maanantai 30. maaliskuuta 2015

Hola

Terkut täältä Maspalomasista!

Lauantaina lähdettiin kotoa aamuyöllä yhden jälkeen ajelemaan kohti lentokenttää, jossa piti olla jo ennen aamu kuutta. Matkalla haetiin meidän seurueeseen vielä mun täti. Jimi oli ihan iloinen, vaikka unet jäivät vähän lyhyiksi.

Eniten mua jännitti lentäminen, sillä Jimillä ei ollut omaa paikkaa. Mutta tiedättekö mitä? Se meni aivan loistavasti, tyyppi nukahti mun syliin kesken nousun! Ainoastaan kuuden tunnin paikoillaan oleminen ja syöminen oli vähän haastavaa, mutta me selvittiin siitäkin. Kaikki (myös kanssa matkustajat koneessa ja bussissa) kehuivat, että kuinka tyytyväinen lapsi mulla on.

Kun päästiin hotellille ja löydettiin meidän huone, niin oli jo iltapäivä ja aivan kaamea nälkä. Syötiin ekaks pizzat ja sitten alettiin etsimään kauppaa, josta saataisiin meille aamiaiset seuraavalle päivälle. Me ei otettu aamiasta hotellista, koska meillä on oma keittiö. Ja viikoksi aamianen olis maksanu 200€. Pienen tutkailun ja keskustelun jälkeen löysimme kaupan, jossa paikalliset käyvät, vaikka kaikki vaan kehottivat menemään hotellin omaan markettiin... Mää vähän hullaannuin kaikista herkuista, juustoista, hedelmistä ja mehuista. Mun sisko hamstras Oreoita.... Mutta se tuli huomattua, että ilmeisesti täällä ei lapset syö purkkiruokia, kun kaikissa purkeissa oli suositukset 6-8 kuukautta. Ei me kyllä kotonakaan niitä erityisemmin syödä, joten kauppaan jäivät, liikkuessa ne olisi kyllä olleet kätevät. Jimi onkin täällä syönyt kaikkea mitä mekin, jokainen antaa omasta annoksestaan vähän. Ja kaikki on mennyt hyvin alas, ylläri.

Eilen vietettiinkin päivää rannalla! Ihan mukavat rajat tarttui jo siellä. Jimi nukkui suurimman osan ajasta rattaissa, mutta vois sitä riemua, kun herätessään näkin mun ostamat hiekkalelut ja meren. Iltapäivällä uitiin vielä vähän hotellin altaalla (vesi ei ole lämmitettyä ja ihan älyttömän kylmää) ja sen jälkeen lähdettiinkin vähän kaupoille. Tein yhden ostoksen, josta olen haaveillut jo kauan. Oon säästänyt tänne reissuun rahaa jo ikuisuuden ja halusin palkita itseni kovasta uurastuksesta. Laitan siitä kuvan instaan myöhemmin, meidät löytää sieltä nimellä @bigmamaslaura. Ja jos meidän loma fiilikset muuten kiinnostaa, niin kuvia on tullut laitettua sinne!

Täällä vasta aamu on valkenemassa ja muut nukkuu. Mää istun terassilla ja nautin viileydestä, täksi päiväksi on luvattu +28 astetta, joten me taidetaan lähteä vesipuistoon ja lintuja katselemaan. Ihanaa viikon aloitusta sinne kaikille, pus pus!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Huikentelevainen mutsi

Tää kevät on kyllä rankkaa aikaa. Oikeesti.

Oon keväisin levoton. Haluan mennä, tulla, lähteä. Riekkua kylillä, tanssia, valvoa aamuun asti ja olla huoleton. Näin käy joka vuosi, mutta tänä vuonna tää on ollut jotenkin paaaaljon pahempaa. Eikä tähän auta mikään. En vaan yksinkertaisesti oo pystynyt edes kirjoittamaan mistään, kun mieli on jossain ihan muualla.

