perjantai 10. lokakuuta 2014

Onko itkeminen trendikästä?

Mää itken harvoin. Vain silloin kun olen todella surullinen, väsynyt, kipeä, pettynyt, u know. Mulle on jotenkin iskostunut sellainen ajatus, että itkeminen on heikkouden näyttämistä. Nielen kyyneleeni vaikka hammasta purren, mutta en itke. Oikeastaan vain perheeni ja läheisimmät ystäväni (eikä edes kaikki!) on nähneet mun itkevän.
 
Nythän tulee telkkarista Vain Elämää, kaikki on varmaan kuulleet siitä. Artistit esittävät toistensa kappaleita, eläytyvät, nauttivat ja itkeä vollottavat oikein porukalla. Yhyhyyy, sun esitys oli niin hyvä. Byääh, tää anto tälle biisille ihan uuden merkityksen. Ja niin edelleen. Ei siinä, tykkään kyllä ohjelmasta ja katson sitä, mutta itkenyt en oo vielä kertaakaan. Muutaman kerran nieleskelin.
 
Mutta kaikista hauskin ilmiö, mitä olen nyt huomannut, on tapahtunut Facebookissa. Viime perjantaina näin 26 tilapäivitystä koskien Vain Elämää-sarjaa, viiniä ja herkkuja, sekä itkemistä ja NESSUJA. Ihan oikeesti, melkein jokaisessa oli kommentti perässä, että onhan nessut valmiina? Siis mikä juttu tää nyt on? Joka perjantai istutaan nessut kainalossa vollottamassa telkkarin ääressä. Ei se nyt niiin hyvä ohjelma oo, vai onko? Enkö mää vaan tajua?
Kaikki päivittäjät tais kyllä olla naisia, mutta myös muutama mies on yllättänyt mut ohjelman suhteen. Jotenkin oon vaan aatellu, että toi on jotenkin naisille suunnattu ohjelma... Mutta kyllä sitä kaikki katsoo, sukupuolesta riippumatta. Yksi äijäkaveri sai melkein silmät tippumaan päästä ja leuan loksahtamaan, kun kysyin, että ootkos kattonut ja sieltä tuli tiukka analyysi jakson biiseistä ja artisteista. Tiesi enemmän kuin minä koko konseptista!

 
 
Onko tää Vain Elämää + itkeminen nyt vaan todella trendikästä?

Ja muihin asioihin! Jimi on isillä yökyläilemässä, lähti sinne jo eilen, kun mulla on aikaisia aamuvuoroja. Poden täällä todella todella kovia tunnontuskia, kun mua väsyttää ja olis kerrakin aikaa siivota rauhassa, mutta en vaan jaksa. Röhnötän sängyssä villasukat jalassa ja mukillinen glögiä käpälissä. Huomenna 5/5 töitä ja sitten saadaankin taas kaksi päivää puuhastella rakkaan kanssa! Käytiin siellä lääkärissäkin ja korvissa ei ole mitään vikaa, äidin korvien välissä kylläkin, hehe. Hampaita tulee ja se on varmaankin syynä kiukkuun, ainakin toivon niin... Ja kuinka siistiä, tiiättekö niitä puisia tikkuja, millä tökitään suuhun, kun katsellaan kurkkua yms.? Meidän lääkärillä oli sellasia muovisia ja värikkäitä ja NIISSÄ OLI TUTTI FRUTTIN MAKU! Jaksan innostua tälläsistä :D

Kivaa viikonloppua kaikille! Jään nyt oottamaan sitä Vain Elämää ja järisyttäviä tunteita. Ostin nessujakin varuilta.

