Nyt tulee avautuminen.
Mulla on ollu kurjat pari päivää... Olo on kipeä, varvas on kipeä (se varmaan murtui jouluna, kun potkasin sen sängyn jalkaan) ja parisuhde tökkii. Tulinkin Jimin kanssa jo kotiin, saadaan pitää välillä vähän hajurakoa. Tässä kämpässä kun on hurjat 48 neliötä ja lapsen saaminen vain tuplasi tavaran määrän. Tietysti myös vauva-arki on väsyttävää.
Jouluna sen päätin, tulevaisuudessa aion elää vain itselleni. Ja tietysti Jimille. Oon niin kyllästyny mielistelemään ja menemään muiden oikkujen ja halujen mukaan, joten haluan vihdoinkin toimia juuri niin kuin musta tuntuu. Vaikka oonkin vahva persoona, niin mulla on myös halu miellyttää muita ja saan aina huomata, että se ei kannata. Ensi vuonna haluan toteuttaa unelmiani ja päästä tavoitteisiini, nauttia elämästä!
 |
| Iloinen iloinen! |
Eilen onneksi mun ihana äitini halusi ottaa Jimin yökylään ja sain vihdoinkin nukkua ja viettää omaa aikaa ihan yksin. Katselin leffoja, söin liikaa suklaata, lakkailin kynsiä, nukuin kunnon unet. Aamusta aloitin kämpän raivaus operaation ja siihen vierähtikin tovi jos toinenkin, mutta nyt on puhdasta! Siivouksen jälkeen hain Jimin kotiin, vaikka äiti olisi mielellään pitänyt toisenkin yön. En kyllä kahta yötä halua olla pikkuisesta erossa <3 Ja kun Jimi näki mut, niin pieneltä pääsi oikein huokaus ja pieni hymykin tuli :)
Nyt makaan äksänä sohvalla, kynttilät palaa ja valot on poissa. On rauhallista ja hiljaista. Katselen työpaikka ilmoituksia, suunnittelen tulevaa, nautin tästä hetkestä ja siististä kodista. Kohta hiippailen nukkumaan.
Joskus on hyvä pitää välimatkaa ja olla yksin,
Rakkaudella Lola
Pienen vauvan ja uuden tilanteen kanssa kyllä nuppi kiristyy ihan alitajuisestikin.. Vaikkei sitä ees itse tajuaisi! Ja sillon on parisuhdekin koetuksella. Vaikken tietysti teidän tilanteesta mitään tiedäkään :)
VastaaPoistaMutta kovasti voimia <3
Kiitos Liisa <3 Se on kyllä totta, kun on koko ajan väsynyt niin järki ei luista ja päässä liikkuu tasan silmät. Meidän elämäntyyli oli niin erillainen ennen lasta, että sopeutuminen vaatii aikaa. Itellä se alko raskaustestistä, miehellä vasta pojan syntymästä. Ja tää ahtaus kyllä kiristää kenen pään vaan :D
PoistaJoo todellakin TÄYTYY välillä olla ilman toista osapuolta, mä odotan innolla kun isäntä lähtee helmikuun lopulla kavereittensa kans Amerikan reissulle ja me saadaan viettää puolitoista viikkoo mun pikkuisen rakkaan muruseni Viivin kanssa KAKSIN :)
VastaaPoistaMä en siis näköjään enää kaipaa aikaa ihan yksikseni mutta aikaa ilman puolisoa todellakin :D Ja tekee hyvää molemmille, myös teillä :) Jaksaa selvitellä niitä erimielisyyksiä ihan eri mielellä eikä tuu enää turhaa ylimäärästä vääntöä mistään typerästä..
Tsemppiä <3
-Anne-
Kiitos Anne <3 Kyllä se välimatka pistää ajattelemaan asioita. Kuulin joskus että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Nyt ymmärrän sen täysin!
PoistaPidähän sitten kivaa kun mies on reissussa, mullakin täällä hirvee siivous ja järkkäily käynnissä kun ukko ei oo sotkemassa :D