat pysyy kuivana ja lämpimänä.
 
 
Joko on kaikki kamppeet talvea varten hankittu? Kohta alkaa kuulemma kunnon pakkaset! Tänäänkin oli jo kylmää ja tuulista, hrrr. Meiltä uupuisi enää kunnon rukkaset, joitakin vähän huonompia löytyy. Haluaisin helposti puettavat (vetoketjulliset?), veden ja tuulen pitävät, kestävät ja ennen kaikkea lämpimät. Onko suosituksia, NÄITÄ Reiman olen vähän miettinyt ja tuo hintakin vähän mietityttää... Tietty laatuun kannattaa panostaa? Joo vai ei?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Working mama, YH

Oon ollut tosi paljon nyt töissä, itseasiassa huomenna päättyy kahdeksan päivän putki. On ihanaa että on mukavia töitä, mutta on myös ihanaa saada viettää sen jälkeen kaksi ansaittua vapaata oman rakkaan Jimbon kanssa. Oon siinä mielessä todella onnekas, että vaikka teen töitä, niin Jimi ei ole päivähoidossa. Meillä hoitokuviot on järjestetty niin, että Jimin isä, Herra M, hoitaa osan päivistä ja mun äiti tai siskot osan päivistä. Jimi on kotona yötä ja aamut me vietetään yhdessä, puolen päivän jälkeen menen töihin ja tulen illalla taas kotiin.
 
Joku ystävällinen oli linkannut edellisen postauksen eräälle keskustelupalstalle, jonka aiheena oli yksinhuoltajuus. Ekaks olin että mitä ihmettä? Miten tää nyt mihinkään liittyy? Aiheena oli miksi nainen haluaa yksihuoltajaksi. Asiaa pohdittuani tajusin, että enpä ole täällä asiaa paljoakaan avannut, joten tässä tulee.
 
Mulla on aina ollut pelko, että musta tulee yksinhuoltaja Pupariin, ihan niin kuin mun omasta äidistänikin. No, Puparissa asuttiin vain muutama vuosi ja mullahan on myöskin isäpuoli ja kaksi siskopuolta. Mulla ja mun äidillä on loppupeleissä muutenkin hyvin erilaiset lähtökohdat, joten Pupariin tuskin joudun. Mun äiti oli silloin vain himpun verran yli 20, käynyt läpi avioeron ja muuttanut uuteen kaupunkiin opiskelemaan, pienen lapsen äitinä. Ennen lasta olin itse ehtinyt lukea itseni ylioppilaaksi, yrittäjäksi ja suurtalouskokiksi. Ja himpun verran yli 20-vuotiaana ostanut ensimmäisen oman asunnon. Töitä oon aina tehnyt sata lasissa, ihan niin kuin mun vanhemmatkin. Jotenkin en ikinä ole halunnut kokea samaa (vaikka ei se niin kauheaa loppujenlopuksi ollutkaan, meidän asiat on todella hyvin) ja olen halunnut aina tarjota lapselleni kokonaisen perheen.
 
En usko, että kukaan haluaa yksinhuoltajaksi. Tietty, jos haluaa lapsen ja ei ole miestä, niin se on varmaan ainut vaihtoehto. Ei yksinhuoltajuus ole mikään jippii jee jee-juttu, jota oikein odottaa. Aina asiat ei vaan mene suunnitelmien mukaan. Voin vannoa käsi sydämellä, että minä ja Herra M olemme varmasti tehneet kaikkemme, että meillä olisi kokonainen perhe. Kummallakaan kun sitä ei ole ollut. Jotkut asiat vaan on ylitsepääsemättömiä ja meillä oli niitä molemmin puolin, oikeastaan koko homma oli jatkuvaa riitelyä. Ei kukaan jaksa riidellä jatkuvasti. Ja kun lisätään soppaan vielä muutama vakavampi asia, niin erohan siinä tulee. On asioita, jotka mun mielestä ei vaan kuulu lapsiperheen elämään ja en halua, että Jimi joutuu sellaisia näkemään tai kärsimään niistä. Tietty tämä on vain mun puoli ja mun ajatus asiasta, joku muu voi olla toista mieltä. Varmastikkin Herra M näkee meidän eron syyt eritavalla ja sekin on oikein, kumpikin on yhtä syyllisiä tai syyttömiä.
 
