perjantai 20. marraskuuta 2015

Hei, sehän juttelee

En enää edes muista milloin se alkoi. Aivan pikku hiljaa sitä kuitenkin alkoi kuulua ja välillä se sai leuat loksahtamaan auki. MITÄ, sanoiko se ton mulle?

Kokonaisia, usean sanan lauseita tulee jatkuvasti. Ehkä ihan ensimmäisiä taisi olla "mimi pois siitä" ja "meme pois siitä" eli Jimi pois siitä (yleensä syöttötuolista) ja mene pois siitä (kun seisot telkkarin edessä). Pian sieltä onkin tullut aikamoisia juttuja ja välillä kuuntelen silmät ihastuksesta loistaen, kuinka tuo pieni ihme tietää asioita mitä en ole kertonut.


Hauskimpia mieleen jääneitä:

-Jimiltä kysyttiin, että mitäs näit metsässä. "Kaahun" oli vastaus.

-Lattialla oli risu ja Jimi alkoi kiljua ja huutaa: "Kato äiti, tama on kaaarme!!" Jimillä jää välillä ä:ä pois ja se korvautuu a:lla.

-Kylvyn jälkeen kuivateltiin ja Jimi tutkikeli omaa rintaansa ja kysyi: "äiti, mika tama on?" Kerroin, että joo, se on nänni. Kuinka riemastuttavaa sitä olikin sitten hokea loppu viikko.

-Viime viikolla kaupassa kyselin, että mitäs ostetaan? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "paskaa". Jep jep. Tätä mä en kyllä ole opettanut.

Me jutellaan ihan normaaleja juttuja ja pienin askelin alkaa virheet puheessa korjaantua. Jimi osaa nyt sanoa oman nimensä, eikä aina ole mimi. Meloni ei ole enää mesonia. Josefiina-täti on valitettavasti vielä osina täti ja autossa vaaditaan saada kuunnella autokintonetta (eli ZZ Topin Rough boy biisiä, musikkivideossa on lentävä auto...). Jimi tykkää myös laulaa ja kulkeekin kotona jatkuvasti harjan ja rikkakihvelin (eli "kitavan" ja mikin) kanssa ja örisee roknnnrolllll. Sieltä tulee sitten suloisessa sekamelskassa hämähämähäkkiä, tuikituiki tähtöstä, Iron maidenia ja Lumiukkoa. Hassua. Iltaisin sängyssä Jimi luettelee olevansa äitin lakas, isin lakas, mummin lakas, papan lakas, tätin lakas...

Me käydään jo ihan keskusteluja yhdessä ja välillä Jimi opastaa äitiä kirjoja lukiessa - katso, tama on simpukka. Ja mä sanon, että vau niinpäs onkin, mistä tiesit?

torstai 19. marraskuuta 2015

Pikakelauksella syksy läpi

No niin, syksy alkaa olla ohi ja joulukuu kolkuttelee kohta ovella. Lunta ei tosin kyllä vielä ole yhtään ja vettä tulee...

Oon ollut väsynyt (ihan niinkuin vuosi sitten). Siis todella väsynyt. Välillä tuntuu, että ihan jopa vähän ärsyttää kaikki, mitä just nyt on elämässä menossa. Jaa niin mitäs siellä on menossa? Minäpä kerron.
Ekaks, ei ole vieläkään kämppää myyty ja sekös ahdistaa. Se on nyt välittäjällä myynnissä ja ensi viikolla on ensimmäinen avoin näyttö, joten toivotaan parasta. Mutta ahdistaa siksi, että me asutaan yhä edelleen mun vanhemmilla ja kyllä sitä vaan jo näin muutaman kuukauden jälkeen vaan kaipaisi (taisin kaivata jo muutaman päivän jälkeen) omaa rauhaa. Sitä kun voi jättää tavarat just siihen mihin haluaa, olla just niinku haluaa, syödä mitä haluaa ja millon haluaa, kuljeskella alasti ympäri kämppää jos siltä tuntuu. On ihanaa, että saadaan asua täällä, mutta oma koti on kuitenkin oma koti. Kämpässähän on jo jonkun aikaa ollut remontit valmiina, mutta kuitenkin on parempi ratkaisu myydä sitä noin "tyhjänä", sillä tulisin hulluksi jos mun pitäis kaiken muun lisäksi vielä puunata kaikki paikat ennen jokaista näyttöä. Mähän siivosin sitä ennen myyntiin laittoa varmaan kolme viikkoa :D Jep, ovien peseminen ei ole ollut pariin vuoteen mun siivouslistan kärkipäässä ja näin vanhaksi pääsin, että tutustuin höyrypesuriin.



