maanantai 11. marraskuuta 2013

Pömpön sulatus talkoot

Kohta on kulunut jo kaksi kuukautta synnytyksestä ja muistoksi siitä jäi reilu 20 cm pitkä arpi. Ja ihana vauva tietty.
 
Tiesin kyllä, että maha ei palaudu ihan hetkessä entiselleen, mutta en osannu odottaa miten se tapahtuisi sektion jälkeen. Melkein kuukausi meni jäätävään turvotuksen kanssa. Haava kiristää mahaan mukavan loven. Kipuja ei enää ole erityisemmin, mutta tiedän kyllä, että jotain siellä on tapahtunut... Sain viime viikolla luvan aloittaa liikunnan jälkitarkastuksessa ja voi pojat, sitä olin odottanut! Paitsi että en oo saanu oikeastaan mitään aikaseksi :D
 
Koko aikuisikäni oon ollut ylipainoinen ja ehkäpä jollakin tavalla kärsinyt siitä. Mulla ei ole huono itsetunto, mutta tiedän painon vaikuttaneen moniin asioihin elämässäni. Olen raskausaikana käynyt läpi koko elämän tapahtumat ja tajunnut, että lievitän omaa pahaa oloani syömällä. Toiset juo, toiset käyttää muita päihteitä, minä syön täyttääkseni tyhjyyden sisälläni. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen mukana sellaisessa "normaalissa" perheidyllissä ja mietin, että tämä on ehkä se juttu, minkä olen itse kokenut puuttuvana palasena. Olisiko nyt oikea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja karistaa menneisyys pois hartioilta (?), ihan niinkuin kirjaimellisesti.


1. Kuppi ihanaa teetä lenkin jälkeen lämmittää mukavasti! 2. Bertan ruoka- ja liikuntapäiväkirja 3. Herra M osti mulle uuden lenkki pipon :) 4. Lenkkarit kaivettu kaapista! 5. Sain myös Herra M:ltä näin hienon heijastimen, nyt näkyy mammakin pimeellä.
 
 
En yhä edelleenkään toivo olevani mitenkään laiha, haluaisin olla muodoiltani kuitenkin naisellinen. Pidän kurvikkaista vartaloista ja sellaiseen aion tähdätäkkin, tiimalasiin! Haluaisin pudottaa painoani, jotta pysyisin terveenä ja voisin opettaa lapselleni terveelliset elämäntavat. Raskausdiabetes oli kuitenkin varoittava esimerkki, että kaikki ei ole ok. Nyt pelkäänkin, että joko olen tehnyt itselleni jotain peruuttamatonta ja en voi enää vaikuttaa siihen valinnoillani. Toivottavasti en :)
 
Nyt olen vakaasti päättänyt aloittaa treenaamisen ja oikeanlaisen syömisen. Ehkäpä näiden ajatusten jakaminen tänne saa mut pysymään ruodussa ;) Nyt alkaa pömpön sulatus talkoot! Tänään kävinkin jo koiran ja vaunujen kanssa 4 kilsan lenkin. Tietty pitäis vielä syödäkkin oikein, se on liikuntaa tärkeämpää. Kesäkuntoon 2020! Vitsi vitsi ;)
Rakkaudella Lola

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heti kun ollaan takas siellä! Paitsi sulla ei kyllä oo mitään pömppöä :o

      Poista
    2. eipä.... -_- Ja synnytyksestä kuitenkin yli 1,5v !!! Kyllä tää tästä :D

      Poista
    3. Mulla on sun mahasta video matskua ennen raskautta ja se oli sillon paaaaljon isompi :D

      Poista
    4. "eksynyt oon lähiräkälään..." :D

      Poista
  2. Tsemppiä! <3 Voit kääntyä mun puoleen aina, jos tarviit apua, tsemppiä tai neuvoja johonkin asiaan :)

    VastaaPoista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!