keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Työmutsi vs. Kotimutsi

Voi että voi ihmistä ärsyttää!!!
Yks kaveri oli jakanut facessa tämän (linkki) tekstin ja perässä oli hänen mielipiteensä siitä, että kuinka pienet joutuu kärsimään yms. Ymmärrän ihan täysin tekstin pointin ja kaverini ajatuksen, onhan se päiväkoti-elämä varmasti rankkaa lapselle. Keskustelu ajautui kuitenkin (munkin osalta) nopeasti työmutsit vastaan kotimutsit asetelmaan. Ylläri.
 
Kotimutsit hehkutti, kuinka ihanaa olla kotona ja että kulkisivat vaikka alasti kadulla (rahan puutteen takia), kunhan saa vain olla lapsen kanssa kotona. Kaikissa asioissa voi säästää, toitotti kotimutsi. Mitäs ootte ottaneet niin suuret lainat, huikkasi vielä perään.
Työmutsien kanta oli puolusteleva, no mutta kun no mutta kun ei oo varaa olla kotona ja ja ja seinät kaatuu niskaan. Monet olivat asian suhteen myös sitä mieltä, että pakkohan sitä töissä on olla! Kotimutsi sanoi, että kyllä tää kotona oleminen on niin rankkaa, että työmutsit haluu vaan töihin lepäämään. Tai ette ole valmiita tinkimään elintasostanne.
 
Tämän semi yh-mutsin oli pakko heittää oma lusikkansa soppaan jo heti alkuun. Mä en vaan voi käsittää, että missä laalaa-maassa nää kotimutsit oikein elää? Argumentti "kyllä kaikilla on varaa jäädä kotiin lasten kanssa" saa mut näkemään punaista ja verenpaineen nousemaan nollasta sataan.
Ensinnäkin, kaikilla ei ole hyvätuloista tai edes keskituloista puolisoa. On ihan perheitä, missä molemmat "joutuvat" käymään töissä. Ja toiseksi, kun kaikessa voi kerta säästää... Ai syömällä joka päivä makaronia ja kaurapuuroa?? Tai laittamalla laskut ulosoton kautta?

 
On oikeesti asioita, missä voi säästää. Mäkin olen siihen pystynyt, sillä ostin säästöilläni astianpesukoneen. Mutta jos lapsia on useempia, aikuisia on useempia, niin miten se toinen niistä voi aina vuodesta toiseen olla vaan kotona?? Kun kaikki on nykyään niin saakelin kallista.
OK, asuntolaina on valinta. Toimiva auto on valinta. Lämmin koti on valinta. Hyvä ruoka on valinta. Ainakin henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, en haluaisi menettää mun kämpää ja syöttää huonoa ruokaa lapselleni, vain sen takia, että voin päteä muille olevani kotiäiti. Koska esimerkiksi mulla ei ole mahdollisuutta olla lapsen kanssa kotona. En mitenkään pystyisi maksamaan meidän kahden elämistä kh-tuella. Ja tämä ei nyt tarkoita, etteikö joku muu (varsinkin sellainen jolla on mies) siinä onnistuisi.

Mulle se oma rakas lapsikin on ollut valinta. Valinta jota en ole koskaan katunut. Valinta, joka on tuonut valtavasti vastuuta. Mulle on todella tärkeää, että pystyn meidät elättämään, haluan tarjota lapselleni vain parasta. En ehkä ole aina paikalla, kun Jimi oppii uusia asioita tai jotain sattuu. Tähän asti on onneksi aina joku läheinen ollut tukena ja turvana, mummi tai isi.

Ihan  varmasti jokainen vanhempi haluaisi olla lapsen kanssa kotona, minä ainakin uskon niin. Mutta jos joku vielä sanoo, että kotiäitiys on rankaa, niin kokeilkaapa välillä niitä työmutsin kenkiä jalkaan. Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että vuorotyö + kaikki muu aika lapsen kanssa kahdestaan + yksin pyörität koko huushollia. Jep jep, rankkaa on. Ja valintahan se tämäkin! Lähdenkin tästä kohta töihin "lepäämään".

Ps. Joko kerroin? Jimi lähtee päiväkotiin.

12 kommenttia:

  1. Tuo vertailu tai vastakkainastettelu on kyllä ihan hanurista! Kotiäitiys ei vaan ole kaikille mahdollinen valinta, sillä jos rahaa ei ole niin sitä ei ole. Itse pohdin myös töihin paluuta ja juuri julkaisin aiheesta tekstin: http://mutsimatskua.blogspot.fi/2015/01/kotiaiti-vs-uraputkimutsi.html , vaikka näkökulma onkin aivan eri. Minulla töihin paluu koittaa viimeistään elokuussa, vaikka vähän jo haaveilen (huonona äitinä...) töihin paluusta... Tsemppiä teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kun tilanteita on erilaisia, niin ei pitäis yleistää. Kävin lukee sun tekstin, hyvä postaus! Kyllä ne asiat aina järjestyy ja lapsetkin sopeutuu nopeasti uusiin kuvioihin :) Kiitos tsempeistä ♥

      Poista
  2. Arne ollut perhepäivähoidossa 1v 9kk saakka ja ihan normaali lapsi siitä on tullut. Ennenkaikkea se on saanut ikäistään seuraa, kun lähipiirissä ei noita pikkumuksuja juurikaan ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa vähän sama juttu myös, Jimi kaipaa jo seuraa muista lapsista. Tai näin ainakin luulen :D Kun me aikuiset ei taideta olla enää niin viihdyttäviä...

