tiistai 19. tammikuuta 2016

Week 3: Vähennetään stressiä ja hengitellään

Mä olen kauhea stressaamaan. Siis muiden mielestä. Mun stressaaminen on varmaankin jo niin kroonista, että en sitä aina itse huomaakkaan.
Kulunut syksy ja talvi ovat olleet tooodella stressaavia. Mulla on kirjaimellisesti lähtenyt tukoittain hiuksia (oon tätä menoa kalju...), väsyttää jatkuvasti, öisin ei saakkaan unta, päätä särkee ja niska sekä hartiat on jumissa. Varmasti nämä kaikki muutot ja suuret muutokset vaikuttavat, mutta taustalla voi olla stressin lisäksi muutakin. Olenkin pyytänyt lähetteen kilpirauhastutkimuksiin, meillä on suvussa taipumusta sellaiseen (vielä kun jaksaisin varata ajan sinne...). Lisäksi mun työ on ajoittain todella stressaavaa: keittiössä on aina hommaa ja kiirettä. Silti en voi kuvitella tekeväni muuta, haha.

 
Lueskelin tässä joku aika sitten stressistä ja kortisolin (oikein stressihormooni!) eritymisestä elimistöön ja sain tietää, että jatkuva stressi voi lihotta. Jaiks. Tästä viisastuneena päätin nyt viikolla kolme aloittaa hengitysharjoitukset:
 illalla ennen nukumaan menoa makaan sängyssä selälläni ilman tyynyä ja kädet sivuilla. Hengitän hitaasti keuhkot täyteen ja sitten puhallan ilmat ulos. PUUUUH. Sinne meni stressiä. Ainakin vähän.

Toistaiseksi mun stressi on hieman helpottanut, sillä kämpälle on löytynyt ostaja. Sitten kun hamassa tulevaisuudessa pääsemme uuteen kotiin, voi olla sisustusjutut tulee ajankohtaiseksi.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Week 2: No sitä teetä!

Jep, tällä viikolla vaihdan mun jatkuvan cokis zeron kittaamisen vihreän teen nauttimiseen. Töissä tulee juotua ihan likaa limsaa, mutta olishan siellä meillä vaikka minkälaista teetäkin tarjolla. Ja mä aion valita niistä sen vihreän.

 Viime viikolla muistelin veden juomista ja sehän onnistui aika kivasti, ei pissitä enää niin paljoa, haha. Nyt sitten buustataan nesteiden liikkeelle lähtemistä ja nautitaan muutama kuppi vihreää teetä päivittäin. Sokeria se musta kaipaisi, mutta hunajakin on oikein hyvää. Puntarikin näytti kilon verran vähemmän, jee.


Vihreän teen pitäisi vaikuttaa positiivisesti painonpudotukseen, alentaa kolesterolia ja blaa blaa muuta mukavaa. Joten miksipä ei? Mä näytän peukkua kupilliselle teetä! Mun mielikuvissa istun viltin kanssa sohvalla ja nautiskelen hiljaisuudessa kupposen jos toisenkin, mutta todellisuus uhmakkaan taaperon kanssa taitaa olla jotain ihan muuta. Saan varmaan juoda teeni lähinnä kylmänä....

maanantai 4. tammikuuta 2016

Week 1: water

Aina kun vuosi vaihtuu, niin kaikki lupaa muuttaa pahat tapansa ja tammikuun ajan homma voi luistaakin oikein mukavasti. Mutta viimeistään maaliskuussa kaikki dietit, jumpat ja muut on jo historiaa ja vanhat tutut kaavat ovat palanneet.
Mäkin lupasin vuoden vaihtuessa jatkaa mun omaa hyvän olon projektia ja panostaa vuonna 2016 omaan oloon. Mutta päätinkin tehdä sen toisin kuin aiemmin, ei kerta rytinällä, vaan viikko viikolta, pienin askelin. Sillä isot muutokset ei vaan toimi mulla (enkä usko että monilla muillakaan), joten tästäpä alkaa uusi projekti. 52 viikkoa.



Tällä viikolla numero yksi, aion taas opetella juomaan tarpeeksi vettä. Mulla ainakin juominen unohtuu tosi helposti, varsinkin töissä kiireessä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi 2,5 litraa vettä päivittäin ja voi pojat että muuten pissattaa. Nähtävästi myöskin epäpuhtaudet on lähteneet liikkeelle, koska mun ensaakoskaanfinnejä-ihoon on sellasia tullut. Kaksi vielä, tää on ihan historiallista.