Ero oli mulle ainakin helpotus, kuin taakka olisi harteilta pudonnut. Vaikka kuinka rakastaa toista, niin kaikki ei aina onnistu. Ja kyllä, rakastan vieläkin Herra M:ää, lapseni isänä. Herra M on hyvä isä, hän hoitaa Jimiä kuin kukkaa kämmenellä. Aina isänsä nähdessään Jimi hymyilee ja nauraa, alkaa jo autossa vilkuttamaan. Sitä en ikinä halua kummaltakaan viedä pois, isä on hyvin tärkeä lapselle. Herra M on myös omalla tavallaan tukenut mua mun heikoilla hetkillä, sillä aina se yksinhuoltajuus  ei ole helppoa. Kun olen ollut uupumuksesta ja väsymyksestä aivan tööt, niin olen saanut nukkua. Välillä Jimi on isällänsä yötä, jotta mullakin olis omaa aikaa. Ne on todella tärkeitä asioita, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta.
 
Mutta nyt tähän ensimmäiseen vuoteen ja yksinhuoltajuuteen ja miltä se tuntuu. Kuvittele, että et ikinä saa rauhassa käydä suihkussa. Tai vessassa. Tai kukaan ei voi hetkeä vahtia lastasi, kun viet roskat. Lapsi on mukanasi joka ikisellä kauppareissulla. Kannat autosta yksin lapsen ja kauppakassit.  Tunnet huonoa omaatuntoa kotitöiden tekemisestä kun voisitte leikkiä yhdessä, mutta koska olet ainut aikuinen taloudessa, niin ne on tehtävä. Koskaan et saa nukkua aamulla myöhään, ellei lapsikin nuku.
 Tää nyt on vähän kärjistettyä, sillä mulla on myös niitä omia päiviä ja öitä. Ja jos joku nyt sanoo, että lapsi on mulle taakka, niin höpö höpö. Rakastan Jimiä yli kaiken ja tekisin mitä vaan hänen puolestaan! Jimi on mun elämän paras asia! Mutta sellaista se on, olla kahdestaan lapsen kanssa. Joten ihan vaan vinkkinä mun ystäville, tulkaa te meille kylään, sillä mulla on kädet täynnä hommia ja en jaksa lähteä mihinkään jos ei oo ihan pakko :D.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Omituinen akka peilissä

Aamulla katsoin itseäni peilistä ja mietin, että kukahan kumma tuossakin on? Iho oli ihan kulahtaneen värinen, tukassa jäätävä juurikasvu, silmien ympärillä mustat renkaat ja silmäpussit pullotti somasti poskien päällä. On ollut vähän väsähtänyt olo ja sen kyllä huomaa...
 
Jotenkin ajattelin, että musta ei tuu ikinä sitä kulahtanutta mutsia, joka hiihtelee ympäri kyliä verkkareissa ilman meikkiä. No, todistusaineisto kertoo jotain ihan muuta. Millonhan oon edes viimeksi meikannut? Työ ja äitiys = liian vähän aikaa laittautumiseen. Töihin en todellakaan viitsi meikata, kuumassa ja kosteassa keittiössä kaikki suttaantuu naamalle, ainakin mulla. Ja tukka, turhahan sitä on laittaa, kun töissä vetäset jonkun lätsän päähän kuitenkin. Jotenkin myös mukavuudenhalu on nostanut päätään ja päälle valitaan jotain mukavaa ja käytännöllistä.

Aloitin tän kaunistautumisen sisältäpäin, aamiaiseksi smoothieta!
 
Mitä mulle on tapahtunut? Ennen meikkasin päivittäin, värjäsin hiukset joka kuukausi, oli pidennykset hiuksissa ja rakennekynnet (aina kun töiden puolesta pystyi pitämään), korkkarit jalassa ajelin pyörälläkin ja vaatteet oli tarkkaan mietitty. Nykyään sitä katsoo vaan, että onhan ne vaatteet puhtaat :D. Haluaisin tuntea itseni taas nätiksi! Valita kivat vaatteet ja pukea saappaat!
 
Ensi viikolla aion varata ajan kampaajalle ja johonkin naaman kursimiseen. Aion ehkä ottaa ripsipidennykset, oon sen ansainnu. Vaate ongelmiin ei oo kyllä tulossa helpotusta, ostin just Jimille monella sadalla eurolla talvikamppeita ja mun omat jää nyt ostamatta, mielummin laitan loput rahat tähän päähän.

Jimiä ei kulahtanut äiti paljon nappaa...

