torstai 5. maaliskuuta 2015

Uhmaa

Tapahtui tässä taannoin yhdessä hyvinkin rauhallisessa kahvilassa (kunnes me tultiin):
Kaksi naista istuu ikkuna pöydässä keskustellen ja nauttien teetä, ihan rauhassa. Tunnelma on rauhallinen ja keskustella saa ihan normaalilla puhe-äänellä. Kunnes paikalle saapuu kaksi äitiä ja yksi uhmatuhma taapero.
Ryhmä uhmatuhma tilaa itsellensä eväät ja jää odottamaan. Mutta taapero ei jaksa odottaa paikoillaan, saati että tyytyisi olemaan hiljaa. Kiukku purkautuu kovilla kiljahduksilla ja huutamisella. Äiti kaivaa laukustaan paperia, mainoksen, kaulakorun, kuulokkeet, ajokortin ja vikana jopa puhelimen. Mikään ei kelpaa, mutta niitä ei saa ottaa poiskaan. Tavarat tipahtelevat tasaiseen tahtiin lattialle ja niitä noukitaan samaa vauhtia ylös. Puhelin lentää kaaressa.
Viereisen pöydän daamit kuuntelevat ja yrittävät jatkaa keskusteluaan. Toinen katsoo huvittuneena, toinen ärsyyntyneenä. Huvittuneella on ihan varmasti omia lapsia. Ärsyyntynyt sanoo jossain vaiheessa ihan suht äänekkäästi, että mulle ei muuten ikinä tuu sit vauvakuumetta. Äiti haluaisi vajota taaperonsa kanssa maan alle. Onneksi pian saapuu tilatut eväät ja taaperokin hiljenee, ainakin hetkeksi.
Eli näinpä, ei lapsettomat ehkä aina tajua, kuinka hankalaa on viihdyttää pientä tylsistynyttä uhmailijaa. En mäkään ennen tajunnut. Ja mulle ei ole vaihtoehto jäädä kotiin! Jimi on kulkenut mun mukana ihan joka paikassa aina ja tulee kulkemaan jatkossakin, silläkin uhalla, että pilaan jonkun halut lisääntymiseen. Että sori vaan. Tietty on paikkoja, johon en lasta veisi, esimerkiksi vähän hienommat ravintolat. Tai posliinikauppa.
Mä oon ainakin toistaiseksi ollut vielä niin uhkarohkea, että aina kauppareissulla me mennään leluosaston kautta. Käydään vähän kattelemassa ja leikkimässä ja sitten jatketaan matkaa. Toistaiseksi mitään ei ole vielä tapahtunut :D.

Mutta huomaan kyllä itsekkin, että jotenkin kummasti sitä on tullut vähän "kuuroksi" kaikelle kitinälle ja huutamiselle: sitä vaan jaksaa jotenkin kuunnella paremmin, kuin ennen omaa lasta. Onneksi yllä kerrottu kahvila-episodi ei ole meillä arkipäivää, ainakaan vielä. Mutta kokemus kyllä havahdutti, mitä sinä olet mieltä? Onko lapsilla "oikeus" näkyä ja kuulua julkisilla paikoilla? Onko aina kyse vain huonosta kasvatuksesta (tämä kun on usein kuulemma syynä kaikkeen) vai jostain muusta?


3 kommenttia:

  1. Kyllä minä ymmärrän vaikka itsellä ei ole lapsia että yksinhuoltaja joutuu ottamaan lapsen aina mukaan kun ei niin pientä lasta voi yksinkään jättää kotiin jos ei ole hoitoapua saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun mulla on vapaata, niin en halua tai raaski viedä Jimiä hoitoon :/

      Poista
  2. Laura moi moi!
    Blogissani on sinulle huipputärkeä haaste! Käy tsekkaamassa!
    Terveisin Virpi
    http://katriinanpuhdistus.blogspot.fi

    VastaaPoista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!