lauantai 8. helmikuuta 2014

Potentiaali

Oon aina tykännyt hyvän fiiliksen musiikista. Mulle tärkeintä on aina ne lyriikat ja biisin sanoma, monesti tulee mieleen joistakin biiseistä oma elämä.
 
Syksyllä jäin Jimin kanssa kolmeksi viikoksi kahdestaan, Jimi oli vasta kaksi viikkoa vanha silloin. Se oli aika rankka kokemus, kun sektiosta oli kulunut vain hetki ja opettelet vasta äitinä oloa. Syytä tähän en valitettavasti voi kirjoittaa, se on Herra M:n oma asia. Mutta ostin silloin itselleni autoon Jukka Pojan kokoelma levyn ja siellä oli biisejä (joita kyllä oon aikasemminkin kuunnellu, fanitan Jukka Poikaa) jotka kolahti tosi kovaa. Nyt kun erosin, niin yksi biisi oli aivan kuin mun entisestä elämästä. Haluun jakaa sen teillekkin.
 
 
Koko raskausajan pelkäsin ihan älyttömästi, että jään Jimin kanssa kahdestaan ja mun lapsi joutuu kasvamaan ilman isää. Tiesin kyllä, että Herra M ei varmasti hylkäisi ikinä omaa lastaan ja onhan se tässä jo nähty, että Jimi on hänelle kaikista tärkein asia koko maailmassa! Itse kun on yksihuoltaja äidin lapsi, niin se oli mun mielestä kaikista kauheinta mitä vois tapahtua. En osaa perustella tätä mitenkään... Mutta näin ajattelin, halusin kokonaisen perheen hinnalla millä hyvänsä. Pidin parisuhteesta kiinni kynsin ja hampain, mutta kun ei toimi niin ei vaan toimi. Nyt kun se mun "pahin pelko" on oikeasti tapahtunut, niin mietin, että mitä oikein pelkäsin? Mun olo on niin vapautunut, ei tarvii enää murehtia ja pelätä! Sisällä on niin helpottunut olo, ihan fyysisestikkin huomaan muutoksen itsessäni.
 
Nyt on aika kasvaa ja uudistua. Sen tiedän, että mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukin, niin selviän siitä kyllä. Selvisinhän tästäkin.
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
Rakkaudella Lola


6 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! <3 Eka kerta kun kommentoin kenellekkään vaikka paljon tuleekin lueskeltua. Toisesta blogista löysin tämän sinun, juuri kun olin miettiny että olis kiva seurailla jonkun toisen syyskuussa syntyneen vaavin menoja. Mulla on kanssa siis syyskuussa syntynyt pikku mies, ihan paria päivää nuorempi kuin teidän Jimi. Oli tosi hauska huomata paljon muutakin yhteistä, mulle tehtiin kans sektio, ja ittelle se oli aika kova pala purtavaks. Auttaa ittellä asian käsittelyssä lukea toisten kokemuksista. En myöskään oo mikään kotihiiri, eli täälläkin ollaan aika paljon menokelkassa. Pääpointti nyt kummiskin oli että tosi kiva lukea teidän elämästä, kiitos kun siitä viitit jakaa ja sussa tosiaan on potentiaalia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kommentti <3 Vitsit miten iloseksi tulin!!

      Sektio ja synnytys ylipäätänsä oli kyllä aikamoinen shokki, tiedän just mitä tarkotat! Mulla ainakin oli tosi huono fiilis, kun olo oli niin kädetön ne ekat päivät... Mutta siitäkin selvittiin :)

      Kotona oleilu on kyllä niin poorinkia, mulla on pakko olla aina jotain hommaa etten tylsisty. Ja Jimi pitää huolen, että hommaa riittää ;) Onko teillä alettu jo kääntyilemään miten? Täällä on yritys ainakin jo kova, toteutus ei vielä :D

      Ihanaa kun kommentoit, kiitos siitä <3

      Poista
    2. Kiva että ilostutin, on sitten vastavuoroista :D Tuli eilen hoppu kirjottaa loppuun kun poitsu heräsi päikkäreiltä.