Toisekseen, täällä on aiiiivan jäätävä uhma menossa. Kaikkeen on vastaus eikä ja päivittäin saa olla sata kertaa sanomassa, että älä lyö/potki/pure yms. Just eilen oltiin kylässä leikkimässä ja jatkuvasti Jimi löi tai puri leikkikaveriaan. Sanokaa, että tää menee pian ohi, pliis??? Oon saanu tänään jo Jimiltä läpsyn naamaan, silmään ja tukistaakkin se taisi. Ruokailukin on ollut vähän jännää, kaikki on ei ei. Täällä lentelee harvasepäivä ruoat pitkin lattioita ja seiniä (mun vanhempien koirien iloksi) ja mun mutsi pelkää, että kohta niillä alkaa seinät keittiöstä homehtumaan :D. 
Jimi täytti tosiaan kaksi syyskuussa, mutta kaiken remontin, muuton ja muun rumban keskellä päätin, että ei nyt kuitenkaan pidetä juhlia. Käytiin kuitenkin ottamassa valokuvaajalla parit kuvat ja laitankin tänne niitä vielä nähtäväksi. Muuten syksy on mennyt sairastellessa ja Jimille laitettiinkin uudestaan putket korviin sekä kitarisat operoitiin. HUH, jos nyt ei helpota jatkuvat tulehdukset, niin ei sitten millään.



Kolmanneksi, mun oman hyvän olon parantamisen projekti on kuivunut kasaan. En jaksa, ei huvita. Syön taas ihan miten sattuu ja millon sattuu. Kiloja ei onneksi ole tullut takaisin kuin yksi. Jotenkin mun vanhemmilla on vaan paljon jännempiä ruokia tuolla jääkaapissa, kuin mulla kotona... Ja leipää, täällä on aina leipää ja mä rakasta vaan niin paljon leipää. Jatkuva väsymys on lannistanut liikunnasta saadun olon ja oon aivan kireä ja jumissa. Miten löytäisin taas sen uuden boostin?
 Syksy on ollut ihmissuhde rintamallakin kaoottinen. En voi sitä kyllä muuten kuvailla. Oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin, erääseen hyvinkin mielenkiintoiseen, mutta oon vähän hukassa tässäkin asiassa. En yhtään tiedä enää mitä haluan vai haluanko mitään. Jotenkin ihan kaikki mahdollinen tuntuu nyt tosi hankalalta.



Että näinkin positiivista ja iloista täällä! Se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Vai miten se oli.

Kuvina muutamat otokset Jimin 2-vuotis päivältä, kun perheen kesken juotin kaffet.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

#HUSBANDTAG... eikuu sittenkin #GIRLFRIENDTAG

Kesällä kaikilla oli blogeissaan #Husbandtag -postauksia, joissa oma muru vastaili kysymyksiin. No mullapa ei sellaista ole (missähän välissä mä sitäkin vielä hoitelisin?) ja halusin silti tehdä tästä postauksen. Joten pyysin sitten mun ystävää Mirkaa vastailemaan näihin kysymyksiin. Valitettavasti kaikki vastaukset eivät päätyneet tänne, koska eivät olleet ihan tähän kontekstiin sopivaa matskua...

1. Jos ystäväsi katsoo televisiota, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Hän: How I met your mother tai Orange is the new black.
Minä: Totta! Telkkaria katson harvoin, mut Netfixiä tulee käytettyä. Telkkarista mun salainen pahe on Emmerdale, nyt ja ikuisesti :D
2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Hän: Valkosipuli, koska ranuihin se valitsee sitä.
Minä: En käytä salaatinkastikkeita, majoneesi on sitten juttu ihan erikseen...
3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Hän: Maksalaatikko
Minä: Sipuli, suolakurkku, useat kalat ja äyriäiset, ERITYIS KAMALAA on kaviaari ja mäti.
4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Hän: Cocis zeroa/ joku drinkki, ruoaksi jotain lihaa, vaikka pippuripihviä.
Minä: Jep! Mieluiten naudansisäfilettä, mediumina kiitos.
5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
Hän:39/40
Minä: Kymmenen pistettä ja papukaija merkki!
6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
Hän: Iittalaa ja ...
Minä: Astiat on mun rakkaus. Keräilen Iittalaa, Marimekkoa ja Arabiaa. 
7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Hän: Salmiakkia ja suklaata.
Minä: Karkkia ja suklaata, kyllä. Mutta rakastan leipää, ihan millasta vaan. Suurinta herkkua on paahtoleipä ja maksapasteija.
8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Hän: Huonoa :D Listamusiikkia.
Minä: Huonoa siks, että autossa soi pitkään Suomipop, kun en osannut ettiä uuden auton radiosta muita kanavia :D Varmasti listamusiikkia, mutta myös muuta. En fanita mitään bändiä tai artistia ja kuuntelen melkein mitä vaan.
9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Hän: Toimintaelokuvista, missä on vähän draamaa.
Minä: hmmm, varmaan totta! Lemppareita on Unelmien sielunmessu, Millenium-trilogia ja historiaan liittyvät leffat.
10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Hän: Loisteputkivalossa vihreät, mutta muuten siniset.
Minä: Hahahaa! 