Ulkona on ihan kaamea keli, vettä tulee ja on pimeää. Töihin pitäs lähteä kohta ja oon vieläkin yökkärissä tukka takussa täällä. Pyykitkin pitäs laittaa kuivumaan ja ja ja ... Taidan lähtee ettimään niitä puhtaita verkkareita.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Rocky road cheesecake

Viikonloppuna tuli taas inspis leipoa jotain ja kehittelinkin uuden reseptin, Rocky road cheesecaken. Mun on tehny jo pidemmän aikaa mieli rocky roadia ja päätinkin tehdä sellaisen kakkuun. Tästä juustokakusta ei tule kovin makea, joten siihen voi hyvinkin tehdä tollasen imelän pinnan.

 
 
Rocky road cheesecake
 
  •  noin 300 g keksejä, ite käytin dominoja
  • noin 100 g sulatettua voita
  • 6 liivatelehteä
  • 300 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 250 g mascarpone juustoa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl kuohukermaa
  • 100 g suklaata
  • 2 kanamunaa
 
Murensin keksit sekoittimessa ja sekoitin ne sulan voin kanssa. Painelin seoksen irtovuoan pohjalle.
 
Laitoin liivaatteen pehmenemään kylmään veteen, vähintään 10 minuutiksi. Sulatin suklaan, jotta se ehtisi vähän jäähtyä. Vatkasin kamunien keltuaiset ja sokerin vaahdoksi, lisäsin tuorejuuston ja mascarponen sekä jäähtyneen suklaan. Sulatin liivaatteen pienessä kuumassa tilkassa vettä ja vatkasin senkin sekaan.
 
Vatkasin kanamunan valkuaiset vaahdoksi. Sen jälkeen vatkasin kerman. Hitokseen paljon vatkattavia asioita ja mulla on vaan yksi kulho ja yksi kattila. Sekoittelin kaikki vaahdot ja kermat tuohon juusto hommeliin varovaisesti ja huolellisesti. Kippasin koko komeuden sen keksipohjan päälle ja laitoin jääkaappiin hyytymään, ainakin 3-4 tuntia pitää antaa olla. Minä oottelin seuraavaan päivään, ihan varmuueksi.
 
Mun rocky road päälliseen tuli seuraavaa:
  • domino keksejä isoina paloina
  • puolikas fazerin sininen
  • sopivasti vaahtokarkkeja
  • ranskalaisia pastilleja
 
Yksi pikku vinkki: tee rocky road kakun päälle vasta vähän ennen tarjoilua ja ÄLÄ laita sitä enää jääkaappiin. Kakkua on hankala nätisti leikata, kun tuo suklaa menee niin kovaksi kylmettyessään uudestaan.. Nimimerkillä kokemusta on ja siksi mun kakku oli liiskana leikkaamisen jälkeen :D Mutta onneksi maku korvasi karun ulkomuodon!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Mukava sunnuntai

Mulla oli sunnuntaina vapaata töistä ja me lähdettiin mun vanhempien kanssa Kuopioon.
 
 
 Mulla oli aiemmin ihana pieni musta puudeli, Leia, joka muutti Jimin syntymän jälkeen mun vanhemmille. Onneksi käydään siellä monta kertaa viikossa, sillä muuten olis saattanau tulla suru puseroon. No, Leia oli tässä pitemmän aikaa kasvattajallaan Kuopiossa, sillä se sai pentuja. Kahdeksan ihanaa pikkuista mustaa keskikokoisenvillakoiran pentua.
 
 
Lähdettiin puolen päivän aikoihin hakemaan Leiaa kotiin ja katsomaan niitä ihania palleroita, nii ja Ikeaan tietty. Eka käytiin Ikeassa, hankittiin mulle ruokapöytä. Vaikka en vieläkään halua innostua Ikean huonekaluista ja ala hehkuttamaan niitä (varsinkaan sen jälkeen kun käytin kokoamiseen 3 tuntia), niin ihan kivan setin sain meidän budjetilla. Esittelen meidän kotia jossain vaiheessa, kun oon saanut tuon vihreän seinän maalattua. Ja vähänkö kivaa, ekaa kertaa ikinä me syödään Jimin kanssa samassa pöydässä!


 
Ikeassa vedettiin ne perinteiset lihapullat ja sitten lähdettiin hakemaan Leiaa. Olisin viihtynyt koiranpentujen kanssa pidempäänkin, mutta Jimiä väsytti ja turhautti paikoillaan olo. Mentiinkin ulos leikkimään ja odottelemaan mun äitiä, joka olisi viihtynyt vieläkin pidempään :D Kotiin tultiin sopivasti iltapuuroille.



