Sisustus kukkasia

Aikaisemmin etsimme herra M:n kanssa uutta asuntoa, mutta päätimmekin lyödä hynttyyt yhteen ja tyytyä minun tämän hetkiseen kämppääni. Ei kai se lapsi heti omaa huonetta tarvitse?

 

Tämä muutto onkin ollut sitten oikein sisustuksellinen riemuvoitto, uaah. Kun itse on harkinnut jokaisen kotinsa yksityiskohdan ja tavaran tarkkaan, 3 vuotta kerrännyt erillaisia esineitä, käyttänyt tuhansia tunteja kierrellen kirppareita, voi olla hivenen turhauttavaa yrittää sovittaa tähän kaikkeen poikamiesboksin tavaroita. Tyylimme eroaa aika räikeästi toisistaan, kotini on naisellinen ja herra M keräilee kuolleiden eläinten luita ja kaikkea muuta sellaista kivaa. Tällä hetkellä kylmiä väreitä aiheuttaa poronsarvista tehty kynttelikkö (tämän kanssa voin vielä juuri ja juuri selvitä), hologrammitaulu jonka aiheena on susi (mauton!!!) ja kaiken huippuna täytetty näätä (OMG!!).

 

Siskoni ihmetteli miten sallin moisten tavaroiden läsnäolon kodissani. Olen tullut siihen tulokseen, että kun rakastaa toista, niin täytyy antaa vain periksi toisen asioille. Minulle periksi antaminen ja omasta luopuminen on aina ollut jotenkin todella vaikeaa. Mutta koska elämässä ei aina saa mitä tilaa, niin on munkin aika oppia se. Ja koska herra M on ehdottomasti sen arvoinen ja kämppäni on pian hänenkin kotinsa, voin asustella yhden näädän kanssa. Haluaisin kyllä keksiä sille jonkun nimen :D

 

Tähän menessä tarina näädästä on herättänyt hilpeyttä ystävissäni ja toivottavasti se jaksaa naurattaa residenssimme vieraita tulevaisuudessakin...

 

Rakkaudella Lola