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Hän: Minä. Ja Katriina, Katri ja Satu. Muita en tiedä.
Minä: Totta! Mulla on paljon ystäviä ja kavereita, mutta parhaita ystäviä kourallinen.
12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Hän: Mun nalkuttaminen ja päteminen.
Minä: Ei suinkaan! Vaan se, että Mirkaa saa aina odottaa. Oon muutenkin niin kaikkmullehetinyt-tyyppi, että en kestä odottelua.
13. Missä hän on syntynyt?
Hän: Oulussa
Minä: Yes!
14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Hän: Tuplasuklaakakku
Minä: no nam! Nyt alko tekeen mieli kakkua...
15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Hän: Noooo.... Ystävien kanssa, koska Lauralla on hirveän vähän luppoaikaa.
Minä: Kyllä. Välillä oikein harmittaa, kun mulla on niin paljon hommaa, että pidän ystäviin yhteyttä lähinnä puhelimella.
16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Hän: Laittaa ruokaa ja keskustella.
Minä: Never trust skinny cook ;)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Hän: Omalaatuinen miesmaku.
Minä: haha :D No comments.
18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa mukanaan?
Hän: Puhelin, avaimet ja kuulokket.
Minä: Kaikki oikein.
19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Hän: Hankalat ihmiset, erityisesti miehet.
Minä: No niin just!! Ei sillä, että olisin itse jotenkin helppo, mutta hermostun kyllä hankaliin tyyppeihin.
20. Entä piristymään?
Hän: Happihyppely, positiiviset ihmiset.
Minä: Toiset ihmiset, kivat kohtaamiset, hurtti huumori, nauraminen.
21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Hän: Marilyn Monroe.
Minä: Lapsena olin mummolle kertonut, että musta tulee isona Marilyn Monroe, näyttelijä tai prinsessa Diana.
22. Millainen hän on ystävänä?
Hän: Luotettava, reilu, monipuolinen, ei tylsä, tärkeä.
Minä: OIIIII <3
23. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Hän: Puoliponnari.
Minä: Tähän tuli monta julkaisukelvotonta juttua, joten myönnyn puoliponnariin.
24. Millainen on hänen kotilookinsa?
Hän: Perus äidin kotilook: kollarit, löysä paita, ei alusvaatteita ja tukka nutturalla.
Minä: Hiihtelen villasukissa pulinuttura vinossa ympäri kämppää. Ja joo, tykkään tuuletella :D

Aika hyviä vastauksia ja paljon oikein! Täytyy varmaan väsätä nyt joku kiva kunniakirja mun tytskälle Mirkalle <3

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

#ostahyväkämppä

Huhheijaa mitä kiirettä on tässä ollut. Töitä, remonttia, sisustamista. Jotenkin vaan tuntuu, että mulla ei aika riitä tälle blogille ja välillä ihan rehellisesti sanottuna, ei mulla ole edes enää mitään sanottavaa. Mutta nyt päätin avata koneen ja tulla laittamaan teille kuvia mun asunnosta, joka siis on myynnissä ja jota olen tämän syksyn ajan laitellut.










Jos joku on vailla saunallista kaksiota, niin täältä (linkki) sellaisen löytäisi! Pitäkäähän peukkuja, että päästäisiin nopeasti uuteen kotiin.







perjantai 18. syyskuuta 2015

Apua!

Vaikka tää liikkuminen ja terveellinen ruoka on kivaa, niin nyt on tullut yksi aika ikävä juttu vastaan. Tai siis iholle.


Mä kuulun niihin ärsyttäviin paskiaisiin, joiden ei tarvitse meikata. Ja en siis meikkaakkaan juuri koskaan, vain oikeastaan silloin, kun lähden johonkin bailaamaan. Mulla on aina ollut todella hyvä iho, mitä nyt poskissa on vähän coperosaa. Näppyjä saan silloin tällöin yhden (just tietenkin keskelle ostaa), siinä kaikki. Rusketun helposti, en pala ja pesen naamaani vain vedellä, perään sutaisen niveaa. Silloin tällöin käytän kasvovettä, kasvonaamiota ja kuorin ihoa. Mulla ei siis ole mitään  rutiinia naaman hoidossa.


No, tän urheilun ja aineenvaihdunnan vilkastumisen myötä, mulle on alkanut tulemaan finnejä. Mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ja satunnaisesti syöty suklaa nostattaa finnin naamaan. Joten, kysynpä vaan, että mitäs nyt??? Pitääkö mun alkaa läträämään joidenkin puteleiden kanssa? Sillä en millään jaksais...


Ripset käyn laittamassa noin 3-4 viikon välein. Se riittää mun rutiiniksi ja sopii hyvin tälläiselle ruuhkauvuosia elävälle mutsille. Aina herätessä on jo valmiiks ihan prinsessan näkönen (NOT), tosi kätevää kun menee aamulla viiteen töihin. Käyn laittamassa ripset Beauty Desing By Taijalla, Taija on ihan huippu! Jos saisin pitää kynsiä, niin varmasti ne tuolla laittaisin. Käykää vaikka katsomassa facebookista.

Mutta, mitäs mä nyt alkaisin naamaani sutimaan?? Oisko teillä suosituksia?

Ps. mun nenä näyttää hassulta näissä kuvissa. No, ihan sama, mulla on leuassa finni.




Hommat etenee

Muutama viikko on menny kyllä taas ihan hujauksessa. Iltaisin sitä vaan sammahtaa unille samaan aikaan Jimin kanssa, kun väsyttää niin kauheasti. Mutta, remontti alkaa olla loppuja siivouksia vaille valmis! Tänään tehdään kosteusmittaus ja sen jälkeen aloitetaan stailaus myyntiä varten. Josko sitä ensiviikolla jo saataisiin asunto myyntiin.