Kaksi väsynyttä matkustajaa.




perjantai 10. lokakuuta 2014

Onko itkeminen trendikästä?

Mää itken harvoin. Vain silloin kun olen todella surullinen, väsynyt, kipeä, pettynyt, u know. Mulle on jotenkin iskostunut sellainen ajatus, että itkeminen on heikkouden näyttämistä. Nielen kyyneleeni vaikka hammasta purren, mutta en itke. Oikeastaan vain perheeni ja läheisimmät ystäväni (eikä edes kaikki!) on nähneet mun itkevän.
 
Nythän tulee telkkarista Vain Elämää, kaikki on varmaan kuulleet siitä. Artistit esittävät toistensa kappaleita, eläytyvät, nauttivat ja itkeä vollottavat oikein porukalla. Yhyhyyy, sun esitys oli niin hyvä. Byääh, tää anto tälle biisille ihan uuden merkityksen. Ja niin edelleen. Ei siinä, tykkään kyllä ohjelmasta ja katson sitä, mutta itkenyt en oo vielä kertaakaan. Muutaman kerran nieleskelin.
 
Mutta kaikista hauskin ilmiö, mitä olen nyt huomannut, on tapahtunut Facebookissa. Viime perjantaina näin 26 tilapäivitystä koskien Vain Elämää-sarjaa, viiniä ja herkkuja, sekä itkemistä ja NESSUJA. Ihan oikeesti, melkein jokaisessa oli kommentti perässä, että onhan nessut valmiina? Siis mikä juttu tää nyt on? Joka perjantai istutaan nessut kainalossa vollottamassa telkkarin ääressä. Ei se nyt niiin hyvä ohjelma oo, vai onko? Enkö mää vaan tajua?
Kaikki päivittäjät tais kyllä olla naisia, mutta myös muutama mies on yllättänyt mut ohjelman suhteen. Jotenkin oon vaan aatellu, että toi on jotenkin naisille suunnattu ohjelma... Mutta kyllä sitä kaikki katsoo, sukupuolesta riippumatta. Yksi äijäkaveri sai melkein silmät tippumaan päästä ja leuan loksahtamaan, kun kysyin, että ootkos kattonut ja sieltä tuli tiukka analyysi jakson biiseistä ja artisteista. Tiesi enemmän kuin minä koko konseptista!

 
 
Onko tää Vain Elämää + itkeminen nyt vaan todella trendikästä?

Ja muihin asioihin! Jimi on isillä yökyläilemässä, lähti sinne jo eilen, kun mulla on aikaisia aamuvuoroja. Poden täällä todella todella kovia tunnontuskia, kun mua väsyttää ja olis kerrakin aikaa siivota rauhassa, mutta en vaan jaksa. Röhnötän sängyssä villasukat jalassa ja mukillinen glögiä käpälissä. Huomenna 5/5 töitä ja sitten saadaankin taas kaksi päivää puuhastella rakkaan kanssa! Käytiin siellä lääkärissäkin ja korvissa ei ole mitään vikaa, äidin korvien välissä kylläkin, hehe. Hampaita tulee ja se on varmaankin syynä kiukkuun, ainakin toivon niin... Ja kuinka siistiä, tiiättekö niitä puisia tikkuja, millä tökitään suuhun, kun katsellaan kurkkua yms.? Meidän lääkärillä oli sellasia muovisia ja värikkäitä ja NIISSÄ OLI TUTTI FRUTTIN MAKU! Jaksan innostua tälläsistä :D

Kivaa viikonloppua kaikille! Jään nyt oottamaan sitä Vain Elämää ja järisyttäviä tunteita. Ostin nessujakin varuilta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pieni kiukku

Huh heijaa! Viimeisen viikon aikana oon saanut harmaita hiuksia oikein urakalla, sillä meille on muuttanut pieni kiukuttelija. Oon ollut ihan ihmeissäni, että mitäs tämä on? Jimi on aina ollut niin iloinen lapsi.
 
Jimistä on nykyään melkein mahdotonta saada kuvia. Äskenhän se oli tässä... mutta mihin hävisi?
 
Herneitä vedetään nenään millon mistäkin ja välillä ihan ilman syytäkin kiukkuillaan. Oon miettinyt, että voiko hampaiden tuleminen vaikuttaa noin paljon? Neurooseissani varasin ajan lääkäriinkin, jospa se olisi korvatulehdus. Tai sitten meille on tullut se U:lla alkava juttu, apua ei kai vielä?
 
Siellähän se poika on!
 