Viime viikonloppuna Jimi oli mummilassa isänsä kanssa ja mulla oli sitä kauan kaivattua omaa aikaa. No teinkö mitään jännää? Kävin töissä, hieman juhlin aamuun asti ja olin kerrassaan hulvattomassa seurassa. Mutta ei se auttanut... Joten pakkasin laukut, sammutin kaikki valot, lukitsin oven ja kohta me mennään. Mulla alkoi juuri LOMA. Aamulla lähtee lento, menisipä aika vaan nopeammin.

Loppuun vielä pari kuvaa mun instasta, kamera on vain pölyntynyt koko kuukauden. Lomalla aion napsia teille kuvia sitten oikein olan takaa!


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Mikä Jimistä tulee isona?

Pientä poikaa kiinnostaa kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Meillä puretaan kaappeja, roskista, tyhjennetään lattiakaivoa tai astianpesukonetta; Jimi on varsin utelias ja ehtiväinen puolitoista vuotias.
 
Välillä on hauskaa heittää ilmoille ajatus siitä, että mikähän pojasta mahtaa tulla isona? Tässäpä tämän hetkisiä ajatuksia!
  • Putkimies
Vessanpönttö, lavuaari, kylppärin lattiakaivo - you name it. Kaikki missä vaan virtaa vesi, on hyvinkin kiinnostavaa ja valitettavasti kiellettyä. Vaikka onhan siinä ollut pokassa pitämistä, kun tyyppi on yllätetty juomasta vessanpöntöstä tai pesemästä käsiään siellä... Ja meidän lattiakaivo on kyllä toooosi siisti, kun Jimi hoitaa sen tyhjennyksen säännöllisesti. Voi yäk oikeesti!
  • Siivooja
Kun mä siivoon, Jimi auttaa. Hän heiluttaa imuria, pesee lattioita ja pyyhkii pölyjä omalla rätillä. Välillä täytyy pysähtyä osoittamaan äitille, että hei, tohon jäi jotain! Lakanoiden vaihtaminen ihan ihan huippua hommaa ja pyykkinarussa roikkuminen kerrassaan hulvatonta.
 
  • Auton korjaaja / Autoilija
Autot on meillä pop. Auto ja päristely on yleisimpiä juttuja mitä pienimies suustaan päästää. Meillä leikitään autoilla, ne kulkee mukana paikkaan kuin paikkaan ja välillä jopa kainalossa unillekkin asti. Jimi tietää myös, että jotkut autot sanovat piipaa ja sellaiset autot vasta upeita onkin! Jimi voisi viettää pitkiä aikoja ikkunasta autoja (varsinkin vilkkuvia sellaisia) katsellen.

 
  • Muusikko
Musiikki on ollut alusta asti "se juttu". Lauloin jo raskausaikana ja vieläkin iltaisin, jos uni ei meinaa tulla. Jimi ei osannut vielä kunnolla puhuakkaan, kun alkoi itse "laulamaan" kuullessaan musiikkia. Tällä hetkellä hän osaa sanoja tapaillen jo kaksi kappaletta: ihhahaa (mikähän sen oikea nimi on?) ja mun vakkari unilaulua heinillä härkien kaukalon. Musiikki on Jimille myöskin vähän "hypnotisoivaa", sillä kun hyvä biisi tulee, niin siihen keskitytään. Jimi soittaa isänsä kanssa aina kitaraa ja löytyyhän pojalta ihan oma mini-kitarakin. Hauska juttu tässä joku aika sitten: päiväkodissa oli ollut muskari, missä oli laulettu piiri pieni pyörii. Jimi oli alkanut kauheasti itkemään, syytä ei tiedetty. Mutta kun tultiin kotiin, soi telkkarissa Highway to hell ja Jimi istui syöttötuolissa jammaillen :D Me ei ihan hirveesti kuunnella lasten musiikkia, lähinnä muumejen lauluja tai lounatuulenlaulua. Raskaan musiikin tykkäämisen on poika tainnut periä isältään, mä oon enemmän reggae, disko, soul -linjoilla. Musiikkia meillä kuunnellaan paljon.
 