Kroppa-projektikin etenee ihan omalla painollaan. Liikuntaa en kyllä ole juurikaan jaksanut harrastaa, kun kaikki energia on mennyt töihin ja remonttiin. Se kyllä harmittaa tosi paljon, mutta toivotaan, että kohta helpottaa.

Ja sitten vikaan mieltäpainavaan juttuun, nimittäin Jimin synttäreihin. En ehkä pysty niitä järkkäämään. Tai siis pystyisin, mutta missä? Meidän kotona ei voi ja meidän väliaikainen majailu paikka on muuttolaatikoiden ja jätesäkkien valtaama. Uuteen kotiin päästään vasta piiiitkän ajan päästä... No, ei auta.

Tässäpä tämmöinen pikainen valitusvirsi. Kivaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Mitäs me tarjoiltais?

Tarviin nyt vähän apua ja ideoita, nimittäin alle kuukauden päästä juhlitaan kaksivuotiasta. Että mitäs me siellä kemuissa sitten tarjoiltais?

Vuosi sitten tarjoiltiin vaikka minkälaista herkkua ja kakun virkaa toimitti ihana Redvelvet cake. Haluaisin tänäkin vuonna jonkun vähän erikoisemman kakun, sillä perinteiset kermakakut ei sytytä. Monet on ehdottaneet jotain juustokakkua, mutta njääh, ne ei ole muutenkaan mun suurinta herkkua. Mutta jos joku tietäis hyvää reseptiä jollekkin suklaiselle ihanalle moussekakulle tai ihan vaan kakkupohjalle, niin vinkkejä tänne vaan! Muuten tarjolla on ainakin porkkanakakku cupcakeseja, se on perinne.


Juhlapaikka on myöskin vähän auki, mutta nyt näyttää siltä, että juhlimme mun vanhempien luona. Viime viikolla aloitettiin mun kämpän remontoiminen ja tällä viikolla jo pakkailtiinkin tavaroita. Remonttia ja pakkaamista on luvassa hamaan tulevaisuuteen, joten muutettiin tänne siksi aikaa, että asunto saadaan valmiiksi, myydään ja pääsemmee uuteen kotiin. Pahimmillaan tähän voi mennä aikaa jopa 6 kuukautta... Mutta toivotaan että ei! Mun remppa sekoiluja pääsee kurkkimaan instassa, @bigmamaslaura.

Tänään onkin eka päivä, että en oo tehnyt valmiiksi suunnitelmia, joten saattaa olla että laiskottelen vähän.

perjantai 28. elokuuta 2015

Mä en jaksa säätää

Tänä keväänä musta tuntu ekan kerran, että oisin valmis menemään eteen päin. Unohtamaan menneen ja jatkamaan elämääni. Kevään ja kesän aikana oon tututstunu moniin ihmisiin, ihastunut kerran, särkenyt sydämmeni ja aloittanut taas alusta. Mutta nyt aloinkin miettimään, että miksi? Miksi jonkun kanssa oleminen olisi muka niin tärkeää?

En usko, että on olemassa "sitä oikeaa". Omissa ihmissuhteissani ne tyypit on olleet oikeita mulle just sillon - myöhemmin sitä on miettinyt, että mitähän hittoa näin tuossa Petterissä? Varmasti voi olla joku sellainen oikea, että sen kanssa haluaa olla koko loppu elämän, mutta nyt oon alkanut pohtia, että onkohan näin. Nimittäin kesän aikana tein oivalluksen, ajatuksen suhteiden karman laista: saisit aina ne ihmiset, mitä et edes halua ja ne ketkä kiinnostaa, on saavuttamattomissa. Näin se vaan on.

Tietty voit saada ne sua kiinostavat hetkeksi jollain tasolla, mutta mitään pysyvää tuskin tulee. Ja ne kaikki epätoivoisesti susta kiinnostuneet jantterit vaan ärsyttää pommittamalla. Onko sitä itse niille kiinnostaville juuri tuollainen ärsyttävä pommittaja? Mulle henk.koht. kaikista kauheinta on sellainen pommittaminen, ahdistun siitä. Paitsi jos se pommittaja on joku josta oikeesti oon kiinnostunut. Monimutakaista, eikö?

Kesä 2013

 Mua jotenkin vähän on alkanut ärsyttämään ihmissuhteiden dynamiikka, se pelaaminen. Osaan kyllä pelata, ainakin siihen asti kun ihastun, sen jälkeen alan panikoimaan. Mutta pelaaminenkin alkaa maistumaan jo puulta... Pitää yrittää käyttäytyä fiksusti ja olla muutenkin kunnollinen. Ja mä en jaksa, sillä en oo kunnollinen. Tai oon, näin päällisin puolin. Mutta luonteeltani oon iloinen, leikkisä, helposti yllytettävissä, tulinen (nollasta sataan sekunnissa), joskus helvetin pahalla päällä, rakastava, villi ja vallaton. Haluaisin laukoa (ja ystävien kanssa lauonkin) mun älyvapaita ajatuksia ääneen, juoksennella alasti sateessa, lähteä suunnittelematta jonnekkin kauas ja antaa vain mennä! Mutta kun tutustut johonkin uuteen, sä et vaan voi täräyttää sun pöljiä ajatuksia heti tiskiin. Ymmärrättekö yhtään? 