Spagetti-raivareita vedetään aina kun pitää pukeutua johonkin tai vaihtaa vaippa. Kaikki kielletyt tavarat kiinnostaa ja kun ne otetaan pois, saa Herra Kiukku hepulin. Täällä on kaadettu pyykkitelinettä (märät pyykit mukanaan), upotettu vessanpönttöön fööni, äidin sukat, monta tuttia ja yksi vessapaperirulla. Kun ruoka ei miellytä, niin sen voi heittää seinään ja silloin kun ei saa tarpeeksi nopeasti sitä ruokaa, niin voi vajota lattialle hakkaamaan päätään. Tyyppi ei osaa vielä edes puhua, mutta tunteet on tulleet kyllä hyvin selväksi!
 
 
Onneksi on myös niitä hyviä hetkiä, milloin Jimi on oma iloinen itsensä. Me halaillaan, luetaan kirjoja, syödään rauhassa, ulkoillaan ja pussaillaan. Eilen illalla kun tulin töistä, mulla oli niin kamala ikävä tuota pikkumiestä! Katselin pitkän tovin nukkuvaa ja kyllä, kuorsaavaa lasta. Ja hymyilin, kyllä ne kaikki kiukuttelut aina unohtuu. Ja onneksi voin ostaa aina uuden föönin.
 
 
Ps. nyt näyttäis olevan verhot liaanina, uaaah!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Banoffee Pie Big Maman tyyliin

Eilen mentiin tosiaan mun vanhemille syömään. Todella, todella harvoin ollaan koko perhe samaan aikaan syömässä. Ehkä just ja just jouluna (vaikka silloinkin minä saatan puuttua, onhan mulla toinenkin perhe Oulussa). Oli kyllä mukavaa.
 
Kysäsin äidiltä, että tekisinkö jotain jälkiruokaa ja sainkin ajatuksen banoffeesta. Nopea, helppo ja herkullinen! Tähän kun ei tarvi sen kummoisempia taitoja, kunhan osaat kerman vatkata ja kinuskin keittää (ja senkin voi ostaa valmiina!!) niin valmista on.

 
Oikeasti banoffee on hieman erillainen: siihen tulee myös pähkinöitä (pekaani sellaisia) ja keksit pohjassa on juuri jotain tiettyjä keksejä. Mä tein tämän ihan kaapista löytyneiden juttujen pohjalta ja pähkinät jätin pois, kun mun sisko ei niistä tykkää.
 
Banoffee Pie
 
  • Sopivassa suhteessa keksejä ja sulatettua voita, mulla kaurakeksejä noin 150g ja voita noin 80g. Jos haluaa pohjaan vielä reunatkin, niin silloin pitää tehdä keksi-voi seosta enemmän. Mulla loppu keksit kesken :D
  • Kinuskiin laitoin voita 75g, fariinisokeria 1 1/2 dl ja kuohukermaa 2 dl
  • Banaaneja meni 2 kappaletta
  • Ja lopuksi vielä kuohukermaa 3,3 dl
  • Koristeeksi rouhittua suklaata ja kaakaojauhetta



Ekaks sörssäsin keksit ja voit ja painelin irtovuoan pohjalle.
 
 Seuraavaksi keitin kinuskin: sulatin voin ja fariinisokerin kattilassa, lisäsin kerman ja keitin seosta koko ajan sekoittaen. Kun kinuski paksuuntui sopivasti, niin lisäsin vielä ripauksen suolaa.
 
Kippasin kinuskin keksipohjan päälle ja laitoin jääkaappiin jäähtymään.
 
Jäähtyneen pohjan päälle viipaloin kaksi banaania. Vatkasin kerman ja maustoin sitä hieman vaniljalla. Kermat koko komeuden päälle ja se on siinä!
 
Oli hyvää, ei liian makeaa, kun kermaan en laittanut yhtään sokeria. Ja niin helppo tehdä, tästä tulee mun uus suosikki! Ootteko tätä vielä tehneet ja mitä tykkäsitte?

 
 


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

4.10

Menin perjantaina ja lauantaina aamulla viiteen töihin. Eilen kun pääsin töistä kotiin, niin mun silmät ei meinanneet pysyä mitenkään auki. Jimiä hoidosta hakiessani pelkäsin, että nukahdan rattiin :D Päikkäreitä ei kuitenkaan ollut luvassa, joten jotain piristystä piti saada. Käytiin kaupassa ostamassa MULLE herkkuja. Jimi sai kotona yhden karkin, koska se oli tippunut lattialle, hahaa. Sen jälkeen Jimi onkin aina osoittanut pöydällä olevaa karkkikippoa ja sanonut tätä tätä! Mun täytyy äkkiä syödä ne pois.
 