 
 
  • Kokki
Jimi tykkää kovasti myöskin sekotella kaikenlaisia liemiä omassa ämpärissään. Keittiön kaapista haetaan kattiloita ja kulhoja ja laatikoista kauhoja ja vispilöitä. Niillä valmistuu hyvät kiisselit! Syömisen lisäksi ruoalla voi tehdä taidetta lattialle, matolle ja pöydälle. Jimi tykkää myös katsoa, kun äiti laittaa ruokaa ja samalla leikkii ranskalaista kokkia hienolla ääntämyksellä ja amattisanastolla, siinä on naurussa pitelemistä!
 
Mitenkäs teillä?
 Tuleeko omasta lapsesta ja tulevaisuuden ammateista ajatuksia? Tää oli nyt vain tälläinen ajatusleikki, joten älkää ottako tosissanne!


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kevät ja kuulumiset

Eilen se taas näyttäytyi, ihana aurinko! Ulkona oli jo lämmintä ja sulaa asfalttia. Käytiin Jimin kanssa kävelyllä etsimässä pajunkissoja ja niitähän oli jo. Otin kamerankin mukaan, ihan vain huomatakseni, että muistikortti oli taas jäänyt koneeseen... Mulle käy aina näin.
 
 
Viime viikolla mulla olikin aamuvuoroja ja sen takia en oo jaksanut postailla. Viikonloppuna olin vapaalla, se vierähtikin kyläillessä. Lauantaina käytiin hoitamassa ostoksia, mun ystävän luona Niemisjärvellä ja illalla lähdin vielä ihan yllättäen Yön keikalle Peurunkaan. Yö ei valitettavasti kuulu mun lemppareihin, mutta olipahan reissu ja naurua riitti ihan aamu neljään asti!
 
 
Sunnuntaina lähdettiin sitten Jämsään mun kummitytön 2-vuotis päiville. Syötiin, leikitiin ja höpöteltiin, siitä oli kiva sunnuntai tehty. Päästiin kotiin vasta seiskan aikoihin illalla ja oltiin molemmat ihan poikki viikonlopusta. Onneks mulla on tällä viikolla viikoloppu töitä, niin en voi hankkia itselleni enää lisää väsymystä :D.
 
 
Tää viikko onkin ulkoilun lisäksi alkanut töillä ja päiväkodilla, kevät siivouksella ja tavaroiden karsimisella. Jos vain ehdin, niin varaan vielä vaikka viikoksi pöydän kirppikselle, toukokuussa sitten kirppistellään uudestaan. Huomenna ja torstaina olis taas vapaata, mitähän jännää silloin keksis?
 
Mukavaa kevään ja auringon odotusta!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Uhmaa

Tapahtui tässä taannoin yhdessä hyvinkin rauhallisessa kahvilassa (kunnes me tultiin):
Kaksi naista istuu ikkuna pöydässä keskustellen ja nauttien teetä, ihan rauhassa. Tunnelma on rauhallinen ja keskustella saa ihan normaalilla puhe-äänellä. Kunnes paikalle saapuu kaksi äitiä ja yksi uhmatuhma taapero.
Ryhmä uhmatuhma tilaa itsellensä eväät ja jää odottamaan. Mutta taapero ei jaksa odottaa paikoillaan, saati että tyytyisi olemaan hiljaa. Kiukku purkautuu kovilla kiljahduksilla ja huutamisella. Äiti kaivaa laukustaan paperia, mainoksen, kaulakorun, kuulokkeet, ajokortin ja vikana jopa puhelimen. Mikään ei kelpaa, mutta niitä ei saa ottaa poiskaan. Tavarat tipahtelevat tasaiseen tahtiin lattialle ja niitä noukitaan samaa vauhtia ylös. Puhelin lentää kaaressa.
Viereisen pöydän daamit kuuntelevat ja yrittävät jatkaa keskusteluaan. Toinen katsoo huvittuneena, toinen ärsyyntyneenä. Huvittuneella on ihan varmasti omia lapsia. Ärsyyntynyt sanoo jossain vaiheessa ihan suht äänekkäästi, että mulle ei muuten ikinä tuu sit vauvakuumetta. Äiti haluaisi vajota taaperonsa kanssa maan alle. Onneksi pian saapuu tilatut eväät ja taaperokin hiljenee, ainakin hetkeksi.
Eli näinpä, ei lapsettomat ehkä aina tajua, kuinka hankalaa on viihdyttää pientä tylsistynyttä uhmailijaa. En mäkään ennen tajunnut. Ja mulle ei ole vaihtoehto jäädä kotiin! Jimi on kulkenut mun mukana ihan joka paikassa aina ja tulee kulkemaan jatkossakin, silläkin uhalla, että pilaan jonkun halut lisääntymiseen. Että sori vaan. Tietty on paikkoja, johon en lasta veisi, esimerkiksi vähän hienommat ravintolat. Tai posliinikauppa.
Mä oon ainakin toistaiseksi ollut vielä niin uhkarohkea, että aina kauppareissulla me mennään leluosaston kautta. Käydään vähän kattelemassa ja leikkimässä ja sitten jatketaan matkaa. Toistaiseksi mitään ei ole vielä tapahtunut :D.