Joten oon päättänyt antaa vaan olla. En jaksa enää vastailla miehille, jotka ei vaan kiinnosta. En jaksa odottaa puhelin kourassa, että se, kuka mua kiinnostaa, laittaa jotain viestiä. En jaksa analysoida jotain juttuja, että mitähän se nyt tarkoitti tolla ja tolla. En vaan jaksa enää yhtään tätä säätämistä. Jos "se oikea" ei tule vastaan, niin sitten ei tule. Ja ne "väärät", no hauskaahan se on, mutta taidan jätää välistä.

torstai 27. elokuuta 2015

Mutsi roudaa

Nyt syksyn tullen alkaa taas arki hieman normalisoitua (paitsi mulla on just nyt loma), niin onpahan taas tullut roudailtua tavaroita paikasta toiseen. Mikä hitto siinä on, että tavaraa pitää olla niin h*lvetin paljon? Ja miksi mää sitä raahailen ympäri kyliä? No minäpä kerron.

Minä olen vastuussa omista menoistani ja sitä kautta myös Jimin hoidon järjestämisestä. Mä ilmottelen aikatauluja neljään eri paikkaan: töihin, päiväkotiin, mummilaan ja Jimin isälle. Välillä väsyneenä oon unohtanut ilmottaa jotain johonkin ja sitten ihan paniikissa yritän paikkailla sitä. Ja unohtaminen on ihan kamalaa, sillä haluaisin saada tän paketin rullaamaan, mutta mäkin olen vaan yksi välillä hieman uuvahtanut äiti.
 Ja miksi näin monimutkaisesti? No mikäänhän ei ikinä voi elämässä olla tarpeeksi helppoa, mun työt ajottuu aamuviiden ja puolen yön välille ja en aina voi olla kello viisi itse hakemassa lastani päiväkodista. Joten saan paljon kullanarvoista apua mun vanhemmilta ja Jimin isältä (KIITOS <3).

No, tästä pääsemme siihen tavaraan ja mun lupaavaan uraan roudarina. Mietin tässä yks päivä, kun kannoin neljää kassia ja rattaita, että mitä hittoa oikeesti, miks meillä on näin paljon kamaa. Aamuisin kun lähdetään ovesta, on kainalossa taaperon lisäksi oma käsilaukku, mahdollisesti jumppa kamat ja vaihteleva määrä Jimin pussukoita, ainakin reppu.
 Kun käydään yhdessä kaupassa, niin saan kantaa autosta yksin ne kauppakassit plus kaiken muun sälän. Joskus Jimi on uhmassaan jo siihen aikaan päivästä niin väsynyt, että heittäytyy maahan kiukkuamaan ja mulla on käsissä se viis kassia. Sillon tekis mieli mennä itekkin sinne maahan kiljumaan ja heittää kassit ilmaan.


Jännittävää tästä roudarin hommasta tekee se, että eri mestoihin pitää viedä eri kamat. Mummilaan kaikki mahdolliset ulkovaatteet, kumpparit, vaatteet ja rattaat. Isin luokse vain reppu ja tarvittavat ulko kamppeet. Päiväkotiin ne mitä yleensäkkin. Katastrofi iskee siinä vaiheessa, kun joku muu on vaikka hakenut Jimin päiväkodista ja unohtanut ottaa sieltä mukaansa ne kurahousut ja kumpparit ja huomenna olisi mummilapäivä. En missään tapaukseessa aio ostaa kolmia pareja kumppareita ja kurahousuja sen takia, että joku ei muistanut tai minä itse olin se unohtaja-urpo! Koska mä pyrin aina täydelliseen suoritukseen, niin tämmöiset unohtelut kömmähdykset saa mut ihan hermoromahduksen partaalle. Tai no ei ehkä ihan sinne, mutta ainakin turhautuneeksi.


Turhautuneeksi siitä, että miks meillä on niin monta paikkaa kuljettavana. Niin monta paikkaa mihin ilmoittaa aikatauluistaan. Niin h*lvetisti sitä tavaraa. Ei yhtään lottovoittoa. Hajonnut auto.

 Mutta onnelliseksi mut saa kiva päiväkoti. Joustavat kanssa roudarit, jotka kestävät mun perfektionistin kilahtamiset. Ja kaikkein onnellisimmaksi mut saa tää ihan normaali arki, tuon yhden pienen maassa makaavan uhmailijan kanssa. Uunissa on kohta valmis makaroonilaatikko ja tähän päivään on mahtunut jo treeni, oma reissu kaupungille ja 5 kassillista roudattuja tavaroita. Rattaat jätin suosiolla mummilaan.

tiistai 18. elokuuta 2015

If Mama...

... ei olisikaan enään niin iso?