 


Pyöräytin tortilla lätyistä uunissa pizzoja ja otin puhelun siskolleni, että SYÖÖMÄÄN! Loppupeleissä söin yhden pikku pizzan ja muutaman karkin. Herkkujen himo meni nopeasti ohi. Kun Jimi lähti nukkumaan, linnottauduin koneen kanssa sänkyyn, höpöttelin puhelimessa ja katselin netflixistä leffoja.
 
Joulun tuoksuiset kynttilät, hihihii.

Lasipullossa todellakin parempaa!
 
Lopultakin nukahdin ja sainkin nukkua aamuun asti, mikä on ihme, sillä Jimille on tulossa NELJÄ hammasta. Työviikko on nyt taputeltu ja tänään on jo alettu leipomaan yhtä kivaa juttua, jonka esittelen myöhemmin. Jimi meni just päikkäreille, sen jälkeen syödään ja ulkoillaan, iltapäivällä me mennään leipomusten kanssa mun vanhemmille syömään sisäfilettä, oioioioi! Tarkoitus olis vielä ehtiä näyttää imuriakin tälle kämpälle.
 
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Synnytyssairaala kaveri

Oltiin Jimin kanssa kauppassa jonottamassa kassalle, kun vierestä kuului iloinen tervehdys. Käänsin katseeni ja kappas, siinä oli vierustoverini synnäriltä, perhe mukanaan. Meidän lapsilla on päivä ikäeroa, mutta en enää kyllä muista mihinkä suuntaan.
 
Nopeasti vaihdettiin jonossa kuulumiset, toivotin hyvät syksyn jatkot. Hassu sattuma.
 
Mietin synnäriä. Siinä me oltiin, pienessä huoneessa, kaksi ensisynnyttäjää. Meille molemmille oli tehty sektio ja meidän molempien vauvat olivat teholla. Jimillä oli paha infektio ja naapurin tyttö oli keskonen, syntyi viikolla 34 muistaakseni. Molemmat oltiin varmaan aika tööt, sillä itse en muista synnäriltä paljon mitään, tai muistan, mutta ne muistot ovat hataria, kuin unessa.
 
Olin väsynyt ja kipeä ja hämilläni. Aamulla mulle tehtiin sektio, heräämössä näin vauvaa 5 minuuttia. Seuraavan kerran illalla sain nähdä vauvani ja pidellä häntä 15 minuuttia. Hoitajilla oli kiire ja he eivät päässeet viemään mua sinne teholle, yksin en voinut mennä, kun en saanut kävellä. Seuraavina päivinä odotin Herra M:ää kuin kuuta nousevaa. Hän kärräili mut teholle (matkaa oli kilsa ja ekoina päivinä kävely ei oikein onnistunut) katsomaan pikkuista. Kolmantena päivänä sain imettää ekan kerran. Eipä mulla kyllä siihen ollut mitään hinkua aiemmin ollutkaan; maito ei noussut ja sain aivan järkyttäviä jälkisupistuksia aina vauvan lähellä. Itku silmässä pyysin hoitajilta särkylääkettä jälkisupistuksiin, että voisin edes pidellä lastani sylissä.
 
Huonekaverin kanssa saimme vauvat samoihin aikoihin huoneeseen. Vauvat nukkuivat vierekkäisissä sängyissä, verho välissään. Olin aina ihan paniikissa, kun vauva nukkui ja halusin suihkuun helpottamaan kivuliasta oloani. Onneksi huonekaveri oli luontevampi äitinä kuin minä ja lupasi kertoa jokaisesta inahduksesta heti. He pääsivät aiemmin kotiin, pikkuinen vauva oli periaatteessa 35 viikkoinen, eli oikeasti viikon vanha. Minäkin olisin halunnut kotiin, mutta Jimi sai antibioottia suoneen viikon ajan. Sen jälkeen olin huoneessa yksin. Kärräsin vauvan omassa sängyssään kylppäriin mun suihkun ajaksi. Itkin, kun halusin vaan niin paljon omaan sänkyyn. Ikävöin telkkaria ja koiraa. Olin jotenkin hämilläni vauvasta ja väsynyt, todella väsynyt ja kipeä.
 