10 kommenttia:

  1. Mä ainakin itken todella harvoin, en edes silloin kun se helpottaisi oloa ja perinteisen suomalaisen miehen tapaan (??!! :D) kiusaannun jos joku rupeaa itkemään seurassani, poislukien tietenkin pienet lapset. Ja tuota ohjelmaa en vaan kestä, kiusaannun valtavasti siitäkin. Menin kattoo sen Loirin hehkutetun ja ihkutetun Armon ja aaaargh, kauhea myötähäpeä. En voi sille mitään, oon tämmönen mölö juntti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku muu itkee, niin että nään, niin sillon mua kyllä muuten alkaa itkettämään! Jotenkin itken yleensä ihan yksin jos itkettää :D Joo, on hehkutettu vaikka ja mitä, mutta ne ei oo kyllä ollu mun lemppareita..

      Poista
  2. Mä oon erimieltä sun kanssa tästä, itkeminen ei todellakaan ole heikkouden merkki vaan mielestäni yksi rohkeimmista asioista mitä ihminen voi julkisesti tehdä. Julkisisesti itkeminen vaatii rohkeutta, se ei ole heikkouden merkki. Itku kuuluu ihmisen elämään, niin hyvässä kuin pahassa :) Mä olen nykyään kovinkin herkkis, itken vähän milloin mistäkin.. :D Mutta ei se vaarallista oo, se on elämää :)

    Mutta tota vain elämää juttua en kyllä ymmärrä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on jotenkin ehkä iskostunut sellanen ajatus itkemisestä, kun lapsen itkin kaikkia asioita ja mulle aina sanottiin, että älä viitti itkeä, että se olis heikkoutta. Oon myöskin ollut aina vähän ulkopuolinen kaikissa porukoissa ja kiusattukkin, joten oon luonut itelleni tälläsen kuoren, että heikkoutta ei näytetä! Ja siksi ei tuu itku niin herkästi.. Raskausaikana kyllä itkin jopa mainoksille :D Mutta kyllähän se totta on, että itku on osa elämää, niin hyvässä kuin pahassa :)

      Vain elämää ja nessut, ei auennu tälläkään vielä tälläkään viikolla paketti.

      Poista
    2. Hei ja nyt tulikin muuten vielä mieleen, että ei meillä kotona itketty melkein koskaan! Muistan että olisin nähny mun äidin itkevän ihan muutaman kerran, ehkä siitäkin tää itku homma.

      Poista
  3. Mä oon itkuherkkä. En tosin suunnittele sitä etukäteen, en istuisi kattomaan MITÄÄN telkkaohjelmaa ja varaisi sitä varten paketin nessuja.
    Vaikka jostain jutuista tiiänkin, että tulen itkemään.
    Välillä toivoisin, että itku pysyisi hallinnassa paremmin. Koska esimerkiksi mun itteni on vaikea suhtautua itkevään ihmiseen, ellei se nyt ole oma lapsi tai mies. Mutta joo, itken ilosta, surusta, helpotuksesta, herkistä jutuista,, vaikka yritänkin olla joku kovis=D ihan lälläri oon=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä määkin oon lälläri! Mutta itken vaan läheisten seurassa. Ei itkettäny tänäänkään Vain elämää, nessutkin pääty vessaan, kun unohdin sitten ostaa vessapaperia :D Ainoastaan eläinelokuvat (ja jotkut muutkin) itkettää mua, niisä on jotain niin ♥ Esim Hakiko (kirjotetaanko sitä ees noin?) oli kyllä sellanen leffa, että hanat auki!

      Poista
    2. Hachiko!! Joo se ketä kattoo itkemättä, sillä ei ole sydäntä!:D
      -cindderella

      Poista
  4. Mä taas itken usein, niin surusta kun ilostakin. Oon tosi herkkä ja kyynelehdin millon mistäkin. Puhumattakaan raskaushormooneissani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No raskaana mäkin vollottelin! Ja välillä muutenkin, mutta vain yksin tai perheen seurassa, mua jotenkin hävettää itkeminen. En kyllä oo ees varma, että oonko nähny sun ikinä itkevän? Oon varmaan joskus koulussa..

      Poista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!