Mutta huomaan kyllä itsekkin, että jotenkin kummasti sitä on tullut vähän "kuuroksi" kaikelle kitinälle ja huutamiselle: sitä vaan jaksaa jotenkin kuunnella paremmin, kuin ennen omaa lasta. Onneksi yllä kerrottu kahvila-episodi ei ole meillä arkipäivää, ainakaan vielä. Mutta kokemus kyllä havahdutti, mitä sinä olet mieltä? Onko lapsilla "oikeus" näkyä ja kuulua julkisilla paikoilla? Onko aina kyse vain huonosta kasvatuksesta (tämä kun on usein kuulemma syynä kaikkeen) vai jostain muusta?


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Lomalle!

Me oltiin oltu koko viime vuosi varmaan tooooosi kilttejä Jimin kanssa, kun joulupukki toi meille matkan. Tässä lähiaikoina me otetaan suunta aurinkoon!


Matkakohde on niinkin eksoottinen, kuin Kanarian saaret ja Maspalomas. Aivan huippu paikka pienen taaperon kanssa; rantaa, merta, uima-altaita, vesipuisto, aurinko ja lämpöä. Juuri sitä mitä täällä loskan keskellä kaipaa.
Oon ollut aivan FIILIKSISSÄ tästä loma-hypetyksestä. Passit on hankittu, loma vaatteita kaivettu kaapista, töistä anottu vapaata ja matkalaukkukin odottaa jo pakkaamista. Koko alkuvuosi on säästetty rahaa reissuun ja vältetty ostamasta mitään turhuuksia. Vielä pitäisi löytää Jimille uikkarit, pähkäillä kuinka saadaan laktoositonta maitoa pakattua mukaan, jännittää ekaa lentoa lapsen kanssa, pohtia miten nukutaan ilman pinnasänkyä ja kaikkea muuta mukavaa. Mutta olisiko teillä vinkkejä meille?

Kaikista vahvin muisto omasta lapsuudesta, mikä lomailuun tulee, on Nivean aurinkorasvan tuoksu. Siitä tulee ihan loma mieleen. 27-vuoteen mennessä, olen käynyt Israelissa, Kanarian saarilla, Turkissa, Rhodoksella, Kreetalla, Espanjassa Barcelonassa, Saksassa Berliinissä ja tietysti Ruotsissa ja Eestissä. Jotkut kohteet on nähty jo kahdesti. Mutta mikään maailmanmatkaaja en kyllä kuvittele olevani jo monta paikkaa haluaisin vielä nähdä.
Saatiin Nivealta testiin heidän uutuuksiaan ja voi pojat että mää ootan, että pääsen sutimaan noita iholle! Oli pakko jo ottaa vähän varaslähtöä lomaan ja tuoksutella sitä ehtaa ja oikeaa Nivean aurinkorasvan aromia. Kerron sitten teille millaisia nämä uutudet ovat, ainakin vaikuttavat hyvin lupaavilta. Hyvä suoja, viilentävä vaikutus, helppo levittää.. Mitä muuta voisi toivoa? Sun, I´m coming!

Näitä uutuksia saa kaupoista huhtikuussa.