Sillä mun salainen projekti on ollut pudottaa painoa. Eräänä keväisenä päivänä ajelin ystävieni Katrin ja Mirkan kanssa Helsingistä Lapsimessuilta kotia kohti, kun puhelin pirahti. Sieltä soitti Katriina, joka ehdotti mulle uutta projektia - pudottaa painoa ja kunnolla, terveellisesti. No totta kai suostuin! Oltiin keskusteltu asiasta jo hieman aiemmin ja mulla oli jatkuvasti väsynyt, voimaton olo. Voin fyysisesti todella huonosti, jakasaminen oli kortilla - jaksoin käydä töissä, mutta mitään muuta en jaksanutkaan.

Aluksi pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa Katriinalle ja hän analysoi tulokset. Viikkoon oli muistaakseni mahtunut 27 ateriaa (aamupalat, lounaat, välipalat yms.). Niistä 17 oli leipää. SIIS LEIPÄÄ. Loput joko herkkuja tai jotain muuta ravinneköyhää hiilarihöttöä. Kaksi aterioista oli sellaisia, mitkä Katriina olisi hyväksynyt, toinen taisi olla kanasalaatti ja toinen jauhelihakeitto. Ja ei, älkää käsittäkö väärin, teen kotona kyllä ruokaa, mutta silloin sitä söi lähinnä Jimi.
Mun proteiinin saanti oli aivan olematonta, koska söin lähinnä sitä leipää ja karkkia. Ei ihme että väsytti, kyllä nytkin huomaa, jos hiilariöverit vetää.

Suunnittelimme yhdessä mulle hyvän ruokavalion, sellaisen ihan tavallisen. Paljon vettä, enemmän proteiinia, rajatusti hiilihydraatteja, herkkuja silloin tällöin ja paljon kasviksia ja hedelmiä. Mun ateriarytmit olivat myöskin olleet ihan päin peetä ja jouduin opettelemaan säännöllisen syömisen, 5 kertaa päivässä.
 Sitten Katriina sai töitä ja meidän yhteistyö jäi, mutta mä jatkoin itekseni ja kerroin sillon tällöin kuulumisia.

No mitäs nyt sitten kuuluu? Aikaa on mennyt noin 3,5 kuukautta. Painoa on lähtenyt lähes 7 kiloa, kilon päässä olisi mun ensimmäinen tavote ja aikaa syyskuun ensimmäiseen päivään. Vyötärö on kaventunut 12,5 senttiä!!! Musta tuo on ihan järkyttävä määrä senttejä. Työtakki on pienetyny yhdellä koolla. Varsinkaan, kun en oo ikinä onnistunut muutakuin keräämään painoa.
Mikään kiire mulla tän projektin kanssa ei ole, sillä haluan tulosten olevan pysyviä ja elämätapojen muutos sellainen, että voin noudattaa sitä koko loppuelämän. Töissä olen valinnut ruoksi salaattia lihan kanssa ja kumma kyllä tottunut jo siihen. Kotona syön samaa ruokaa mitä Jimikin - lepälautaselta tosin. Aamun pyrin aloittamaan smoothiella, johon on lisätty proteiinijauhetta. Leipää kaksi viipaletta päivässä. Herkkuja syön kyllä, mutta vain silloin tällöin. Limsan olen vaihtanut soodaan tai sokerittomaan versioon. Vettä juon 2-3 litraa päivässä. Ja on aikas hyvä olo!


Nyt mukaan olen alkanut ottamaan liikuntaa, mun selkään iski todella paha jumi ja tästä on paljon apua. Pyrin liikkumaan 3-5 kertaa viikossa, vaikka edes vähän kerrallaan. Tällä hetkellä treenaan iltaisin kotona ihan omalla ohjelmalla, käyn lenkillä tai pyöräilemässä, joogaan olohuoneen lattialla ja ensi viikolla ajattelin alkaa uimaan. Oon alkanut saamaan kiksejä liikunnasta, mitä en koskaan aiemmin saanut. En voi sanoo muuta kun, että vähänkö siistii!!


Ai niin, miks syyskuun ekaan päivään menessä pitää olla 8 kiloa kevyempi? Lyötiin mun kaverin kanssa veto, kummallakin oma tavoite. Se kumpi häviää, joutuu tarjoamaan koko illan baarissa. Mun kaveri juo kuin pesusieni, joten PAKKO voittaa! Tsempatkaa mua vikaan rutistukseen, sillä nyt mua alkaa jo vähän stressaamaan... Onko muilla päällä samanlaisia projekteja käynnissä?

maanantai 17. elokuuta 2015

Miten meenee

Kesällä ei oo tullut paljon konetta availtua, on ollut vähän kaikenlaista. Mutta nyt on syksy (mun lemppari vuodenaika) ja aikaa nauttia pimenevistä illoista koneen äärellä.

Ensinnäkin, oon ollut töissä. Jimi on viettänyt aikaa mummilassa, Karstulassa ja isin kanssa, mutta myös kotona. Ollaan yhdessä ulkoiltu, leikitty kavereiden kanssa ja syöty paljon mansikoita.