Omassa arjessani huomaan, että veden juominen vaikuttaa mun vireystilaan, siihen kuinka kipeät jalat on duunipäivän jälkeen ja näläntunteeseen. Aiemmin oon täällä kirjotellu, että mun syöminen on ihan mitä sattuu ja luulen, että mun elimistö ei tunnista kunnolla janon ja näläntunteen eroa. Joten nyt juodaan! Ainut miinus tässä hommassa on toi jatkuva pissähätä, mutta sen pitäisi tasaantua jossain vaiheessa, näin muistelisin. Kerron sitten ens viikolla, kuin tää homma etenee ja mitä uusia juttuja sen jälkeen opetellaan.

Unohdetaan tipattomat ja juodaan kirkasta, raikasta VETTÄ. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Voi herranjestas mitä mullistavia ajatuksia

Nyt se taas alkoi, nappasin itseäni (kaksin) käsin hanurista ja sanoin, Laura, jos sä et jumppaa, niin kukaan ei tee sitä sun puolesta. Niin, vastasin, ei tee ei. Ja sitten kampesin itseni ylös sängystä ja puin päälle, laitoin heijastimen itseeni ja koiraan ja astuin pimeyteen. Kello seitsemän aamulla.

Köpöttelin tunnin vailla suuntaa, kuuntelin musiikkia ja ajattelin. Ajattelin, että miksi kaikki tuntuu aina niin vaikealta. Miks koskaan ei voi onnistua? Miksi on niin hankala avata itsensä jollekkin toiselle? Miksi on niin mukavuudenhaluinen? Miksi ei uskalla vaan antaa mennä? Pitäiskö vaan ottaa pieni hyppy tyhjän päälle? Uskaltaisinko?

Kaveri oli jakanut facebookissa persoonallisuus testin ja aikani ratoksi sen näpyttelin. Vastaus oli oikein osuva. Just tollanen mä taidan olla, tuumailin.

“I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.” 
― Marilyn Monroe

Seuraavaksi bongasin linkin Hennariikan Sinkkublogiin ja tuo teksti oli ihan niin kuin mun omasta elämästä! En uskalla rakastua, kun en halua satuttaa itseäni. En uskalla tavoitella unelmiani, koska mua pelottaa. En uskalla lähteä opiskelemaan, koska vanhassa on niin turvallista. En uskalla antaa kenellekkään mahdollisuutta, on helpompi vaan päästää irti.
 Ja niin se on ollut aina, on helpompaa päästää irti. On helpompaa tehdä sitä mitä osaa. On helpompaa olla vain tälläinen, kuin ponnistella kohti muutosta. 

Välillä ajattelen, että en mä tarvii ketään toista. Ja tavallaan se on totta, oon hoitanut kaiken hienosti yksinkin. Mutta jokainen tarvii jonkun toisen. Etsimällä se ei löydy, sen tiedän. Välillä ajattelen, että oon ihan hyvä tälläisenä, kaikkine kurveineni. Ja sekin on totta, mutta se ei ole kuitenkaan sitä mitä haluan. Välillä ajattelen, että jaksan tehdä tällaisia hommia hamaan tulevaisuuten. Mutta jaksanko oikeasti? Kun jo 12-vuotta on näitä tehnyt, niin eikö olisi hyvä uudistua ja kokeilla jotain ihan muuta?

Joten päätin, että vuosi 2016, on muutosten vuosi. Haluan voida hyvin ja näyttää hyvältä. Haluan saavuttaa unelmiani, askel kerrallaan. Haluan sittenkin rakastua. Haluan opiskella. Koska koskaan, ei ole liian myöhäistä. Ja siksi aion kammeta itseni huomennakin ylös aamu seiskalta, käydä lenkillä ja syödä aamiaiseksi lautasellisen kaurapuuroa.
 Ja haluan taas saada tän blogin osaksi mun arkea, nykyään ei vaan saa aikaiseksi. Ja siksi aion aloittaa uuden juttusarjan, kohti parempaa oloa viikko viikolta. Kesällä sain pudotettua sen 8 kiloa ja olo oli sillon niin huippu, että haluan saada sen taas takaisin! Nyt on vaan niin paljon tekosyitä, että miks en ole jatkanut samalla tiellä. Joten tervetuloa 2016!! Mä oon valmis!