Kotona kaikki asettui omiin uomiinsa. Oli vähän pakkokin, sillä Herra M:lle sattui yksi juttu ja olin 3 viikkoa yksin vauvan kanssa. Aloin luottamaan itseeni ja rakastin tuota pientä poikaa niin paljon, ihan niin kuin vieläkin. Tuijottelin pientä tuhisevaa nyyttiä öisin ja hymyilin.
 Kaikki tämä oli jo unohtunut, mutta tänään kun tapasin synnytyssairaala kaverin, niin tuli fiilis, ihan kuin se olisi tapahtunut eilen.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ulkoilu hommia

Se on ruska nyt! Mihin katosi syyskuu ja ihana syksy? Nyt alkaa pitkä pimeys, lehdet putoaa puista ja ilmat viilenevät. Onneksi tällä viikolla on ollut vielä lämmintä ja kauniin aurinkoisia päiviä. Yhtenä päivänä käytiin kiertämässä Jyväs-järveä ja toisena hiihtomaassa eväsretkellä.
 

Hahaha! Osaa se citygirl tehdä tuletkin!

 
Mun mielestä kun aletaan "eräjormailemaan", niin pitää olla hyvät eväät mukana. Ja kyllä, mulle (ikuiselle ja paljasjalkaiselle citygirlille) laavulle käppäily ja tulen tekeminen on eräjormailua. Tsih. Kaupassa muistelin omaa lapsuuttani ja mietin, että mitäs ulkoillessa pitää ottaa evääksi. Reppuun päätyi kuumaa kaakaota, sämpylöitä, pillimehua, munkkeja, makkaraa ja suklaata.
 
 
 
 
Mukaan olin jo edellisenä päivänä pyytänyt Katriinan ja Nean. On niin hellyyttävää katsoa Jimin ja Nean leikkejä, Jimi mongertaa omaa kieltään ja Nea puhuu Jimille sujuvasti omia juttujaan. Jimi seuraa Neaa, haluaa halata kaveria ja välillä on näyttänyt jopa siltä, että pussatakkin!
 
 
 
Mukaan napattiin vielä mun vanhempien koira Bono. Siinäpä riitti metsän, tulen ja eväiden lisäksi pikkuisilla ihmeteltävää. Päivä oli kerrassaan mukava, juttua taas riitti ja lapset leikkivät. Katsoin Jimiä touhuissaan ja totesin Katriinalle, että milloin mun pojasta tuli noin iso?
 


torstai 2. lokakuuta 2014

Tule joulu kultainen

Mulla on joku kauhea joulun odotus käynnissä. Oon ihan fiiliksissä joulusta! Se alkoi tosta pimeydestä. Oli niin ihanaa polttaa kynttilöitä (mun lapsuuden kodissa poltettiin kynttilöitä aina jouluisin) ja juoda teetä. Sitten ostin ihan huiput piparimuotit ja haavelin leipomisesta Jimin kanssa. Harmi, että Jimi ei osaa vielä leipoa pipareita...

Tällä viikolla havahduin, kun haalin kaupassa kärryihin joulun tuoksuisia kynttilöitä, että ei hitto, nyt ON KOHTA VASTA LOKAKUU! Mitä täällä oikein tapahtuu??? Eikö nyt oo vielä vähän liian aikaista? Luin kyllä yks päivä Facebookissa, kun ystävä kertoi hankkineensa jo ekat joululahjat. Mää ootan, että pääsen hankkimaan ekan KINKUN :D
Oon nähny jo unia joulukuusista, joulukoristeista, jouluruoista (kinkkua ja perunalootaa, oioioi), joululahjoista, glögistä ja laulanut salaa vähän joululauluja...

Viime vuonna meillä oli lahjaton joulu, sitä edellisenä hankin kaikki lahjat kirppareilta. Tänä vuonna haluaisin tehdä itse, hankkia kirppareilta, käsityöläisiltä ja antaa lahjaksi ruokaa. Oisko muita kivoja ideoita? Pakko alkaa jo miettimään, sillä haluan ilahduttaa mun läheisiä. Onko muita pöhköjä jouluun hurahtaneita?


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Blogi uudistuu!

