Mulla on ollut pitkästä aikaa ihan mun omaa aikaa (tulipa tyhmän kuulonen lause..). Vaikka en oo edes ajatellut että tällaista tarvitsen, niin nyt tajuan, että oon ollut niin tän tarpeessa. Vaikka en ole ollut töissä aikoihin, niin koko kesän oon töhöttänyt paikasta toiseen ja menoja on ollut vaikka muille jakaa. Myöskin viime viikojen aikana tapahtuneet asiat painavat takaraivossa. Koko kesään mahtuu ehkä 5 päivää, että en olisi lähtenyt yhtään mihinkään ja olisin viettänyt päivän täysin kotona.
Herra M lähti eilen puudelin kanssa maalle ja siksi olen saanut olla aivan yksin ja vain rauhoittua. Harmi vain, että mulla on vähän kipeä olo :( Koko eilisen päivän kolotti paikkoja ja en tehnyt oikeastaan mitään: katselin telkkaria, söin, nukuin ja lueskelin. Ainut hyvä asento oli kyljellään, sillä vauvan pää painaa johonkin hermoon mun ylämahassa ja siksi istuminen tekee tiukkaa. No, jospa hän suvaitsisi kääntyä pian...
Tänään ajattelin siivota koko kämpän (hieman hitaaseen tahtiin) ja raivata taas tavaraa pois. Ihanaa kun alkaa paikat tyhjenemään! Myöskin vauvan sängyn ajattelin laittaa kuntoon; nyt oon vaan kerrännyt sen täyteen kaikkea tavaraa. Kohtahan pikkuinen voi jo olla täällä ja mammalla on kaikki ihan kesken. Tänään tunsin ekaa kertaa (niin että tajusin) vauvan hikan. Mietin, että ompas hassua, kun hän noin paljon hytkyy, kunnes tajusin, että hikkahan se on. Oli kyllä kummallista.
Kivaa viikon alkua kaikille!
Rakkaudella Lola
Oma aika on ihanaa ja tärkeää. Nauti siitä ja kaikkea hyvää viimeisiin valmisteluihin :)
VastaaPoistaYritän nauttia, välillä on hankalaa kun ei kaikkea voi tehdä, mutta yritys on kyllä kova! Tuu joku päivä Nean kanssa kyläilemään meillä!
Poista