En enää edes muista milloin se alkoi. Aivan pikku hiljaa sitä kuitenkin alkoi kuulua ja välillä se sai leuat loksahtamaan auki. MITÄ, sanoiko se ton mulle?
Kokonaisia, usean sanan lauseita tulee jatkuvasti. Ehkä ihan ensimmäisiä taisi olla "mimi pois siitä" ja "meme pois siitä" eli Jimi pois siitä (yleensä syöttötuolista) ja mene pois siitä (kun seisot telkkarin edessä). Pian sieltä onkin tullut aikamoisia juttuja ja välillä kuuntelen silmät ihastuksesta loistaen, kuinka tuo pieni ihme tietää asioita mitä en ole kertonut.
Hauskimpia mieleen jääneitä:
-Jimiltä kysyttiin, että mitäs näit metsässä. "Kaahun" oli vastaus.
-Lattialla oli risu ja Jimi alkoi kiljua ja huutaa: "Kato äiti, tama on kaaarme!!" Jimillä jää välillä ä:ä pois ja se korvautuu a:lla.
-Kylvyn jälkeen kuivateltiin ja Jimi tutkikeli omaa rintaansa ja kysyi: "äiti, mika tama on?" Kerroin, että joo, se on nänni. Kuinka riemastuttavaa sitä olikin sitten hokea loppu viikko.
-Viime viikolla kaupassa kyselin, että mitäs ostetaan? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "paskaa". Jep jep. Tätä mä en kyllä ole opettanut.
Me jutellaan ihan normaaleja juttuja ja pienin askelin alkaa virheet puheessa korjaantua. Jimi osaa nyt sanoa oman nimensä, eikä aina ole mimi. Meloni ei ole enää mesonia. Josefiina-täti on valitettavasti vielä osina täti ja autossa vaaditaan saada kuunnella autokintonetta (eli ZZ Topin Rough boy biisiä, musikkivideossa on lentävä auto...). Jimi tykkää myös laulaa ja kulkeekin kotona jatkuvasti harjan ja rikkakihvelin (eli "kitavan" ja mikin) kanssa ja örisee roknnnrolllll. Sieltä tulee sitten suloisessa sekamelskassa hämähämähäkkiä, tuikituiki tähtöstä, Iron maidenia ja Lumiukkoa. Hassua. Iltaisin sängyssä Jimi luettelee olevansa äitin lakas, isin lakas, mummin lakas, papan lakas, tätin lakas...
Me käydään jo ihan keskusteluja yhdessä ja välillä Jimi opastaa äitiä kirjoja lukiessa - katso, tama on simpukka. Ja mä sanon, että vau niinpäs onkin, mistä tiesit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta mua ja jätä kommentti!