Pitemmän aikaa musta on tuntunut, että Rakkaudella Lola ei oo enää mun juttu. Kun aloin blogia kirjoittamaan, niin en keksinyt oikeastaan mitään kivaa nimeä, enkä erityisemmin googletellut, että onko saman nimisiä blogeja paljon. No, myöhemmin huomasin, että on kyllä.
Koko kesän kestänyt inspiraation (ja ajan) puute on johtanut tähän: uudistumiseen. Nyt on oikea aika vaihtaa suuntaa, sillä en halua lokeroitua vain yhteen tyyliin. Blogissani säilyy jatkossakin jutut Jimistä ja meidän arjesta, mutta haluan tuoda mukaan enemmän itseäni. Sitä, millainen Laura on.
Tänään lenkillä Katriinan kanssa mietittiin nimeä. Ja me mietittiin ja mietittiin. Autossa se iski: Big Mama's. Alkoi heti naurattamaan. Se jäi mieleen. Se oli tarttuva. Se oli mun juttu. Sillä sellainen mä oon Big Mama isolla sydämmellä ja ämmällä! Mun koti on aina avoin ystäville ja kaapissa aina ruokaa nälkäisille. Ennen kaikkea, oon äiti. Ja myöskin Big. Enkä häpee yhtään!
Jotenkin sellainen kupliva olo. Sisällä kutkuttaa ajatus kaikesta uudesta. Nimi herättää mussa hilpeyttä! Tulee ihan ilkikurinen pikkutyttö olo. Miltäs se siellä ruudun toisella puolella tuntuu?

Mitä meillä syödään

Oon satunnaisesti kuvaillu vähän teille ruokia, mitä meillä syödään. Jimi on jo jonkin aikaa syönyt samoja eväitä mun kanssa, hieman miedoimmilla mausteilla tosin. Nyt pikkuhiljaa aletaan totuttelemaan voimakkaampiin makuihin ja neuvolasta saatiinkin jo ohjeeksi alkaa syömään ihan samoja ruokia, kun minäkin. Tietty rasvaa ja suolaa tulee vältellä, mutta hyviä rasvoja saa syödä ihan hyvällä omallatunolla.

Tässäpä siis kuvia, olkaa hyvä:

Jauheliha kuuluu meidän kodin ihan perus raaka-aineisiin. Keittoihin naudan paistijauhelihaa ja lihapulliin sika-nautaa.

Pastasta Jimi ei erityisemmin tykkää, mutta sitkeästi yritän tarjota. Jospa se tästä vielä iloksi muuttuu...




Peruna, porkkana ja jauheliha, on käytetyimpiä raaka-aineita meidän keittiössä, sillä tykätään molemmat niistä! Jimi syö ihan mitä vaan, jos siinä on perunaa.

Joka ilta syödään puuroa ja marjoja tai itse tehtyä kiisseliä. Aamupalaksi on nyt vaihtunut leipä ja jogurttia sekä hedelmiä. Puurojakin vaihtelen: on ruista, kauraa ja neljän viljan puuroa sekä vispipuuroa puolukoista. Seuraavaksi ajattelin tehdä riisipuuroa uunissa, NAM!
Kuvasin muitakin ruokia ja näitä kooteessa ihmettelin, että missäs se ja se kuva on? En oo muistanu laittaa muistikorttia kameraan :D Mutta mutta.. Kaksi kolme kertaa viikossa syödään kasvisruokaa, kuten sosekeittoja ja pinaattilettuja. Eilen tein porkkanalettuja ja niitä syödäänkin sitten pari päivää, Jimi on tykännyt tosi paljon. Ruoan kanssa Jimi saa aina kurkkua, leipää ja jälkkäriksi hedelmän paloja jos jaksaa. Nyt ollaan alettu opettelemaan salaatin syöntiä, porkkanaraaste menee jo hyvällä halulla alas, mutta salaatinlehdet ei. Tomaatti on uusin tulokas lautasella ja sitä vielä vähän ihmetellään ja maistellaan, itsehän en edes tomaattia syö... siinä on ne yököt siemenet :D.

Huomenna syödäänkin broileria ja riisiä, sitten on tarjolla kalakeittoa, nakkikastiketta, makaroonilaatikkoa, lihapullia, hernaria... taivas on rajana! Mulla on jotenkin niin vapautunut olo, kun voin tehdä ruoaksi mitä haluan ja tarjota sitä myös Jimille. Kuten kuvista näkyy, niin syödään ihan tavallista kotiruokaa. Pyrin tekemään kaiken itse, mutta en ole ehdoton; kaupan pinaattiletut on musta vaan niin paljon parempia ja kalapuikot kivan helppoja. Kiire päivinä lapsen lautaselle saattaa ruoka ilmestyä purkista ja ei siinäkään mitään sen kummempaa, hyvin maistuu.

Mitäs teillä syödään? Mitkä on teidän lasten lempparit?
Rakkaudella Lola

ps. Äiti soitti, olis kuulemma verilettuja (itse tehtyjä) tarjolla siellä. Mummolaan!