 Toiseksi, se herra joka vei mun sydämmen, ei sittenkään ollut se oikea. Oon ollut vähän surullinen tästä, mutta elämä jatkuu. Jotkut ihmiset vaan kolahtaa ja jää mieleen, mutta todellisuus voi olla toinen. Onneksi mulla ei ole mikään kiire mihinkään ja tän kesän aikana oon tutustunut niin moniin huippuihin tyyppeihin, että en voi olla kuin iloinen!


Kolmanneksi, mun salainen projekti vie aika paljon aikaa, varsinkin iltaisin. Välillä oon päivän jälkeen niin väsynyt, että nukahdan samaan aikaan Jimin kanssa... Joko arvaatte mikä tämä projekti on? Vielä hetki, niin voin paljastaa, että mitä ihmettä on huhtikuusta asti touhuttu.


KYLLÄ, meillä retkottaa patteri lattialla, kun JOKU uhmatuhma päätti kiivetä sen päälle... ja mulla ei ole välineitä sen kiinnittämiseen.

Niin ja neljänneksi, mun kone lagaa. Koko ajan joku järjestelmä kaatuu tai netti ei vaan toimi. Järkihän tässä lähtee.

Instaa on tullut päivitettyä pitkin kesää ja sieltä meidän kuulumisia näkeekin vähän useammin, meidät löytää sieltä nimimerkillä @bigmamaslaura. Tän postauksen kuvat otettiin yhtenä päivänä, kun kummityttöni ja paras ystäväni olivat kylässä. Oli muuten hyviä noi Vaasan mini porkkanakakut, tosi kätevä vierasvara pakkasessa.
 Mukavaa viikon aloitusta kaikille! Mulla alkoi just kolmen päivän vapaat, me taidetaan päikkäreiden jälkeen lähteä metsään kävelylle ja pyöräilemään. Ensi viikolla onkin sitten lomaa!

#kaksplusbloggaattampereella

Viime viikonloppuna olikin tän kesän kruunaus, nimittäin Kaksplussan bloggaajien tapaaminen Tampereella. Olin odottanu tätä miittiä jo hetken, sillä aiemmpiin tapaamisiin en ollut päässyt.


Me kokoonnuttiin Holiday Club Tampereen kylpylässä, joka on aivan ihana paikka. Oon ollut siellä aiemminkin, kun opiskelin yrittäjäksi ja tykkäsin silloinkin.
 Kohoteltiin maljoja ja nautittiin pikku naposteltavista ja vähän tutustuttiin. Sitten alkoikin ohjelma, Tampereen Baby Stylen Elina ja Niina tulivat esittelemään heillä myynnissä olevia tuotteita. Rakastuin aivan totaalisesti Done by Deerin tuotteisiin! Erityisesti mulle jäi mieleen kaikki ihanat astiat ja iso seepra. Saimme myös pienen pussin mukaamme ja siellä oli ihana Done by Deerin pikku seepra ja Sophie la giraffen tuotteita, kiitos vielä!


Tuo seeprahan sopii meille aivan loistavasti - varsinkin mun sänkyyn!

Sen jälkeen tutustiin valokuvaamiseen Visual Raman Raisa Taurinkan opastuksella. Mä oon aina kuvannu automaatilla, mutta nyt vihdoinkin opin kuvamaan manuaalilla! Oli kyllä todella kiva opastus ja sainkin tästä ihan uutta puhtia kuvaamiseen.

Mun hienoja harjoitus kuvia..

Pääsimme vielä privaatille kierrokselle Holiday Club Tampereen Klubikeittiöön, mikä oli ihan mielettömän hieno! Tämän jälkeen lähdettiin pienellä porukalla syömään ja istumaan iltaa. Vielä yöllä nautittiin pizzat hotellin ravintolassa ja saatettiin sitä kaupungillakin pyörähtää...





Kiitos ihanasta päivästä kaikille ihanille naisille! Oli huippua ja tavataan vielä! Ja iso kiitos meidän järjestäjille Paprikalle ja Eveliinalle, sekä kaikille yhteistyökumppaneille.


Ja keitäs meitä oli:



torstai 2. heinäkuuta 2015

Mun kesä

Hellou! 
Mulla on ollut tässä vähän motivaation puutetta blogin suhteen. On tapahtunu niin paljon kaikkea, minkä sulattelemiseen ja pohtimiseen menee vielä paljon aikaa. Mutta halusin tulla kuitenkin edes vähän kertomaan kuulumisia.


Ensinnäkin, Jimi on ollut mun vanhempien kanssa reissussa hieman yli viikon, minä oon paiskinut töitä. Tää on pisin aika erossa ikinä ja on ollut kyllä niin omituista. Toisaalta on ollut ihanaa, kun on saanut (töiden puitteissa) nukkua tai valvoa, syödä mitä sattuu tekemään mieli, viettää aikaa ystävien kanssa, nuuhkia kesäyön ilmaa, ulkoilla omaan tahtiin yksiskseen ja tehdä extempore reissuja keskellä yötä vaikkapa grillille. Mutta asioilla kun on kääntöpuolikin, niin oon ollut ihan surkea, tuntenut syyllisyyttä kivoista hetkistä, kaivannut uhmatuhmaa aamuherättäjää niin paljon, että mun sydän vuotaa verta!! Onneksi huomenna saan mun rakkaan takaisin kotiin ja arki palaa taas normaaliin rytmiin ja päiväkotikin jatkuu. Huh, selvisin hengissä.