      Täälläkään ei oo vielä käännytty vaikka rahkeet kyllä olis, tuntuu että jos yrittää houkutella vaikka jollain lelulla niin ei varppina liiku mihinkään, pikku jääräpää :D Meillä poju pääsee keittiön lattialla itte liikkumaan kun ottaa sukat jalasta, siitä on kyllä aika riemuissaan. Ja täällä tehhään kans jo hampaita ja päikkäreitten kans ollu välistä taistelua kun aikasemmin tuntu olevan niin selkeä rytmi. Jelppii kun lukee ettei olla yksin näitten vaiheitten kanssa :)

      Sen unohtiin eilen kirjottaa että Jimi on kyllä niin hurmaava nappisilmineen, söpöläinen :) ja oon aika kade kun siellä saadaan jo varpaat suuhun, hih ;)

      Poista
    3. Voi kiitos, Jimillä on kyllä niin söpöt silmät. Vaikka oonkin vähän puolueellinen :D

      Tuo rytmien muuttuminen ja päikkäri hommat on kyllä tosi ahistavaa välillä :/ Meillä ainakin Jimi menee sitten niin yliväsyneeksi, että kellään ei oo kivaa! Ja kuitenkaan ei halua nukkua, huoh. Viimeks eilen hirveä huuto konsertti, joka kesti tunnin kunnes vihdoin sammahti. Mutta onneks ne uudet rutiinit tulee nopeesti, kun vaan ite pysyis mukana tässä hommassa :D

      Miten teillä nukutaan yöt? Ootteko jo paljon syöneet soseita ja onko tullut mitään vaivoja? Täällä ainakin parsakaali ei oo sopinu.

      Jimin kun laittaa mahalleen, niin tartuu käsillä kiinni ja potkii hirveesti, mutta liike on minimaalista. Täytyy testa ilman sukkia! Ja varpaat suussa on kyllä hauska, paitsi kun sukat on koko ajan märät..

      Toivottavasti teilläkin (ja meilläkin!) tulis kohta nuo hampaat läpi. Jimi on jo kohta 2 kk tehnyt niitä! Välillä tulee hirveet raivarit niistäkin :D

      Poista
  2. Vauvan elämä on kyllä välillä melekosta :D vaiheesta toiseen. Meillä on yöt nukuttu hyvin, muutaman kerran herää syömään mutta jatkaa sitten unia. Välistä on tunniksi esim jääny puuhaileen ja välillä on myös justiinsa nuita itkukohtauksia. Ne ajottuu kumminkin iltaan, kerran ollaan yöllä saatu valvoa. Vieläkö Jimi herää monesti yöllä syömään?

    Soseita ollaan syöty nyt viikko, perunaa ja porkkanaa ja sitten bataattia. Vaivoitta ollaan vielä päästy. Tuliko Jimillä sitten masu kipeeks parsakaalista vai mistä huomasit?

    Märät sukat ei kuulosta ihan niin hyvältä kuin uudet taidot muuten ;) Hampaitten tekoon tsemppiä tarvitaan molemmin puolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä vaiheessa Jimi nukku jo yli kuukauden niin, että heräs vaan kerran. Nyt on herätty 2-5 kertaa yössä ja aloin aina ekaks antamaan tuttia ja jos siitä ei ollu apua, niin sitten maitoa. Nyt on jo viikon herännyt kahdesti yössä ja yritän saada sen yhteen heräämiseen. Ens viikolla alotellaan puuron maistelu, jännä nähdä miten se vaikuttaa. Aamulla herää virkeänä 5-7 aikaan, harmi että en ite oo sillon vielä niin virkeänä :D

      Joo, parsakaalista ja kukkakaalista meni Jimillä maha kovalle, mutta oon antanu aina välillä pari lusikallista luumua ja se on auttanu!

      Ja perjantaina täällä käännyttiin. Se on menoa nyt, koko ajan pyörähdellään lattialla :D Tajusin tänään, että vähänkö lapset kasvaa nopeesti, kuukauden päästä varmaan jo ryömitään :')

      Poista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!