      Poista
  3. Mä oon menny töihin kun poika oli 10kk (nyt 1.7v) juurikin rahan takia. Teen vuorotyötä ja oon oppisopimuksella. Poika on perhepäivähoidossa koska miehelläni on päivätyö. Yhtäkään päivää poika ei hoitoon ole jäänyt itkien tai muutenkaan koskaan käyttäytynyt sen erikoisemmin kun muutkaan ikäisensä lapset. Sekä tykkää olla hoidossa ja viihtyy siellä.Musta kaikilla on oikeus omaan valintaan laittaako lapsen jo heti hoitoon ja lähtee töihin tai sitten onko kotona sen kolme vuotta, ihan sama!! Mutta se just kun
    kaikki ei pysty arvostaa toisten päätöstä eikä nää että toisilla tilanteet on erillaisia. Musta tää oli hieno kirjotus ja voin samastuu hyvinki :) stemppiä arkeen teille! -Siru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Kaikkien tilanteet on erilaisia! Kiitos ja tsempit sinnekkin Siru ♥

      Poista
  4. Silkkaa faktaa. Töissä on kivaa, töissä saa syödä ja juoda kahvit rauhassa. Kotona on kivaa, kenen pyrstö ja pää kestää. Mutta jokainen voi miettiä aikaa ennen esikoista mitä teki työpäivän jälkeen? Nyt työssäkäyvänä ensin paahdan seittemästä kolmeen töissä ja sit kotirallia kahdeksaan yhdeksään saakka. Kuvitelkaas missä 1 v roikkuu kun on ollut päivän äitistä erossa... Jepjep 12 kg kainalossa kokkailut, pyykit, siivoomiset. Vaan onpahan hyvä näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä töissä ei kyllä oo ikinä rauhallista :D 7 tuntia tulee kirmailtua hiki hatussa! Mutta en kyllä osais kuvitella tekeväni muuta.

      Joo, meillä kanssa on yksi takiainen lahkeessa kiinni ;)

      Poista
  5. Itse yksinhuoltajana, sen virallisessa merkityksessä, pystyin kyllä olemaan kotona melkein 3 vuotta, ilman sossua tms., ihan sillä 350e:n kotihoidontuella. Ja voin sanoa, että selittelyä ihan kaikki, miksi sitä ei voisi rahallisesti pärjätä. Eikä ollut laadukkaasta ruuasta pulaa, kun osaa vaan suunnitella etukäteen ja syödä kausituotteita -> syksyisin ja keväisin metsään hakemaan sitä ilmasta KUNNON safkaa ja pakastimet pullolleen. Samoin syksyllä kannattaa ostaa suuria määriä juureksia yms. jotka ovat miltei ilmaisia ja pakastaa niitä. Todella hyviä vaatteita saa kirppiksiltä, ei voi olla siitäkään kiinni.
    Totta on, että ei voi olla varaa autoon, jos elää kotihoidontuella, mutta minusta se onkin ensimmäinen asia josta kannattaa säästää.
    Se, että vinkuu ettei ole rahallisesti mahdollisuutta jäädä kotia lapsen kanssa on silkkaa kermaperseilyä.

    Mutta ei se lapsi oikeasti päiväkotiin kuole! Oma lapsi on saanut niin paljon päiväkodista, että en kadu sitä koskaan :) sen vain tietää koska aika on sopiva sille omalle nupulle, tai itselle. Eikä se ole mitenkään huono ratkaisu siinä vaiheessa!

    Tsemppiä päiväkodin aloitukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten maksoit asumisen tosta? Kun esim. minä saisin vaan ja ainoastaan ton kh-tuen, lapsi lisän ja mini elarit, eli noin 600€ kk. Mihinkään muihin tukiin en oo oikeutettu, en sossun enkä kelan.

      Mullakin iski ihan ekaa kertaa inspis ja meidän pakastin on pullollaan mustikoita ja puolukoita, kiisseliä väsään joka viikko ja sillon tällön vispipuuroa :) Ja kausi ruokaa täälläkin, itse kun oon kokki, niin syödään itse tehtyjä ruokia ja harvemmin mitään valmiita.
      Ja aiemminkin oon täällä kertonu, että lähes kaikki Jimin vaatteet on kirppareilta hankittuja, nyt talveksi oon ostanut ulkovaatteet uusina, ihan ekaa kertaa! Ja oon ainakin ite viime aikoina huomannu, että pojille ei meinaa löytyä enää Jimin koossa käytettyjä, oisko ne sitten jo niin kuluneita vilkkailla taaperoilla? Myöskin mun asunto on sisustettu kirpparilta hankituilla tavaroilla, ruokapöytä taitaa olla ainut uutena ostettu :) Kirpparit on mulle harrastus ja vähintään kerran viikkoon tulee käytyä!

      Oon viime aikoina tässä huomannu, että Jimi kaipaa jo leikkikaveria muista lapsista. On nimittäin kovin touhukas lapsi! Meillä ei pysy pyykkitelinekkään pystyssä, kun siihen pitää heti kiivetä :D

      Kiitos kommentista!

      Poista
  6. tuo 600e kuulostaa todella pieneltä summalta jos ajatellaan jyväskylän vuokratasoa.
    Ei välttämättä tuolla summalla saisi kaksiota vuokrattua tai ehkä kauempaa keskustasta.
    Sihen viellä kaikki perus tarpeet kuten ruoka,vaatteet ja maksaa laskut.
    Ei varmasti jäisi ylimäräistä rahaa mihinkään.

    VastaaPoista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!