No noin sitten kuin muuten... Blogissa on ollut hiljaista, sillä jo joskus toukokuussa tapasin erään ihmisen. Sellaisen jonka matkaan oisin voinut lähteä vaikka heti. Mun koko maailma on heittänyt häränpyllyä tässä viimeisen kuukauden aikana ja välillä oon ollut aivan maassa ja välillä onneni kukkuloilla. Joskus elämässä täytyy vain nauttia ja antaa mennä! Joten katsotaan kuinka maman käy, hih <3.



Ihanaa heinäkuun alkua kaikille, nautitaan nyt (toivottavasti) alkavasta lämmöstä!


torstai 4. kesäkuuta 2015

Lyhyet hermot ja päättäväinen luonne

Jimillä on alkanut uhma. Ei tää vaan voi olla mitään muuta. Ja kauankohan se kestää????

Jimi on aina ollut todella iloinen ja vekkuli lapsi. Viime aikoina on alkanut kuitenkin myös muita piirteitä nousemaan ilmaan, syksyllä ikää tulee jo 2-vuotta! Musta tuntuu, että meillä on känkkäränkkä jäänyt repeatilla soimaan... Tarhassa menee hyvin ja mummilassa menee hyvin, mutta äitin kanssa mennään perse edellä puuhun. Noin ihan suoraan sanottuna.

Eilen oli oikein oiva esimerkki siitä, kuinka voimakastahtoinen mun mussukka on. Ollaan Karstulassa mummin luona lomalla ja nukutaan kahdestaan parisängyssä - kotona nukutaan eri huoneissa. No, poikaa ei paljoa huvittanut alkaa nukkumaan, aivan jäätävä möyriminen ja huutaminen alkoi samontein. Siinä sitten minä vieressä yritin pidätellä aluksi naurua, oli se niin hulvatonta katsottavaa.... Mutta tunin jälkeen kirosin mielessäni Mikko Alatalon, valoisan kesän, hampaiden kasvatuksen ja kaiken mahdollisen.
 Nämä kerrassaan hurmaavat luonteenpiirteet, lyhyt pinna ja periksiantamattomuus, taitaa olla äidiltä perittyjä. Siinä me kaksi hyvin päättäväistä sitten pyörittiin pitkin pärisänkyä, Jimi meni karkuun ja minä yritin kalastaa peiton ja tyynyn kanssa. Mutta eipä tiennyt poika, että mama ei TODELLAKAAN aio luovuttaa ja niin päättyi tämäkin juttu onnellisesti - höyhensaarille.



Suurimmat kiistat meille tulee piirettyjen katselemisesta, valitettavasti. Kun yksin pyörittää huushollia, on todella kätevää saada yksi pikku apuri pois jaloista pyörimästä. Ei muuta kun Jimi syöttötuoliin, youtubesta autoja ja mama saa rauhassa siivota ja ripustaa pyykkejä. Tää on ollut kyllä suurin tekemäni VIRHE tähän asti ja nyt pitäisi koko päivän ajan saada ihmetellä autoja ja MÄÄ EN HALUA opettaa moista. Tästähän uhmatuhma saa kilarit, niin että Iittalat helisee astiakaapissa ja naapurit soittaa palokuntaan.

Oi uhma uhma, miksi olet niin tuhma? Voisitko mennä pois pliis.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesän bucket list

Tosiaan, mullahan on lomaa nyt kesällä, mutta mitään suuria suunnitelmia en oo tehnyt. Mutta haha, mäpä väsäilin tälläsen oman listan, että mitä mää haluaisin ja aion tehdä! En vielä kyllä tiedä millä ajalla (tai rahalla), mutta oonpahan ainakin suunnitellu.

  • Haluun tansseihin, tiiättekö? Sellasiin ihan kunnollisiin lavajuttuihin, mihin voi pukea kukallisen mekon.
  • Haluun päästä ajamaan avoautolla! Tää vaatiikin jo vähän enemmän miettimistä, kun en tunne ketään joka sellasen omistaa.
  • Haluun juhlia auringon laskusta auringon nousuun, vailla huolia ja murheita.
  • Haluun käydä marjassa ja syödä paljon mansikoita.
  • Haluun mökkeillä, tämähän toteutuu ihan varmasti!
  • Haluun polskia paljussa, kerta vuoteen ei oo vaan tarpeeks.
  • Haluun hypätä pommilla järveen, haha. 
  • Haluun kiipeilemään, käytiin työkavereiden kanssa Laajavuoressa seikkailupuistossa ja se oli ihan huippua. Sinne siis.
  • Haluun käydä kalassa. En tiiä siitä yhtään mitään.
  • Haluun ajaa kesäyönä autolla ikkunat auki ja nuuhkia ilmaa.
  • Haluun kokea aamukasteisen niityn ja kirmailla siellä.
  • Haluun nukkua paljon päikkäreitä ja maata rannalla.
  • Haluun lintsille.
Noni, nyt on mun lista valmis. Vielä pitää kysyä Jimiltä, että mitäs sää haluut tehä?